Kokemuksia toksisesta työympäristöstä selviämisestä

Karenssilta (3kk)välttyy, kun vie TE-palveluun todisteita henkisestä väkivallasta tai AVI:ssa käynnissä olevasta prosessista samasta syystä. Jos työpaikkaa ei heti löydy, sairauslomaa voi jatkaa. 

Olen urani alkuvaiheessa myös. Menisin ensialkuun juttelemaan pomon kanssa, mitähän miettii työsuorituksestasi ja onko hänellä jotain palautetta tai sellaista, missä sinun pitäisi kehittyä hänen mielestään. Sitten jos ne on tiedossa, mieti mikä auttaisi sinua saavuttamaan ko asian. 

Se minkälainen tunnelma on tuossa teidän kahden välisessä keskustelussa kertoo aika paljon. Työkavereista ei tarvitse välittää. Voit tarpeen tullen tarkistaa vaikka silloin tällöin tuon kyttäävän työkaverin tähden, että haluat vielä varmistua, "onko asia näin?". Sitten näytät vain paikalle kengänkuvaa, jos ei asia muutu

Vierailija kirjoitti:

Ei auttanut kuin lähteä ja vaikka sillä saikin sen suurimman / akuuteimman "apinan" selästään niin kyllä tuo ehti kuitenkin vaikuttaa niin kauan, ettei se syvimmälle sisimpään päässyt myrkky varmaan koskaan häviä kokonaan.

Huono työilmapiiri on yllättävänkin kokonaisvaltainen kokemus eikä se jää sinne työpaikalle kun lähtiessä painaa oven kiinni. 

Ja sen opin etten enää ikinä koskaan milloinkaan mene töihin pieneen yritykseen jossa kaikki (eli se kaksi-kolme plus pomo) on keski-ikäisiä naisia.

Juuri näin. Itse sairastuin paniikkihäiriöön. Se ei loppunut vaikka lähdin työpaikasta.

Pidä mielessä, että tulee karenssi jos irtisanoudut itse. Jos siis aiot irtisanoutua, niin säästä sen verran rahaa, että pärjäät kolme kuukautta ainakin. Neuvoisin kuitenkin etsimään uuden työn ennen kuin irtisanoudut, koska työmarkkinatilanne on tällä hetkellä haastava ja työttömyyskaudesta voi tulla pitkä. Jos taas voit nopeasti saada uuden työpaikan kontaktien (sukulaiset, tuttavat) kautta, käytä niitä nyt. 

Minäkin sinnittelin sairaassa työyhteisössä todella pitkään. Jälkeenpäin kadutti, etten lähtenyt paljon aiemmin. 

Ammatillisen itsetunnon ja itsevarmuuden uudelleen rakentaminen on ollut kovan takana. Jo oma henkilökohtainen itsetunto oli romuttua täysin siinä hulluudessa, missä yritti tehdä töitä monta vuotta. 

Sairaassa työyhteisössä oli vaihtuvia esihenkilöitä, heillä heikot ja epävarmat ja myös vaihtuvat esihenkilöt. Työntekijöissä oli monta päällepäsmäriä, varsin vaihtelevilla pätevyyksillä. Lisäksi kyseessä pieni paikkakunta pohjoisessa, jossa lähes kaikki toisilleen sukua ja tunsivat kaikki toisensa. Olin itse uusi junan tuoma ja helppoa riistaa, kun ei sukua tai kytköksiä paikkakunnalla. 

Työpaikalla tehtiin todella outoja päätöksiä, toimittiin omavaltaisesti, usein lain rajamailla taiteillen. Epäkohtiin ja epäasiallisuuksiin puutuin, koska se on ammatillisesti oikein ja myös velvollisuus. Käytös minua kohtaan oli joskus suorastaan pelottavaa. Esimiehestä tai hänen esimiehestään ei ollut mitään apua, päinvastoin. Sama työsuojelusta. 

Lopulta lähdin, olin todella uupunut ja peloissanikin. Olen perheellinen ja aloin pelätä miten työpaikkani tilanne vaikuttaa lapsiini pienellä ja sisäänlämpiävällä paikkakunnalla. 

En lähtenyt pelkästään työstäni, vaan palasimme etelään isoon kaupunkiin. Vasta nyt voin hengittää vapaasti ja työ tuntuu taas pelkästään työltä. Tosin asiallisessa työyhteisössä on kivaakin olla töissä ja toisinaan tuntuu yhä uskomattomalta, että voin luottaa kollegaan, asioista puhutaan asioina ja keskustelu on kohteliasta ja ystävällistä. Kahvilla ei juoruta toisista ihmisistä, vaan ihmetellään maailman menoa ja ilmiöitä. Toisia jopa kehutaan ja muistetaan kiittää.

