Kaverin kommentointi

Vierailija kirjoitti:

Ja kun joku ylempänä mainitsi niin oon joskus miettinyt että tekeekö diskaamisen tahallaan kun haluaisi itse samanlaiset mutta ei voi myöntää esim hinnan takia. Tilasin taannoin kangasta jonka hinta olu aika kova niin sen nähtyään ei enää tykännyt.

Luen tässä omaa tekstiäni ja mietin haenko vain hyväksyntää häneltä asioihin. Ihme juttu. Se pitää lopettaa.

On oikein hyvä lähtökohta terveisiin ihmissuhteisiin, että toisen hyväksyntää ei tarvita asioihin, jotka eivät kosketa häntä. Eletään omaa elämää omalla tavalla, ja kohdataan toiset heidän valintojaan kunnioittavalla tavalla ja ilman tarvetta olla niistä kaikista jotain mieltä.

Niin sepä lähinnä seuraa siksi että kuinka alkaa muutamaa / muuttumaan ..? Ehkä toinen ketju siihen sitten

Vierailija kirjoitti:

mä loukkaantuuísin jos mulle lähetettäisi vaatekuvia, ajatuksella, että tämä sopisi sulle. SIitä tulee sellainen olo, että omissa vaatteissani on jotain vikaa. ja jos ne vaatteet vielä olisi sellaisia, joita en todellakaan käyttäisi, tulisi sellainen olo, ettei kaveri selvästi tajua tai hyväksy mun makua lainkaan. 

Voi kamala miten vaikeaa olisi olla ystäväsi! Ei olisi ikinä tullut mieleen noin kääntäen keksiä syy loukkaantua. Onneksi mun kaveripiireissä ei kiusata edes tollei kiertäen, jos tuollai joku piilovittuilee oikeasti. Oletko sä siis kokenut jotain tuollaista kiusaamista? Jos olet niin dumppaa se kaveri heti!

Minulla on kaveri joka lähettää kuvia ostamastaan uudesta mekosta, ripsiväristä, kynsistään, tatuonnistaan, seinätapetista ym ym. 

Mitä aikuiset naiset tämmöisellä hakee? Egon pönkitystä, kehuja?

Hänellä on kyllä huono avioliitto, että ehkä ei saa mieheltään huomiota.

Olen niin kiltti että sitten aina kehun, vaikka oikeasti ei kiinnosta pätkääkään. 

Olen myös häntä vähävaraisempi joten ei paljon piristä nuo pinnallisuudet kun omat lapset näkevät nälkää tai miettii millä vuokran maksaisi.

"Jollekin voi sopia" on tyly kun kyse on sinun asunnostasi. Ystävän silmissä toit verhot hänen näkökenttäänsä, johon ne eivät sovi. Jollekin muulle voisivat olla OK. Eli ei ainakaan ole tyylin vuoksi haluamassa verhojasi eivätkä ne lisää halua muuttaa asuntoosi. Tuskin sitä ehdotitkaan.

Ihan kuin kauppaisit verhoja: "Katso, eikö ole hienot" eikä kaveri sitten tylynä huomioi sopivatko verhot sinulle. Hänelle eivät.

Jos ystävällä on ongelma, ei halua harkita ehdotustasi jos se poikkeaa hänen parhaan ystävänsä ehdottamasta, vaan käyttää perusteluna että tietty paras ystävä on ehdottanut muuta, joka on toiminut.

Yritätkö horjuttaa hänen ystäväsuhdettaan ja itsemääräämisoikeuttaan omalla arviointikyvylläsi? Vaikka verhosikin ovat todetusti vääränlaiset hänen makuunsa?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaveri joka lähettää kuvia ostamastaan uudesta mekosta, ripsiväristä, kynsistään, tatuonnistaan, seinätapetista ym ym. 

Mitä aikuiset naiset tämmöisellä hakee? Egon pönkitystä, kehuja?

Hänellä on kyllä huono avioliitto, että ehkä ei saa mieheltään huomiota.

Olen niin kiltti että sitten aina kehun, vaikka oikeasti ei kiinnosta pätkääkään. 

Olen myös häntä vähävaraisempi joten ei paljon piristä nuo pinnallisuudet kun omat lapset näkevät nälkää tai miettii millä vuokran maksaisi.

Usein varmaan hakevat huomiota. Ihmisille voi muodostua hyvin erilaisia tottumuksia tehdä asioita itsenäisesti. Jos on tottunut saamaan myönteistä huomiota muilta, ehkä hakee sitä lisää. Jos on tottunut ettei saa reaktiota tai saa tylyn vastaanoton, ihmisestä itsestään on osin kiinni näyttääkö silti asioita toiselle.

Joku voi tottua avioliitossakin puhumaan seinille. Puoliso ei reagoi mutta ihmiselle itselleen on tärkeää että kertoo kuitenkin ilmaan tai ikään kuin näyttää asioita toiselle.

Ikävä ihminen. Alenna ystävästä kaveriksi (ei tarvitse sanoa hänelle suoraan) ja avaa ovi paremmille ystäville. 

Mielenkiintoinen keskustelu. Itse olen etenkin viime aikoina kokenut kommunikointitapojen eron erään ihmisen kanssa niin kuormittavaksi, että olen päätynyt lähes katkaisemaan suhteen. En katkaise kokonaan mutta en itse aio ottaa yhteyttä enkä puhu mitään omista tärkeistä asioistani.

Kaikki mitä sanon, on hänestä väärin, ja hän alkaa jankata ja opettaa "oikeata" näkemystä. Mitään ei voi sanoa, että olisi valmiina pieni tutkielma asiasta tehtynä ja kaikki mahdolliset alaviitteet, joissa rajataan omaa sanomista. Lisäksi hän on aivan kaikkien asioiden asiantuntija, vaikka oma koulutukseni ja työkokemukseni on paljon laajempi, mitä en kyllä tuo esiin.   . 

Vierailija kirjoitti:

Aloitus on esimerkki siitä kuinka ihmiset muka arvostavat rehellisyyttä ja suorapuheisuutta, mutta kun sitä kohtaavat, närkästyvät täysin. Ihan ok, mutta kannattaa miettiä sitten kun seuraavan kerran osallistuu ketjuun jossa keskustellaan siitä kuinka epärehellisiä *jotkut* ovat.

Pitäisikö tämän ystäväsi valehdella sinulle että pitää verhoistasi vaikka ei pidä? Ajatteletko että hän silkkaa ilkeyttään valehteleekin ettei pidä niistä vaikka oikeasti pitää? Jos jälkimmäinen, niin sitten ymmärrän.

Ihmisiltä puuttuu tänä päivänä KÄYTÖSTAVAT. Ei ymmärretä, että asioita voi sanoa kohteliaasti ja rehellisesti loukkaamatta toista. Eikä aina tarvitse tuoda sitä minäminäminä ja "mulle nuo ei kävisi" siihen alkuun. Ei hän niitä ollu sulle antamassakaan! Jos on toisen oikea ystävä, osaa ottaa osaa toisen iloon ja kommentoida asiallisesti. Jos ei, niin silloin piikitellään ja arvostellaan. Ei edes välitetä miltä toisesta sun kommentit tuntuu.