Olen käynyt nyt noin 7 kertaa terapeutin luona. Mietin tarvitsenko sitä oikeasti vai milloin pitäisi lopettaa,?

Kävi miten kävi aion kirjoittaa palstalla loppuelämäni näistä kaikenlaisista tuntemuksistani. 

-ap

Minua kiinnostaisi kovasti tuo sisäinen energia. Tietääkö tästä yhtään kukaan, että mistä tuosta on kyse? Onko sille joku termi, josta voisi lukea enemmän. 

Olen todella ihmetellyt sitä, että minulle on tullut aivan valtava tarve purkaa sisäistä voimaa. Sellaista oikein kunnon aggressiota, lataantunutta energiaa. Sisälläni se liikkuu ja välillä tuntuu, että tukehdun jos en pääse purkamaan.

En kuitenkaan ole siis tehnyt asialle mitään. Tiedän että pitäisi. Olen ulospäin vain todella passiivinen ja älyttömän väsynyt. Kävelen kyllä ulkona ja käyn töissä normaalisti, teen hommani mutta en jotenkin luota kehooni tai pysty purkamaan. Tiedä mikä pelko tai osaamattomuus minua vaivaa. En osaa oikein tuoda sitä ulos enkä tiedä mistä aloittaa. 

Kuulostaa varmaan oudolta. -ap

Vierailija kirjoitti:

Kävi miten kävi aion kirjoittaa palstalla loppuelämäni näistä kaikenlaisista tuntemuksistani. 

-ap

Trolli. Miksi et lähde palstalta tai ketjustani? - oikea ap. 

Tuohon edelliseen kysymykseen- veikkaan että kyseessä on patoutunut, terve aggressio joka on syntynyt rajojen rikkomisesta ja epäoikeudenmukaisuudesta ja nyt pyrkii tunnetasolla pintaan. 

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaisi kovasti tuo sisäinen energia. Tietääkö tästä yhtään kukaan, että mistä tuosta on kyse? Onko sille joku termi, josta voisi lukea enemmän. 

Olen todella ihmetellyt sitä, että minulle on tullut aivan valtava tarve purkaa sisäistä voimaa. Sellaista oikein kunnon aggressiota, lataantunutta energiaa. Sisälläni se liikkuu ja välillä tuntuu, että tukehdun jos en pääse purkamaan.

En kuitenkaan ole siis tehnyt asialle mitään. Tiedän että pitäisi. Olen ulospäin vain todella passiivinen ja älyttömän väsynyt. Kävelen kyllä ulkona ja käyn töissä normaalisti, teen hommani mutta en jotenkin luota kehooni tai pysty purkamaan. Tiedä mikä pelko tai osaamattomuus minua vaivaa. En osaa oikein tuoda sitä ulos enkä tiedä mistä aloittaa. 

Kuulostaa varmaan oudolta. -ap

Etkö ole ottanut asiaa esille terapiassa? Vihaltahan tuo kuulostaa.

Hyvät, kuuntelemaan ja keskustelemaan valmiit ystävät ovat köyhän miehen ja naisen terapeutteja.

Vierailija kirjoitti:

Eihän se terapeutti mitään ratkaisuja kellekään kykene esittämään. Täysin huuhaata koko ala. Siellä sitä istuskellaan vuodesta toiseen ja keksitään vaan lisää ongelmia, joiden ratkaisu jää loppujen lopuksi asiakkaalle, eikä niille terapeutin teorioille ole ikinä mitään käytännön sovellusta. Ei ole lääkäreilläkään Suomessa mitään tulostavoitteita. Rahastavat vain.

Huomaa ettei sulla ole mitään käsitystä terapiasta. Mä olen käynyt 2 eri terapeutilla ja saanut siitä suuren avun.  Molemmilla kerroilla terapeutti on ollut se joka on alkanut puhua hoitosuhteen katkaisemisesta. Koska vaste on ollut hyvä ja lisä terapiasta ei olisi enää hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Yritän nyt vain ajatella positiivisesti ja käydä terapiaa tässä sen vuoden verran.

En vain voi kuitenkaan itselleni mitään, että kyseenalaistan tämän hoitonmuodon.

Yleensä menen sinne ja kerron näistä mieltä vaivaavista asioista. Joskus itken ja se on ok. Yritän oikeasti käydä läpi kipeitä asioita ja myös sitä puolta minussa, jota en haluaisi asettaa valokeilaan. Eli en halua olla se ihminen joka syyttelee muita pahasta olosta vaan yritän oikeasti prosessoida tätä asiaa itsessäni ja löytää vähän tasapainoa tunne-elämääni. 

Terapeutti kuuntelee, vastailee ja haluaa minun pohtivan asioita eri näkökulmista. Se on tosi ok. 

Silti se on se yksi 45 min ja taas seuraavalla viikolla uusiksi. En tiedä mitä edes sitten loppupeleissä odotan koska tiedostan, että minä olen näiden tunteideni hallitsija ja minä olen se, joka tämänkin asian jotenkin ratkoo/hyväksyy, omat demonini kuten muutkin omansa.