Lapsillakin on täällä kivat kaverit, hyvä koulu ja mukavat harrastukset. Koulussa ja harrastuksissa puolueettomuus, reiluus, samat säännöt ja yhdenvertaisuus näyttävät toteutuvan toisin kuin pikkukylillä. 

Ei sairaassa ja toksisessa työyhteisössä selviä kukaan. Ne jotka ulospäin näyttävät selviävän, alkavat toimia myös toksisesti, muutosta parempaan ei näissä paikoissa ole luvassa. Tai ainakaan yksi työntekijä ei sitä muutosta voi tuoda, yrittäjät teilataan kyllä. 

Vierailija kirjoitti:

Minäkin sinnittelin sairaassa työyhteisössä todella pitkään. Jälkeenpäin kadutti, etten lähtenyt paljon aiemmin. 

Ammatillisen itsetunnon ja itsevarmuuden uudelleen rakentaminen on ollut kovan takana. Jo oma henkilökohtainen itsetunto oli romuttua täysin siinä hulluudessa, missä yritti tehdä töitä monta vuotta. 

Sairaassa työyhteisössä oli vaihtuvia esihenkilöitä, heillä heikot ja epävarmat ja myös vaihtuvat esihenkilöt. Työntekijöissä oli monta päällepäsmäriä, varsin vaihtelevilla pätevyyksillä. Lisäksi kyseessä pieni paikkakunta pohjoisessa, jossa lähes kaikki toisilleen sukua ja tunsivat kaikki toisensa. Olin itse uusi junan tuoma ja helppoa riistaa, kun ei sukua tai kytköksiä paikkakunnalla. 

Työpaikalla tehtiin todella outoja päätöksiä, toimittiin omavaltaisesti, usein lain rajamailla taiteillen. Epäkohtiin ja epäasiallisuuksiin puutuin, koska se on ammatillisesti oikein ja myös velvoll

Huh mikä kokemus sulla! Onneksi lähdit pois ja pääsit muualle töihin. Toi juuri onkin yksi pahin mitä itse olen kokenut toksisen työympäristön tekevän, nimenomaan romuttavan sen ammatillisen itsetunnon..

ap

Karenssia ei tule, jos on ollut työpaikalla henkisen väkivallan kohteena.

Olisi hyvä kysellä suoraan (kaikkien kuullen) mikä hiertää mutta tiedän että se vaatii rohkeutta, joskus on vaan parempi vaihtaa parempaan. 

Vierailija kirjoitti:

Karenssilta (3kk)välttyy, kun vie TE-palveluun todisteita henkisestä väkivallasta tai AVI:ssa käynnissä olevasta prosessista samasta syystä. Jos työpaikkaa ei heti löydy, sairauslomaa voi jatkaa. 

Mitenkähän sen voi todistaa? Tuskin sinne pelkkä oma sana riittää

Työsuojeluvaltuutettu? Esimies? Molemmilla velvollisuus puuttua. Työyhteisösovittelija? Työnantajalla on velvollisuus puuttua ja ryhtyä toimiin, vaikka se merkitsisi ulkopuolisen avun hankkimista ja maksamista.

Suosittelen kuitenkin irtisanoutumista. Onko työpaikkana hoitoalan paikka? Naisvaltainen paikka aivan varmasti jokatapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Työsuojeluvaltuutettu? Esimies? Molemmilla velvollisuus puuttua. Työyhteisösovittelija? Työnantajalla on velvollisuus puuttua ja ryhtyä toimiin, vaikka se merkitsisi ulkopuolisen avun hankkimista ja maksamista.

Suosittelen kuitenkin irtisanoutumista. Onko työpaikkana hoitoalan paikka? Naisvaltainen paikka aivan varmasti jokatapauksessa.

Lisään vielä että ite sain apua aikanaan sovittelijasta. Tai oikeestaan minä ja pari muuta, kun ilmapiiri oli ollut pitkään tosi myrkyllinen. Sovinnon polkukohan se firma oli. Tai sovintopolku. Oli särmä ja asiallinen tyyppi. Tietty tarvii olla esimies joka tajuaa asian tärkeyden koska hän sen sovittelijan tilaa.

