Hoivakotiin pääsyn kriteerit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei se pään kuvaus tuossa mitenkään oleellista ole, koska ei sille voi mitään tehdä, olipa tilanne mikä on. 

Hoivakoteihin pääsy riippuu vahvasti kunnasta. Isäni veli pääsi Turussa juuri ihan vain siksi, että kävelykyky ei palautunut kaatumisen jälkeen. Vaimo sanoi tiukasti, ettei huoli sitä takaisin kotiin kun hän ei jaksa nostella, eikä toisaalta halua mitään vieraita ihmisiä kuten hoitajia ramppaamaan kotiinsa. Niinpä sille sitten löytyi hoivakotipaikka (kunnallinen) sairaalan jälkeen. Mies on ihan täysin järjissään, ja pystyy rullatuolilla liikkumaankin hyvin. Itse ei haluaisi missään nimessä olla hoivakodissa, mutta kun vaimo ei huoli kotiin ja sillä on jo uusi mieskin siellä niin sinne on jäänyt. 

Mitään ei ympärivuorokautisen hoivan kriteerinä ole se että puoliso ei huoli kotiin. Jos noin on ehkä etsitään asunto seniorikodista tai vast

Siellä se vaan on Mäntyrinteessä, joka esittelyjen mukaan on "ympärivuorokautinen palveluasuminen yksikkö, joka on tarkoitettu ympärivuorokautista hoivaa ja huolenpitoa tarvitseville ikäihmisille". Ja ihmettelee, kun ne muut on niin huonokuntoisia ettei niistä ole edes juttuseuraksi, kun enemmän vaan nukkuvat tai sitten ovat sekavia.

Äidillä rupesi olemaan liikkuminen vaikeata. Ei päässyt välillä ylös aamuisin sängystä. Ei myöskään sohvalta. Oli muistisairaus. Soitteli mulle aamuisin koska kotihoito ei ollut ehtinyt vielä tulemaan. Vaipat tietenkin märkänä ja sänky. Kotihoito kävi kolme krt päivässä. Kaksi kertaa päivystyksessä. Sitten siirrettiin sairaalaan mistä kuntoutuspolille. Onneksi pääsi sieltä hoivakotiin. Nyt liikkuu jo paremmin , mutta muisti mennyt jo huonommaksi. Taisi mennä kolme kuukautta , kun sai paikan hoivakodista. Ei olisi pärjännyt millään kotona. Nyt turvallinen ympäristö , ihanat hoitajat ja saanut ystäviä muista asukkaista.

Helsingissä kriteeriksi on usein riittänyt se että sitten kun kolme kotihoitajan käyntiä päivässä ei enää riitä, tai että potilas lähtee harhailemaan omia aikojaan eikä osaa kotiin. 

Muistan että äidilläni kävi kotihoito kahteen kertaan päivässä mutta joku kotihoitaja oli nähnyt äidin kaupungilla pukeutuneena pelkkään talvitakkiin (ei mitään alla) ja oli heinäkuun helteet. Äiti oli ottanut taksin ja jäänyt kyydin verran velkaa. Ei osannut järkevästi selittää mitä oli hakemassa. Sen jälkeen sairaala => hoitokoti.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei se pään kuvaus tuossa mitenkään oleellista ole, koska ei sille voi mitään tehdä, olipa tilanne mikä on. 

Hoivakoteihin pääsy riippuu vahvasti kunnasta. Isäni veli pääsi Turussa juuri ihan vain siksi, että kävelykyky ei palautunut kaatumisen jälkeen. Vaimo sanoi tiukasti, ettei huoli sitä takaisin kotiin kun hän ei jaksa nostella, eikä toisaalta halua mitään vieraita ihmisiä kuten hoitajia ramppaamaan kotiinsa. Niinpä sille sitten löytyi hoivakotipaikka (kunnallinen) sairaalan jälkeen. Mies on ihan täysin järjissään, ja pystyy rullatuolilla liikkumaankin hyvin. Itse ei haluaisi missään nimessä olla hoivakodissa, mutta kun vaimo ei huoli kotiin ja sillä on jo uusi mieskin siellä niin sinne on jäänyt. 

Mitään ei ympärivuorokautisen hoivan kriteerinä ole se että puoliso ei huoli kotiin. Jos noi

Ei ne mitään vankiloita ole jos haluaa sieltä pois niin siihen oikein hyvät mahdollisuudet jos ja kun osaa asiansa hoitaa.

