Kokemuksia toksisesta työympäristöstä selviämisestä

Olen uskova. Minulla ei auttanut kuin rukous, kiitos Jeesukselle!

Minulla meni yöunetkin toisen ilkeyden ja kaikkien väitteiden takia, ja sitten tämä toinen haali paikalle jopa esimiehenkin, että minä olisin saanut potkut.

Tilanne rauhoittui, kun kävikin niin, että tämä toinen henkilö sai itse esimieheltä puhuttelun ja on osannut pitää mölyt mahassaan sen jälkeen minun kanssani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karenssia ei tule, jos on ollut työpaikalla henkisen väkivallan kohteena.

Kritiikki epäpätevyydestä ei ole henkistä väkivaltaa....

Mutta se miten sen esittää, saattaa olla. Kaltaisesi ovat juuri se syy työpaikkojen pahoinvointiin.

Vierailija kirjoitti:

Olen uskova. Minulla ei auttanut kuin rukous, kiitos Jeesukselle!

Minulla meni yöunetkin toisen ilkeyden ja kaikkien väitteiden takia, ja sitten tämä toinen haali paikalle jopa esimiehenkin, että minä olisin saanut potkut.

Tilanne rauhoittui, kun kävikin niin, että tämä toinen henkilö sai itse esimieheltä puhuttelun ja on osannut pitää mölyt mahassaan sen jälkeen minun kanssani.

Eli siis esimies auttoi, ei jeesus. Kiittäisit mieluummin esimiestä.

Jätin sen katkerien ja kostonhimoisten persujen pesiytymän. Ne tarvehtivätkin käsi koholla huutaen "  H E I L ! "

Miesvaltaisessa duunissa usein puhutaan autoista, urheilusta ja armeija-ajoista.

Mulla (m58) ei oo koskaan ollut ajokorttia eikä "autokuumetta", urheilua en tykkää seurata ja armeijan sijaan kävin sivarin.

Siispä "hiljaisen" maineessa.

Vierailija kirjoitti:

Jätin sen katkerien ja kostonhimoisten persujen pesiytymän. Ne tarvehtivätkin käsi koholla huutaen "  H E I L ! "

Milloin hankit apua pakkomielteeseesi?

Vierailija kirjoitti:

Lohtuhali ap, et ole yksin! Jos esimies/johto tietää ja on kyvytön saamaan tilannetta eli sitä yhtä tyyppiä kuriin, oma lähteminen auttaa. Suosittelen todella lämpimästi jättämään sairaan työpaikan taakse ja tyypin riehumaan yksinään.

Kiitos <3 Katsotaan miten käy, nyt vasta ensimmäistä kertaa edes (mun aikana) tähän puututaan kunnolla. Skeptinen kyllä olen että se tulee viemään asioita eteenpäin, koska edeltäjäni lähti läksimään vaikka kävivät jonkinnäköisen keskustelun esimiehen ja kyseisen henkilön kanssa. Ja joku kyselikin onko hoitoala, niin ei aivan mutta sotesta kyse 

Kiitos asiallisista kommenteista, olen paljon pohtinut viime aikoina miten tilanteessa etenisin ja useimpien teistä viestit vahvistivat jo tekemääni päätöstä, että tulen irtisanoutumaan jos sama meno jatkuu. Tässä on vielä muuttuvia tekijöitä joita en viitsi tunnistamisen pelossa täällä jakaa, mutta sanotaanko nyt vaikka niin että viimeistään alkuvuodesta pitäisi olla selvillä tilanne ja viimeistään silloin voin tehdä asian suhteen lopullisen päätöksen. En aio suostua enää kynnysmatoksi enkä siihen että minua kohdellaan huonosti.

Pitäis olla sellainen käytäntö että johtaja antaa varoituksen ja kun saa vaikka 3 varoitusta ettei muuta käytöstään, lentää pihalle.

Vierailija kirjoitti:

Pitäis olla sellainen käytäntö että johtaja antaa varoituksen ja kun saa vaikka 3 varoitusta ettei muuta käytöstään, lentää pihalle.

Haha tää ois hyvä!

ap

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kun-kollega-loukkaantui-han-verhoil…

 

Tää sopi aiheeseen

ap

Mitä tarkoittaa toksinen? Miksei vaan kerrota suomeksi?

Miksi esihenkilö ei tee tilanteelle mitään??

Ala etsiä aktiivisesti uutta ja ota saikkua jos vaan mahdillista. Irtisanoutuminen tyhjänpäälle voi olla huono idea, riippuen toki alasta jossa työskentelet. (työttömyys tuo sitten taas uudet ongelmat). Eikö esimies puutun asiaan mitenkään?Ilmiesesti et ole kiusaajan ainut uhri, joten voisitteko olla vaikka  yhteydessä yhdessä esimiehen esimieheen ja työsuojeluun?

