Hyvästä ystävästä on kuoriutunut katkera ja vihainen piikittelijä
Huonon parisuhteen päätyttyä muutama vuosi sitten aloin panostamaan elämääni kunnolla. Ryhtiliikettä. Kaikki on mennyt aika hyvin; -on kertynyt omaisuutta, ostin kivan asunnon, ura mennyt harppauksia eteenpäin ja päässyt elämäni kuntoon. Ihmissuhteita on enemmän ja syvempiä kuin ennen. Oma kehu haisee, juuh, ymmärrän. Lähipiiri on ottanut lämpimästi vastaan myös, ehkä sitä on vaan helpompi olla mukavempaa seuraa, kun on oma elämä kunnossa?
Sitten on tämä yksi.
Ennen oltiin hyviä ystäviä. Oli tapana tehdä kaikenlaista ja puhua maat ja taivaat halki yömyöhään. Nyt tämä ihminen käyttäytyy täysin toisin. Levittelee selän takana soopaa, valehtelee, ulos sulkemisia, ivallista piikittelyä päin naamaa, kaikkeen vastahakoinen jne. Tuntuu että mitä paremmin minulla on asiat, sitä ilkeämmäksi tuo ihminen muuttuu.
Missä kohtaa voi luovuttaa jonkun ihmisen suhteen?
Etsin vertaistukea tai muiden kokemuksia vastaavista tilanteista.
Minua taas yksi kaveri syytti piikittelystä, vaikka omasta mielestäni olen aina puhunut ihan samalla tavalla. Itse tämä piikittelyn uhri taas on elänyt vapaaherrattaren elämää nyt jo yli 10 vuotta ilman mitään järkevää tekemistä - eukko ei muuta tee kuin märehtii omia tunteitaan, riitelee sukulaisten kanssa ja edellyttää kavereiltaan pelkkää ihailua ja validointia, kuin joku 3-vuotias. Aika rasittavaa seuraa, kun kusi on noussut päähän kuninkaallisesti, mutta ei kestä edes pienintä piikittelyä, kun hänellä on oikeus olla täydellisen onnellinen, muut pärjäilkööt. Ikinä ei edes kysy mitä kuuluu.