Jos muistitestin tulos on oikeasti huono ja kulkee pyörätuolilla, on jo aika hyvät mahdollisuudet päästä tehostetun palveluasumisen yksikköön. Ottakaa äitinne kanssa yhdessä yhteyttä kunnan ikäihmisten palveluohjaajaan.

Toisaalta, jos pärjää kotona avustajien kanssa, miksi ihmeessä haluaisi palveluasumiseen? Moni on siellä ihan pihalla, eli ei ainakaan seuran vuoksi kannata ajatella.

Vierailija kirjoitti:

Onko joku teistä lapsista mukana ja kunnollaa perillä äitinne terveysasioista? Jos pään kuvantamista on esitetty, hän on ehkä vain ollut väsynyt ja siksi kieltäytynyt, kun siihen tietenkin on oikeus. Voisitteko tukea häntä ottamaan ehdotetun tutkimuksen vastaan? Sairautensa perusteellahan hänellä on sekä erikoissairaanhoidon että perusterveydenhuollon hoitokontakti sekä oletettavasti Kelan ja sosiaalitoimen asiakkuus. Voinnin huononemisvaihe on sopiva vaihe koota monialainen kuntoutus- ja hoitoneuvottelu. Se voi lähteä minkä tahansa tahon aloitteesta kuten esimerkiksi terveyskeskuslääkärin. 

Voit tehdä myös huoli-ilmoituksen niin pääset alkuun ja mukaan tähän systeemiin. Löytyy kuntasi/äitisi kunnan sivuilta seniori puolelta

"Helsingissä kriteeriksi on usein riittänyt se että sitten kun kolme kotihoitajan käyntiä päivässä ei enää riitä, tai että potilas lähtee harhailemaan omia aikojaan eikä osaa kotiin". 

Sukulaisvanhus (+90 v ) oli kyllä vuosia kolmen kotihoitajakäynnin varassa ja muistisairaus myös.

Paljon sairaalassakäyntejä, kaatumisia yms terveyshuolta todella paljon, mutta hoitokotiin ei tuntunut löytyvän paikkaa.

Viimeisellä sairaalakäynnillä oli jo niin huonossa kunnossa, etteivät voineet enää kotiuttaa ja hoivakotipaikka löytyi muutama kuukausi sitten. Kyllä vanhustenhoito on todella huonolla tasolla.

"Mutta jälki jää läheisten jatkuvasta huolesta ja mahdottomuudesta enää auttaa. Käytännössä vastuu siirtyy tällöin hyvinvointialueelle. Samoin heitteillejättö, koska tosiaan sitä lakisääteistä vastuuta vanhemmasta ei Suomessa ole. Ja kyllä; ihan koettua on."

Tilasto merkintä huoli-ilmoitusten määrästä ehkä lisää näiden käsittelijöiden määrää ei hoivapaikkojen.

Yksinkertaisin ratkaisu tuohon on, että sinä ja veljesi alatte tehdä nyt kaikern sen, mitä tähän asti siskonne on tehnyt. Näin sisko ei enää kuormitu äidin asioiden hoitamisesta ja sinä ja veljesi taas mahdollistatte äitinne asumisen edelleen kotona. 

Aloitus olikin trolli, kun ap ei vastaa edes kysymyksiin.

Lopetan nyt trollin ruokkimisen.

Vierailija kirjoitti:

"Mutta jälki jää läheisten jatkuvasta huolesta ja mahdottomuudesta enää auttaa. Käytännössä vastuu siirtyy tällöin hyvinvointialueelle. Samoin heitteillejättö, koska tosiaan sitä lakisääteistä vastuuta vanhemmasta ei Suomessa ole. Ja kyllä; ihan koettua on."

Tilasto merkintä huoli-ilmoitusten määrästä ehkä lisää näiden käsittelijöiden määrää ei hoivapaikkojen.

Siis jää vanhuksen omakantaan ja tietoihin. Jatkuvat hätätilanteet kyllä noreerataan. Ja tästä siis kokemus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mutta jälki jää läheisten jatkuvasta huolesta ja mahdottomuudesta enää auttaa. Käytännössä vastuu siirtyy tällöin hyvinvointialueelle. Samoin heitteillejättö, koska tosiaan sitä lakisääteistä vastuuta vanhemmasta ei Suomessa ole. Ja kyllä; ihan koettua on."