Olin tosi nuorena kaksi vuotta ihan sairaassa työyhteisössä ja olisi ehdottomasti pitänyt nostaa kytkintä heti ekan vuoden jälkeen. Yllättäen kyseisessä paikassa siis tehtiin määräaikaisuudet perusteetta aina vuodeksi. Lähiesihenkilö vaihtui heti sen jälkeen, kun minut oli valittu työhön ja uusi inhosi minua varmaan jo ennen kuin edes tapasimme. Ensimmäisenä päivänä lounastauolla hän alkoi messuta, miten minun tilalle tarvittaisiin ihan erilainen tyyppi, sellainen, joka kehittää toimintaa. Näitä piikkejä tapahtui muulloinkin silloin, kun olimme koolla työporukalla. Kerran kysyi toiselta työntekijältä, eikö hän voisi olla minun tilallani. Kahden kesken hän hämmentävästi puhui, miten toivoisi, että pysyisin heillä töissä monta vuotta vielä. En oikein saanut kiinni, mitä tein väärin. Rakentavaa palautetta en juuri saanut. Työni jäljestä sain vain kehuja, mutta sitten kuitenkaan en oikein olisi kelvannut heille, koska en kehittänyt tarpeeksi, kehitin liikaa, en nuorena sitoutuisi työskentelemään pitkään heillä jne. Kriteerit olivat tosi epäselviä.

Joo, olisin tosiaan pitänyt lähteä heti, mutta nuorena en ymmärtänyt, miten paljon asia vaikutti ammatilliseen itsetuntoon. Jäin lopettamisen jälkeen ns. tyhjän päälle, tein vähän työttömyyden ohella keikkatöitä pari vuotta ja lähdin sitten opiskelemaan uutta alaa. Koin, että tuo kokemus traumatisoi ja vaikka olen kivasti edennyt nyt työelämässä ja uudella alalla on kaikki tosi hyvin, niin olen helposti osaamisestani epävarma ja pelkään, että joku tulee kohta kertomaan, miten tilalleni tarvittaisiin toisenlainen. Ihmettelen, miksi muut työntekijät vain katsoivat vierestä.

Vierailija kirjoitti:

Olin tosi nuorena kaksi vuotta ihan sairaassa työyhteisössä ja olisi ehdottomasti pitänyt nostaa kytkintä heti ekan vuoden jälkeen. Yllättäen kyseisessä paikassa siis tehtiin määräaikaisuudet perusteetta aina vuodeksi. Lähiesihenkilö vaihtui heti sen jälkeen, kun minut oli valittu työhön ja uusi inhosi minua varmaan jo ennen kuin edes tapasimme. Ensimmäisenä päivänä lounastauolla hän alkoi messuta, miten minun tilalle tarvittaisiin ihan erilainen tyyppi, sellainen, joka kehittää toimintaa. Näitä piikkejä tapahtui muulloinkin silloin, kun olimme koolla työporukalla. Kerran kysyi toiselta työntekijältä, eikö hän voisi olla minun tilallani. Kahden kesken hän hämmentävästi puhui, miten toivoisi, että pysyisin heillä töissä monta vuotta vielä. En oikein saanut kiinni, mitä tein väärin. Rakentavaa palautetta en juuri saanut. Työni jäljestä sain vain kehuja, mutta sitten kuitenkaan en oikein olisi kelvannut heille, koska en kehittänyt tarpe

Ähh onpa ikävä kokemus sullakin taustalla.. Harmi että sulla meni fiilis koko alasta, toivon ettei itelleni käy samoin.. Mulla myös tuo kokemus että ristiriitaista palautetta saanut tältä hankalalta henkilöltä. Tuntuu että teen niin tai näin niin se on hänen mielestään väärin ja löytyy sanomista. Toi on kyllä jännä myös ettei tajua kuinka iso vaikutus tollasella käytöksellä on itseen paitsi sitten kun vahinko on jo tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin tosi nuorena kaksi vuotta ihan sairaassa työyhteisössä ja olisi ehdottomasti pitänyt nostaa kytkintä heti ekan vuoden jälkeen. Yllättäen kyseisessä paikassa siis tehtiin määräaikaisuudet perusteetta aina vuodeksi. Lähiesihenkilö vaihtui heti sen jälkeen, kun minut oli valittu työhön ja uusi inhosi minua varmaan jo ennen kuin edes tapasimme. Ensimmäisenä päivänä lounastauolla hän alkoi messuta, miten minun tilalle tarvittaisiin ihan erilainen tyyppi, sellainen, joka kehittää toimintaa. Näitä piikkejä tapahtui muulloinkin silloin, kun olimme koolla työporukalla. Kerran kysyi toiselta työntekijältä, eikö hän voisi olla minun tilallani. Kahden kesken hän hämmentävästi puhui, miten toivoisi, että pysyisin heillä töissä monta vuotta vielä. En oikein saanut kiinni, mitä tein väärin. Rakentavaa palautetta en juuri saanut. Työni jäljestä sain vain kehuja, mutta sitten kuitenkaan en oikei

