Pettäjämies itkee ja anelee takaisin

Eli perinteinen tapaus, mies tapasi työn kautta vähän nuoremman naisen ja tämä johti pettämiseen ja lyhyeen suhteeseen. Me oltiin yhdessä melkein 15 vuotta, ei lapsia ja lähemmäs viiskymppisiä ollaan. Meillä oli mielestäni oikein kiva suhde, matkusteltiin ja harrastettiin yhdessä ja nautittiin elämästä kaikin puolin. Seksiä oli viikoittain, useimmiten montakin kertaa viikossa. Itse olin myös halukas ja tein aloitteita, eli mitään halutonta lahnaa ei mies joutunut sängyssä kohtaamaan. 

Ilmeisesti houkutus oli sitten liian suuri ja mies ajatui suhteeseen ja suhteen tultua ilmi (kuulin juorujen kautta tuttavilta), ero oli ainut vaihtoehti itselleni. Mies oli kai niin häpeissään ettei minun muuttaessa pois sanonut oikein mitään. Ja mies oli kyllä tietoinen, että minä lähden jos pettämään menee. Minä nuolin haavani yksin enkä juurikaan näyttänyt mitään tunteitani miehelle eron ja muuton yhteydessä. Miehen suhde oli kai tässä vaiheessa jo päättynyt, tuttavilta kuulin myös tästä. 

Minä muutin naapurikaupunkiin, jossa olen koko ajan käynyt töissä ja sain jotenkin uudesta arjesta kiinni yksin. Vaikeaa on ollut käsitellä asiaa ja kävin muutaman kerran ammattiavun kanssa juttelemassa asiasta, mutta muuten olen lähinnä yksin rämpinyt eteenpäin. Vaikea ymmärtää miten joku voi haluta heittää hukkaan sen mitä meillä oli ja säännöllisesti mieskin rakkautta tunnusti. 

Ero tuli voimaan viime keväänä ja minun toivomuksesta mitään turhaa yhteydenpitoa ei ole ollut muuttoni jälkeen. Nyt hän kuitenkin laittoi mulle vähän aikaa sitten viestiä, että olisko mahdollista, että tavattaisiin, hän haluaisi puhua. Olin joka tapauksessa menossa käymään vanhalla asuinpaikkakunnalla niin lupasin poiketa, ajattelin, että saisin itsekin jonkunlaisen loppusilauksen suhteelle. Siellä vastassa oli laihtunut murheellisen näköinen mies, joka itki ja vannoi rakkautta minua kohtaan ja pyysi anteeksiantoa.

Mitäs nyt sitten pitäisi tehdä? itse rakastin miestäni ihan täysillä sataprosenttisesti, mutta jotain meni lopullisesti rikki pettämisen myötä. Katson nykyään miestä erilaisin silmin, en pysty enää kunnioittamaan häntä, hän näyttäytyy jotenkin looserina. Uskollisuus on minusta miehekästä ja pettäminen taas sen vastakohta. Ja luottamuksen voi menettää vain yhden kerran. Sanoin miehelle, että en usko, että mitenkään voisimme enää saada vanhaa takaisin ja minulle ei ole halua eikä voimia edes sitä yrittää. Oma olo on jotenkin ihan tyhjä, kai se rakkaus sitten osaltani on kuollut. En tiedä miksi edes kirjoitin tämän. Tavallaan olisi kiva kuulla onko muilla kokemuksia vastaavasta, vaikka toistaalta eihän se meidän tilanteeseen vaikuta.  Saa kommentoida kuitenkin. Parasta olisi jos joku itse puolisoaan pettänyt kertoisi miten muka rakasta ihmistä pystyy pettämään. Anteeksi, että tuli näin pitkä kirjoitus, vaikka tämän onko hyvin tiivistetty versio kaikesta tapahtuneesta.