Pikkulapsiarki ja parisuhde: ero

Sinällään ymmärrän pointtisi. Mutta ongelma on siinä että jos sen kuormittavan lapsiperhearjen lisäksi myös se huonoksi mennyt parisuhde tulee vielä sen kuorman päälle niin se kuorma voi olla jo kohtuuton. Poistamalla sen parisuhteen kuorman siitä se elämä saattaa kyllä olla ihan oikeasti helpompaa eri osoitteissa.

Ei aina mutta joillakin kyllä.

Tämä. "Mulla ei oo aikaa eikä voimia parisuhteelle." No eron myötäkö on? Tietysti jos haluaa olla vaihtoehtoisesti yksin, se on eri juttu. Mutta jos erolla kuvitellaan saavuttavan toimivampi suhde, niin se on liikaa kuvitellut. Muutenkin kumppanin vaihtamisesta tehty sellainen kuva, että se on nykyään jotenkin "yksinkertaista". "Jos kotona ei irtoa, niin saa mennä vieraisiin." Kyllä, en minä ainakaan keksi mitä tuo vieraisiin meno käytössä tarkoittaisi, naapuriin, työpaikalle, baariin, tinderiin? 

Lapsettomilla viikoilla voi hoitaa parisuhdetta toisen kanssa. Surullista sellainen itsekkyys.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomilla viikoilla voi hoitaa parisuhdetta toisen kanssa. Surullista sellainen itsekkyys.

Sinä jäisit huonoon liittoon sohvalla makaaja -puolison palvelijaksi ja kaikkien kotitöiden ja lasten hoitajaksi?

Mikä ihme pakko se uusi suhde on? Huonosta liitosta lähtenyt ei usein uutta suhdetta halua. Ja, mitä pahaa siinä on, jos sohvanpohjapuoliso aktivoituu eron jälkeen vuoroviikkovanhemmaksi? Lapsethan siinä voittaa, kun saa läheisen suhteen molempiin vanhempiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomilla viikoilla voi hoitaa parisuhdetta toisen kanssa. Surullista sellainen itsekkyys.

Sinä jäisit huonoon liittoon sohvalla makaaja -puolison palvelijaksi ja kaikkien kotitöiden ja lasten hoitajaksi?

Mikä ihme pakko se uusi suhde on? Huonosta liitosta lähtenyt ei usein uutta suhdetta halua. Ja, mitä pahaa siinä on, jos sohvanpohjapuoliso aktivoituu eron jälkeen vuoroviikkovanhemmaksi? Lapsethan siinä voittaa, kun saa läheisen suhteen molempiin vanhempiinsa.

Miksi tuollaisen ihmisen kanssa hankitaan lapsia?

Keskustelun avaaja tais hakea tässä että jos parisuhde ei toimi. Saako toimivan tilalle noin vain? 

Pysytään tässä esimerkissä. Musta hyvä avaus. Nyt ei haettu laajempaa skaalaa ongelmille, kuten laiskotteleeko toinen kotona. Puhumattakaan väkivaltaviina puolesta. 

"Lapsettomilla viikoilla voi hoitaa parisuhdetta toisen kanssa." Voi varmaan yrittää. Mutta löytyykö sellaista, hoidettavaa suhdetta? Niin yksinkertaista?

Jos parisuhde ei toimi ja se alkaa painamaan niin paljon ettei ole enää hyvä olla, on parempi olla sitä ilman sitä. Mutta jos pystyy olemaan ja elämään siis tyytymään toimimattomaan parisuhteeseen niin sitten voi varmasti siinä pysyä. Usein jostain täytyy luopua saadakseen muuta tilalle, mutta ei se aina huono ratkaisu ole.

Mitä sinä haluat parisuhteelta?

Ehkä aloittaja tarkoittaa parisuhdetta, jossa kaikki on periaatteessa hyvin, mutta se varsinainen parisuhteen hoito on unohtunut. Kumpikin siis hoitaa kotia ja lapsia, eikä suurempia riitoja ole, mutta läheisyys ja romantiikka on unohtunut matkan varrella. Jos pari eroaisi ja ryhtyisi uusiin suhteisiin, tulisiko niissä suhteissa yhtään sen todennäköisemmin hoidettua parisuhdetta, vai nuutuisivatko nekin liitot kaverisuhteiksi, kun uutuudenviehätys olisi hiipunut? Todennäköisesti vanhaan liittoonkin saisi puhallettua eloa, jos tahtoa riittäisi.