Tämä siis ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin tosi nuorena kaksi vuotta ihan sairaassa työyhteisössä ja olisi ehdottomasti pitänyt nostaa kytkintä heti ekan vuoden jälkeen. Yllättäen kyseisessä paikassa siis tehtiin määräaikaisuudet perusteetta aina vuodeksi. Lähiesihenkilö vaihtui heti sen jälkeen, kun minut oli valittu työhön ja uusi inhosi minua varmaan jo ennen kuin edes tapasimme. Ensimmäisenä päivänä lounastauolla hän alkoi messuta, miten minun tilalle tarvittaisiin ihan erilainen tyyppi, sellainen, joka kehittää toimintaa. Näitä piikkejä tapahtui muulloinkin silloin, kun olimme koolla työporukalla. Kerran kysyi toiselta työntekijältä, eikö hän voisi olla minun tilallani. Kahden kesken hän hämmentävästi puhui, miten toivoisi, että pysyisin heillä töissä monta vuotta vielä. En oikein saanut kiinni, mitä tein väärin. Rakentavaa palautetta en juuri saanut. Työni jäljestä sain vain kehuja, mutta sitten kuitenkaan en oikei

Tuo ensimmäinen alani on erittäin huonosti työllistävä. Siksi varmaan kestinkin tuon pari vuotta, koska oikeasti koko työpaikan saaminen jo ennen opinnoista valmistumista oli harvinaista. Sitä tuo urpo esihenkilö myös jaksoi jankuttaa mulle, että pitää olla kiitollinen työpaikasta. Ihan kuin sillä voisi oikeuttaa yhtään mitään! Onneksi silloin oli sellainen elämäntilanne, että tyhjän päälle hyppääminen työsuhteen loppumisen jälkeen ei ollut taloudellisesti niin paha juttu. Jos työnhaku olisi ollut helpompaa, en tiedä, olisinko vaihtanut alaa. 



Mutta tsemppiä jatkoon, ap. Hyvä, kun kyselet asiasta. Itse en jotenkaan osannut omasta tilanteesta silloin puhua ja koin, että kaikki on minun syytäni. Että jos olisi pätevämpi ja sopivampi, minusta pidettäisiin. Nyt toki näen, että en olisi voinut tehdä mitään, jotta tuo esihenkilö olisi minusta tykännyt.

Vierailija kirjoitti:

Miesvaltaisessa duunissa usein puhutaan autoista, urheilusta ja armeija-ajoista.

Mulla (m58) ei oo koskaan ollut ajokorttia eikä "autokuumetta", urheilua en tykkää seurata ja armeijan sijaan kävin sivarin.

Siispä "hiljaisen" maineessa.

Sama juttu. Minua ei kiinnosta jauhaa jotakin 25 vuoden takaisia inttimuistoja, mutta osalle se muutama kuukausi armeijassa tuntuu olleen koko elämän määrittävä kokemus. Minua ei myöskään kiinnosta autot, ei vaan kiinnosta. Pääasia että kulkee ja toimii, merkillä tai tehoilla ei ole minulle mitään väliä. Tykkään myös lukea kirjoja enkä katsoa suoratoistopalvelusta jotakin Sons of Anarchya. Mutta olemme erilaisia ja käyn töissä vain tekemässä hommani enkä mieti enempiä. Varmasti voisi olla kivempaa yhteistä olisi enemmän, mutta kun ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Selviän ajattelemalla, että mikään ei kestä ikuisesti. Tilanteet muuttuu, ihmisten tilanteet muuttuu, itse muuttuu. Menen töihin, teen työni niin hyvin kuin osaan, olen ihmisille ystävällinen. Ei kukaan ikuisuutta jaksa käyttäytyä asiattomasti muita kohtaan, ja jossain vaiheessa karma hyppää mukaan kuvioihin.

Aina ei kannata luovuttaa vaan kasvattaa sitä paksumpaa nahkaa.

Ikävä kyllä on olemassa sellaisia ihmisiä, jotka jaksavat aina olla ilkeitä ja asiattomia muille. Ja yleensä juuri he ovat niitä manipuloija, jotka sanovat muille, että "etkö sä huumoria kestä", olet huono ja surkea kun et kestä palautetta", "olet liian herkkä". Eli he aina manipuloiden sysäävät syyn sulle.

Itse olin nuorempana toksisessa työpaikassa, ja lapsuudesta mukaan saamani huonommuudentunteen vuoksi siedin sitä aivan liian pitkään. En tiennyt muusta. Työterveyden kautta saamani avum vuoksi ymmärsin sitten, että mun on aika päästä sellaiseen työpaikkaan, missä minua arvostetaan. Ja pääsin, nyt on hyvä.

Pikkuhiljaa toksisen työpaikan aiheuttamat arvet ovat parantuneet. Ja nykyään osaan jo toimia toksisten ihmisten kanssa. Heitä nimittäin tulee kyllä vastaan elämänpolulla.

Paska käytös, huutaminen, haukkuminen, mitätöinti ja kiusaaminen ei ole koskaan toisen syy. Sellainen henkilö itse valitsee käyttäytyä niin, vaikka voisi käyttäytyä toisellakin tavalla!

Up