Tilasto merkintä huoli-ilmoitusten määrästä ehkä lisää näiden käsittelijöiden määrää ei hoivapaikkojen.

Siis jää vanhuksen omakantaan ja tietoihin. Jatkuvat hätätilanteet kyllä noreerataan. Ja tästä siis kokemus.

Tietenkin sillä on vaikutusta jos hätätilanne on todellinen ja hoidon tarpeelle on perusteet. Tätä nykyä vain huoli-ilmoituksia tulee niin paljon että niiden käsittelijöiden määrää on monin kertaistettu vaikka hoivapaikkojen määrä vähenee koko ajan. Hoivapaikkojen määrä ei tunnu kiinnostavan ketään kunhan näennäisesti asia on hoidossa ja huoli-ilmoitukset ja hakemukset tulee käsitellyksi.

Kiitos jo tähän mennessä tulleista vastauksista, selvensivät ajatuksia kyllä. 

Äiti asuu pk seudulla ja siskoni on hänen asioidenhoitaja. Tiedän, ettei lapsen velvollisuus ole automaattisesti toimia noin, mutta jotenkin vain ihmettelen tuota ettei jaksa, koska myös veljeni ottaa vastuuta asiasta ja itse toki myös, minkä täältä 500km päästä pystyn. Nyt kun tilanne on tämä, olen alkanut harkita muuttoa sinne päin. Avustajatkin kuitenkin hoitaa esim. Vaippatilaus-asiat, taksimatkat, käyvät yhdessä ruokaostokset äidin kanssa.. joku kysyi myös kotihoidosta, niin kerran viikossa käy kotihoito tekemässä aamutoimet + tuo mahdolliset lääkkeet. Äitini käy myös päivätoiminnassa 2-3x viikossa ja tykkää kyllä ulkoilla, kahvitella ym jos on vain sellainen avustaja, joka reippaasti ehdottaa vaikka museossa käyntiä. Öisin ei tarvitse apua, joten silloin ei ole avustajia. Ja mitä tuohon päänkuvaukseen tulee, luulen, että just väsymyksellä ja sillä että paikalla oli hirveästi väkeä, vaikutti siihen miksi kieltäytyi. 

Ja tuosta muistista.. Sellaisia tilanteita että olisi itselleen vaaraksi tai muille, ei ole ollut. Muisti ongelmat näkyy lähinnä siten, ettei aina muista onko käynyt ulkona, mitä on syönyt tai nimet menee sekaisin. 

Mitä ovat ne asiat, joita siskosi hoitaa? Jos kerran kaiken käytännön avun saa kotihoidolta ja henkillökohtaisilta avustajilta, mitä jää siskollesi? Ja miksi niitä ei voisi hoitaa 500 kilometrin päästä, jos ne eivät kerran edellytä äitisi luokse menemistä eli eivät ole mitään käytännön apuja? Tulee tunne, että siskosi joutuu tekemään jotain muutakin kuin vain esim maksamaan laskut (niistäkin suurin osa kannattaa pistää suoraveloitukseen)  ja ehkä varaamaan äidillesi aikoja lääkäriin, hammaslääkäriin, kampaajalle tms. Nämäkin asiat hoituu ihan puhelimella ja vaikka maapallon toiselta puolelta. 

Vierailija kirjoitti:

Kiitos jo tähän mennessä tulleista vastauksista, selvensivät ajatuksia kyllä. 

 

Äiti asuu pk seudulla ja siskoni on hänen asioidenhoitaja. Tiedän, ettei lapsen velvollisuus ole automaattisesti toimia noin, mutta jotenkin vain ihmettelen tuota ettei jaksa, koska myös veljeni ottaa vastuuta asiasta ja itse toki myös, minkä täältä 500km päästä pystyn. Nyt kun tilanne on tämä, olen alkanut harkita muuttoa sinne päin. Avustajatkin kuitenkin hoitaa esim. Vaippatilaus-asiat, taksimatkat, käyvät yhdessä ruokaostokset äidin kanssa.. joku kysyi myös kotihoidosta, niin kerran viikossa käy kotihoito tekemässä aamutoimet + tuo mahdolliset lääkkeet. Äitini käy myös päivätoiminnassa 2-3x viikossa ja tykkää kyllä ulkoilla, kahvitella ym jos on vain sellainen avustaja, joka reippaasti ehdottaa vaikka museossa käyntiä. Öisin ei tarvitse apua, joten silloin ei ole avustajia. Ja mitä tuohon päänkuvaukseen tulee, luulen, että ju

"Ihmettelen tuota ettei jaksa..." 