"Mitä haluat parisuhteelta?"

Lämpöä, rakkautta, kunnioitusta. Seksiäkin. Jos näitä ei kotona saa, niin saako niitä varmemmin ja helpommin toisen kanssa?

Miksi monelle se parisuhteen huolto on tärkeämpää kuin lapsesta huolehtiminen? Luulisi aikuisten ihmisten kestävän vähän vähentynyttä seksielämää sen verran, että lapsi saadaan päiväkotiin asti. 

Minua aina ihmetyttää tuo, että liitot kaatuvat parisuhteen hoitamattomuuteen. Perhe on mielestäni yhteinen yritys, ja silloin molempien pitää ymmärtää, että kun on työt ja pienet lapset, niin se on kuormittavaa, eikä siinä voi tehdä asioita samoin kuin lapsettomana. 

Itse olen kasvattanut suurperheen, elämässä on ollut isoja vastoinkäymisiä ja tukiverkkoa ei ole ollut minkäänlaista. Ero ei miehen kanssa ole tullut koskaan mieleen sen vuoksi, että parisuhdetta ei voi hoitaa jossain kodin ulkopuolella. Toki olisimme kaivaneet kahdenkeskistä aikaa enemmän ja kivaa, sekä piristävää se on, että voi tehdä kaikenlaisia asioita, mutta olemme ymmärtäneet molemmat sen, että se ei vain ole ollut meille mahdollista. Olemme pyrkineet järjestämään asiat niin, että vietimme parisuhdeaikaa kotona iltaisin silloin kun pienet lapset nukkuivat, ja sitten kun se saattoivat olla päiväsaikaan vaikka kavereilla tai kotona ilman aikuista, niin sitten käytimme joskus sitä aikaa, jos sellaista oli. Itse ajattelen, että parisuhdeaika ei ole sellaista, että siihen varataan aikaa kodin ulkopuolella kalenterista, vaan se on toisen huomioimista arjessa ihan jatkuvasti.

Lapset pilaa parisuhteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomilla viikoilla voi hoitaa parisuhdetta toisen kanssa. Surullista sellainen itsekkyys.

Sinä jäisit huonoon liittoon sohvalla makaaja -puolison palvelijaksi ja kaikkien kotitöiden ja lasten hoitajaksi?

Mikä ihme pakko se uusi suhde on? Huonosta liitosta lähtenyt ei usein uutta suhdetta halua. Ja, mitä pahaa siinä on, jos sohvanpohjapuoliso aktivoituu eron jälkeen vuoroviikkovanhemmaksi? Lapsethan siinä voittaa, kun saa läheisen suhteen molempiin vanhempiinsa.

Miksi tuollaisen ihmisen kanssa hankitaan lapsia?

Tämä on kyllä typerin kommentti aina ja kaikkialla. Miten hemmetissä sitä voi tietää ennen lapsen hankkimista, että miten joku toinen tai itsekään pärjää ja toimii ja haluaa toimia. Jumalautasaatana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomilla viikoilla voi hoitaa parisuhdetta toisen kanssa. Surullista sellainen itsekkyys.

Sinä jäisit huonoon liittoon sohvalla makaaja -puolison palvelijaksi ja kaikkien kotitöiden ja lasten hoitajaksi?

Mikä ihme pakko se uusi suhde on? Huonosta liitosta lähtenyt ei usein uutta suhdetta halua. Ja, mitä pahaa siinä on, jos sohvanpohjapuoliso aktivoituu eron jälkeen vuoroviikkovanhemmaksi? Lapsethan siinä voittaa, kun saa läheisen suhteen molempiin vanhempiinsa.

Miksi tuollaisen ihmisen kanssa hankitaan lapsia?

Tämä on kyllä typerin kommentti aina ja kaikkialla. Miten hemmetissä sitä voi tietää ennen lapsen hankkimista, että miten joku toinen tai itsekään pärjää ja toimii ja haluaa toimia. Jumalautasaatana. 