Lohtuhali ap, et ole yksin! Jos esimies/johto tietää ja on kyvytön saamaan tilannetta eli sitä yhtä tyyppiä kuriin, oma lähteminen auttaa. Suosittelen todella lämpimästi jättämään sairaan työpaikan taakse ja tyypin riehumaan yksinään.

Olen yli 5-kymppinen ja olen työskennellyt kahteen otteeseen sairaassa työyhteisössä. Ekassa keississä yritin muuttaa itse tilannetta, olla yhteydessä työsuojeluun ja lopulta Aviin. Loppujen lopuksi asia käsiteltiin oikeudessa. Tokalla kerralla etsin uuden työpaikan ja sellaisen löydettyäni löin hanskat tiskiin. 

 

Oman kokemukseni mukaan jälkimmäinen vaihtoehto on parempi kuin ensimmäinen. Suositus ap:lle: etsi uusi duuni ja lähde lätkimään. Älä käytä kallisarvoista elämääsi huonossa työpaikassa sitkeilemiseen. Älä koeta ratkoa asioita tai puuttua mul**ujen käyttäytymiseen. Sinä voit tuosta suosta pelastua, tuo työpaikkasi tuskin pelastuu tai paranee ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Karenssia ei tule, jos on ollut työpaikalla henkisen väkivallan kohteena.

Nimimerkillä kokemusta on sanoisin, että vaikkei karenssia tule, pääsee helpommalla, kun vain jättää huonon duunipaikan.

Työpaikkoihin kannattaa suhtautua niin kuin miehiin. Uusia tulee, ja surkeat eivät muutu ikinä. Ei kannata jäädä itkemään eikä madella minkään työpaikan edessä. 

Nykyään ihan kaikki on toksista. Varsinainen muotisana

Eli olet nykyaikainen uniikki lumihiutale joka ei kestä minkäänlaista kritiikkiä ja kuvittelet että oikea elämä on samanlaista kuin some elämä että kaiken kritiikin voi poistaa jonka jälkeen alkaa valehtelu että kaikki vaan tykkää minusta. Teitä keskenkasvuisia on ollut niin paljon "työkaverina" että tiedän mistä puhun. Viimeisin tuollainen "työkaveri" teki jatkuvasti virheitä ja jätti töitään tekemättä mutta kauhea uhriutuminen tuli kyllä jos joku kritisoi sen työnjälkeä tai yleensäkin työskentely tyyliä. Kauheaa palkkaa te aina vaaditte mutta mitään vastuuta te ette suostu kantamaan että ansaitsisitte sen korkean palkan. Onneksi meillä vaihtui esimies nii  pääsemme nykyään aika nopeasti teistä pätemättömistä eroon ja työtkin onnistuu taas

Annoin mennä plörinäksi. Ammatillinen itsetuho mutta en ollutkaan jäämässä alalle. Kusipää sai ansionsa mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Karenssia ei tule, jos on ollut työpaikalla henkisen väkivallan kohteena.

Kritiikki epäpätevyydestä ei ole henkistä väkivaltaa....

Olin vuokratyöläisenä firmassa, jossa oli kuppikunta joka pisti muiden syyksi omat mokat ja tietenkin esimies oli tämän porukan mukana. Itkun kanssa sinne menin joka aamu, onneksi sitten loppui se homma, helpotti. Ihan hirveä paikka, en ollut tuollaista ikinä kokenut, samassa talossa tuotannossa oli mukavaa ja työkaverit mukavia, sitten varastolla tuollaista kun menet "väärien" kanssa kahville olet hyljeksitty 

Vierailija kirjoitti:

Eli olet nykyaikainen uniikki lumihiutale joka ei kestä minkäänlaista kritiikkiä ja kuvittelet että oikea elämä on samanlaista kuin some elämä että kaiken kritiikin voi poistaa jonka jälkeen alkaa valehtelu että kaikki vaan tykkää minusta. Teitä keskenkasvuisia on ollut niin paljon "työkaverina" että tiedän mistä puhun. Viimeisin tuollainen "työkaveri" teki jatkuvasti virheitä ja jätti töitään tekemättä mutta kauhea uhriutuminen tuli kyllä jos joku kritisoi sen työnjälkeä tai yleensäkin työskentely tyyliä. Kauheaa palkkaa te aina vaaditte mutta mitään vastuuta te ette suostu kantamaan että ansaitsisitte sen korkean palkan. Onneksi meillä vaihtui esimies nii  pääsemme nykyään aika nopeasti teistä pätemättömistä eroon ja työtkin onnistuu taas

Selitä sana "pätemätön".