Kokeile itse ensin ja ihmettele sitten. 

Kaikki laskut on jo suoraveloituksessa ja veljeni on ottanut kopin pankkiasioista, joten niihin ei siskoni puutu. Siskoni hoitaa nämä avustajiin liittyvät ongelmat, eli jos on ollut niiden kanssa hankaluuksia sekä sitten jos on jotain kela-asioita. Ja sit käy parin viikon välein äidin luona, lukee avustajien päiväkirjaa ja katsoo mitä siellä tehdään ei tehdä, jättää avustajille viestejä jos on jotain huomautettavaa tms. Siinäpä ne lähinnä on. Kampaajalla äiti ei käy ja lääkärikäyntejä on harvoin ja tähän asti nekin onnistuneet avustajien kanssa. 

Niinkun joku tuolla ehdottikin, mä mielelläni otan kopin jos siskoni ei jaksa, etenkin kun veljeni myös on apuna. Mutta tätä kun siskolle ehdotin, oli hyvin vaivaantunut ja on sitä mieltä että hoivakoti on paras ratkaisu.

Meidän hva:lla kotoa harhaileville ihmisille asennetaan vain ovihäly, jonka hälyttäessä kotihoito lähtee vanhusta etsimään. Hoivakotipaikka on pitkässä kuusessa ja sen saa, kun omainen soittelee ja huutaa pää punaisena päälliköille. Ja jos vanhuksella on omaisia, jotka hoitavat, hoitokotiin et pääse, vaikka olisitkin jonossa. Yksityisissä paikoissa olisi tilaa, mutta raha ratkaisee.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki laskut on jo suoraveloituksessa ja veljeni on ottanut kopin pankkiasioista, joten niihin ei siskoni puutu. Siskoni hoitaa nämä avustajiin liittyvät ongelmat, eli jos on ollut niiden kanssa hankaluuksia sekä sitten jos on jotain kela-asioita. Ja sit käy parin viikon välein äidin luona, lukee avustajien päiväkirjaa ja katsoo mitä siellä tehdään ei tehdä, jättää avustajille viestejä jos on jotain huomautettavaa tms. Siinäpä ne lähinnä on. Kampaajalla äiti ei käy ja lääkärikäyntejä on harvoin ja tähän asti nekin onnistuneet avustajien kanssa. 

 

Niinkun joku tuolla ehdottikin, mä mielelläni otan kopin jos siskoni ei jaksa, etenkin kun veljeni myös on apuna. Mutta tätä kun siskolle ehdotin, oli hyvin vaivaantunut ja on sitä mieltä että hoivakoti on paras ratkaisu.

Mitä äitisi on mieltä hoivakodista? Vaikuttaa varsin pirteältä mieleltään joten jo hakemuksessa pitää olla jäsen suostumuksensa.

Onko siskollasi mahdollisesti asiassa sellaisia henkilökohtaisia, raskaita tunnelatauksia, joista sinä et tiedä?- tulee mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki laskut on jo suoraveloituksessa ja veljeni on ottanut kopin pankkiasioista, joten niihin ei siskoni puutu. Siskoni hoitaa nämä avustajiin liittyvät ongelmat, eli jos on ollut niiden kanssa hankaluuksia sekä sitten jos on jotain kela-asioita. Ja sit käy parin viikon välein äidin luona, lukee avustajien päiväkirjaa ja katsoo mitä siellä tehdään ei tehdä, jättää avustajille viestejä jos on jotain huomautettavaa tms. Siinäpä ne lähinnä on. Kampaajalla äiti ei käy ja lääkärikäyntejä on harvoin ja tähän asti nekin onnistuneet avustajien kanssa. 

 

Niinkun joku tuolla ehdottikin, mä mielelläni otan kopin jos siskoni ei jaksa, etenkin kun veljeni myös on apuna. Mutta tätä kun siskolle ehdotin, oli hyvin vaivaantunut ja on sitä mieltä että hoivakoti on paras ratkaisu.

Jos kuvitellaan että äiti pääsisi hoivakotiin niin kuka ne laskut hoitaisi tai kela asioinnin? Entä sen kirjanpidon tarkistamisen tekeekö hoitajat mitä vai jättääkö tekemättä?