Mielestäni ihan asiallinen kommentti. Monesti ihmisten yleisestä luonteenlaadusta voi tulkita, jo ennen lapsia, paljonkin 

Tämäpä kiinnostava keskustelu. Olisiko tässä vain tiivistettynä se, että nykyihminen kestää kehnommin huonoja aikoja. Pari päivää mennyt huonosti, niin enempää ei kannata elämäänsä tässä haaskata. Jokainen toki määrittelee itse miten pitkään omasta mielestään on "huono aika" ja mikä määritellään huonoksi. Antaako vielä mahdollisuus, että parempia aikoja voisi tulla. Elämä kuitenkaan harvemmin tahtoo olla vain hyviä juttuja. 

Vierailija kirjoitti:

Tämäpä kiinnostava keskustelu. Olisiko tässä vain tiivistettynä se, että nykyihminen kestää kehnommin huonoja aikoja. Pari päivää mennyt huonosti, niin enempää ei kannata elämäänsä tässä haaskata. Jokainen toki määrittelee itse miten pitkään omasta mielestään on "huono aika" ja mikä määritellään huonoksi. Antaako vielä mahdollisuus, että parempia aikoja voisi tulla. Elämä kuitenkaan harvemmin tahtoo olla vain hyviä juttuja. 

Aniharvoin lapsiperheen perustaneet eroaa kevyin perustein taikka nopeasti. Kyllä siinä on yleensä yritetty ja kitkuteltu vuosikausia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomilla viikoilla voi hoitaa parisuhdetta toisen kanssa. Surullista sellainen itsekkyys.

Sinä jäisit huonoon liittoon sohvalla makaaja -puolison palvelijaksi ja kaikkien kotitöiden ja lasten hoitajaksi?

Mikä ihme pakko se uusi suhde on? Huonosta liitosta lähtenyt ei usein uutta suhdetta halua. Ja, mitä pahaa siinä on, jos sohvanpohjapuoliso aktivoituu eron jälkeen vuoroviikkovanhemmaksi? Lapsethan siinä voittaa, kun saa läheisen suhteen molempiin vanhempiinsa.

Miksi tuollaisen ihmisen kanssa hankitaan lapsia?

Tämä on kyllä typerin kommentti aina ja kaikkialla. Miten hemmetissä sitä voi tietää ennen lapsen hankkimista, että miten joku toinen tai itsekään pärjää ja toi

"Mielestäni ihan asiallinen kommentti. Monesti ihmisten yleisestä luonteenlaadusta voi tulkita, jo ennen lapsia, paljonkin"

No voi kai tulkita vaikka ja mitä, mutta se ei tarkoita mitenkään päin, että elämän muuttuessa täysin se tulkinta pitäisi lainkaan paikkaansa.

Minäkin haaveilin koko ikäni koirasta, ja silti yllätyin suuresti siitä, että näköjään inhoan koiranpentuja ja niiden hoitamista. Aikuiset koirat ovat kivoja ja nyt kokemuksen perusteella pentua en ota enää koskaan. Mutta mistä kummasta sen olisi etukäteen voinut tietää? Siitäkö, että sain koulussa hyviä numeroita vai siitä, että pidän kokkaamisesta?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä aloittaja tarkoittaa parisuhdetta, jossa kaikki on periaatteessa hyvin, mutta se varsinainen parisuhteen hoito on unohtunut. Kumpikin siis hoitaa kotia ja lapsia, eikä suurempia riitoja ole, mutta läheisyys ja romantiikka on unohtunut matkan varrella. Jos pari eroaisi ja ryhtyisi uusiin suhteisiin, tulisiko niissä suhteissa yhtään sen todennäköisemmin hoidettua parisuhdetta, vai nuutuisivatko nekin liitot kaverisuhteiksi, kun uutuudenviehätys olisi hiipunut? Todennäköisesti vanhaan liittoonkin saisi puhallettua eloa, jos tahtoa riittäisi.

Ei se tahtokaan aina riitä. Olisin halunnut saada pitkän "kaikki periaatteessa hyvin" -liiton toimimaan, mutta jotain sellaista oli ajan myötä tapahtunut mitä en osannut korjata, en tiedä mitä, mutta tunteita ei ollut enkä niitä tahtomalla takaisin saanut. Vuosia kuitenkin meni ennen kuin myönsin ettei se muuksi enää muutu.

Saanko kysyä, että onnistuiko se myöhemmin jonkun muun kanssa? Löytyikö tunteita?