Peiliä ja kuulluksi tulemista halusin ja sitä olen saanut mutta en tiedä onko se tosiaan sen arvoista, että maksan tästä yli 2400€/vuodessa. -ap&nb

Kuulostaa siltä, että et halua/ jokin sinussa ei halua antaa arvoa omalle paranemisellesi ja hyvinvoinnillesi.

Minua itseäni pitkä psykoterapia on auttanut, ja sen aikana oli paljon jaksoja, jolloin synkkiäkin oloja nousi pintaan. Kävin osan ajasta sekä alkuun että loppuun kokonaan omin varoin, ja ajattelen, että oli elämäni paras sijoitus käyttää ne rahat itseeni. En ole mitenkään suurituloinen. 

 

Kukaan muu ei voi päättää puolestasi. Täältä saat varmasti vahvistusta ajatukselle, ettei psykoterapiasta ole hyötyä, kuten olet jo huomannut. 

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaisi kovasti tuo sisäinen energia. Tietääkö tästä yhtään kukaan, että mistä tuosta on kyse? Onko sille joku termi, josta voisi lukea enemmän. 

Olen todella ihmetellyt sitä, että minulle on tullut aivan valtava tarve purkaa sisäistä voimaa. Sellaista oikein kunnon aggressiota, lataantunutta energiaa. Sisälläni se liikkuu ja välillä tuntuu, että tukehdun jos en pääse purkamaan.

En kuitenkaan ole siis tehnyt asialle mitään. Tiedän että pitäisi. Olen ulospäin vain todella passiivinen ja älyttömän väsynyt. Kävelen kyllä ulkona ja käyn töissä normaalisti, teen hommani mutta en jotenkin luota kehooni tai pysty purkamaan. Tiedä mikä pelko tai osaamattomuus minua vaivaa. En osaa oikein tuoda sitä ulos enkä tiedä mistä aloittaa. 

Kuulostaa varmaan oudolta. -ap

Huuda tyynyyn tai tuuleen? Kirjoita käsin? Hakkaa nyrkkeilysäkkiä? Juokse? Kuulostaa kyllä siltä, että jokin prosessi on käynnistynyt. 

Yksi vaihtoehto on että käyt paikallisessa Al Anonissa. Siellä saa vertaistukea ja voi puhua asioista rehellisesti ja saattaa löytää myös keinon millä pääsee eteenpäin näistä lapsuuden traumoista. Ja maksaa vain sen verran mitä haluat kahvikassaan maksaa. Käy tutustumassa niiden nettisivuilla toimintaan.

Terapia on typerää. 

Vierailija kirjoitti:

Terapia on typerää. 

Olis varmaan sullekin tarvetta 

Vierailija kirjoitti:

"Minua kiinnostaisi kovasti tuo sisäinen energia. Tietääkö tästä yhtään kukaan, että mistä tuosta on kyse? Onko sille joku termi, josta voisi lukea enemmän. 

Olen todella ihmetellyt sitä, että minulle on tullut aivan valtava tarve purkaa sisäistä voimaa. Sellaista oikein kunnon aggressiota, lataantunutta energiaa. Sisälläni se liikkuu ja välillä tuntuu, että tukehdun jos en pääse purkamaan.

En kuitenkaan ole siis tehnyt asialle mitään. Tiedän että pitäisi. Olen ulospäin vain todella passiivinen ja älyttömän väsynyt. Kävelen kyllä ulkona ja käyn töissä normaalisti, teen hommani mutta en jotenkin luota kehooni tai pysty purkamaan. Tiedä mikä pelko tai osaamattomuus minua vaivaa. En osaa oikein tuoda sitä ulos enkä tiedä mistä aloittaa."

Kuulostaa varmaan oudolta. -ap

Kuvaamasi asiat liittyvät mm. psyykkiseen energiaan, uupumukseen, ahdistukseen ja elinvoimaan.

Kun on joutunut jo lapsesta selviytymään liian rankoista tilanteista ja torjumaan omien tunteiden psyykkisen sisällön (pelko, epätoivo, suru, yksinäisyys ym.), jää jäljelle vain kehollinen paha olo.

Kuvaat sitä, että havainnoit kehosi fyysisiä tuntemuksia. Terapian avulla voi tavoittaa tarkemmin tuntemusten emotionaalisen sisällön ja saada niille sanallisia merkityksiä, mikä on toipumisessa olennaista. Passiivisuus ja uupumus alkaa helpottaa, kun tuon energian saa käyttöön, eli ei enää tarvitse sulkea mitään tunnealueita pois omasta kokemuksesta. Jatkuva poissulkeminen aiheuttaa uupumisen ja ahdistuksen.

Vierailija kirjoitti:

Hyvät, kuuntelemaan ja keskustelemaan valmiit ystävät ovat köyhän miehen ja naisen terapeutteja.

Eivät ole, en suosittele. Ystävyys on kaunista tietenkin ja keskustelu myös.

Psykoterapeutin kohdalla luottamus ja yksityisyys on kuitenkin täysin toisella tasolla, ja terapeutilla on myös osaaminen purkaa kuuntelemisesta syntynyt kuormitus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät, kuuntelemaan ja keskustelemaan valmiit ystävät ovat köyhän miehen ja naisen terapeutteja.

Eivät ole, en suosittele. Ystävyys on kaunista tietenkin ja keskustelu myös.

Psykoterapeutin kohdalla luottamus ja yksityisyys on kuitenkin täysin toisella tasolla, ja terapeutilla on myös osaaminen purkaa kuuntelemisesta syntynyt kuormitus. 

Juuri näin. Ja varsinkin jos terapiaan mennään parisuhteiden ongelmien takia ne hyvät ystävät antavat neuvoja perustuen luuloihin, koska eivät kyseenalaista ystäväänsä.. 

Mun vaimo sai kaveriltani jätä se sika neuvoja vaikka ongelmat ei ollut mussa vaan vaimon päässä.

Vierailija kirjoitti:

Hyvät, kuuntelemaan ja keskustelemaan valmiit ystävät ovat köyhän miehen ja naisen terapeutteja.

Jos niitä ystäviä ei ole? Ja ne jotka kaverit ovat, niin niiden oma peili on vääristynyt. Ei ole luotettavia ihmisiä ympärillä. Kaverit voivat sanoa ihan mitä vain. Esimerkkinä: Olin suhteessa, jossa oli henkistä väkivaltaa ja myös fyysistä. Yhtenä hetkenä olisin ollut valmis kertomaan asiasta jolllekin. Sanoin kaverilleni, että olen väkivaltaisessa suhteessa. Siihen hän tokaisi, ettei halua kuulla. Olen itse valinnut olla suhteessa. 

Märkä rätti päin naamaa. En ole sen jälkeen avautunut. 

Käyttäjä11535 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se terapeutti mitään ratkaisuja kellekään kykene esittämään. Täysin huuhaata koko ala. Siellä sitä istuskellaan vuodesta toiseen ja keksitään vaan lisää ongelmia, joiden ratkaisu jää loppujen lopuksi asiakkaalle, eikä niille terapeutin teorioille ole ikinä mitään käytännön sovellusta. Ei ole lääkäreilläkään Suomessa mitään tulostavoitteita. Rahastavat vain.

Huomaa ettei sulla ole mitään käsitystä terapiasta. Mä olen käynyt 2 eri terapeutilla ja saanut siitä suuren avun.  Molemmilla kerroilla terapeutti on ollut se joka on alkanut puhua hoitosuhteen katkaisemisesta. Koska vaste on ollut hyvä ja lisä terapiasta ei olisi enää hyötyä.

Niin kauan kun puhuttavaa riittää, niin terapia on tarpeellista. 

Vierailija kirjoitti:

Psykoterapiassa käydään yleensä 2-3 kertaa viikossa 2-3 vuoden ajan, kunnes terapia tekee itsestään tarpeettoman.

Samaa voi tehdä vaikka netissä tai kavereiden kanssa. Aikansa kutakin elämänvaihetta ja ajanjaksoakin. Onko terapia yliarvostettua siksi että siitä on tehty jopa oikea parannuskeino?

Tuntemattomille avautuminen on vaarallista. Jos menee yksin baariin ja juo alkoholia pahaan oloon, on suuri mahdollisuus, että tulee käytetyksi hyväksi. Rahat viedään tai tulee mentyä sänkyyn ihmisten kanssa, joiden kanssa ei haluaisi. 

 

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaisi kovasti tuo sisäinen energia. Tietääkö tästä yhtään kukaan, että mistä tuosta on kyse? Onko sille joku termi, josta voisi lukea enemmän. 

Olen todella ihmetellyt sitä, että minulle on tullut aivan valtava tarve purkaa sisäistä voimaa. Sellaista oikein kunnon aggressiota, lataantunutta energiaa. Sisälläni se liikkuu ja välillä tuntuu, että tukehdun jos en pääse purkamaan.

En kuitenkaan ole siis tehnyt asialle mitään. Tiedän että pitäisi. Olen ulospäin vain todella passiivinen ja älyttömän väsynyt. Kävelen kyllä ulkona ja käyn töissä normaalisti, teen hommani mutta en jotenkin luota kehooni tai pysty purkamaan. Tiedä mikä pelko tai osaamattomuus minua vaivaa. En osaa oikein tuoda sitä ulos enkä tiedä mistä aloittaa. 

Kuulostaa varmaan oudolta. -ap

Kyllä sinä tiedät, se on energiaa, se on tunnetta ja tunteita. Pystytkö sinä olemaan siellä terapiassasi rehellinen? Mihin tämä latautunut energiasi liittyy ja kohdistuu? Muista kuitenkin kanavoida se terveysturvallisella tavalla.

Olen auttanut muita näidenkin asioiden kanssa ja se on nyt vain niin että älä ainakaan syyttele turhaan ketään, käsittele ne asiasi ja työstä niitä ongelmiasi. Jos tulee ihan aggressioita niin koita tosissaan purkaa se johonkin, urheilu, tanssi, jokin tekeminen tms.