En kuulu mihinkään ja tarkoitukseton olo
Ongelmani on, etten kuulu mihinkään. Olen työssäkäyvä ja siellä en koe olevani mitenkään porukan ulkopuolella, mutta se on vaan työtä. Ja kavereille oon vaan kaveri. Olen lapseton sinkku ja välit sukulaisiin on etäiset. Varmaan on muitakin tällaisessa tilanteessa olevia. Mitä te olette oikein keksineet tehdä kokeaksenne kuuluvanne johonkin?
Mulla on kauhean irrallinen ja tarkoitukseton olo enkä tykkää tästä yhtään. Harrastuksistakaan en ole ajanvietettä kummempaa löytänyt. Tapaamieni ihmisten kanssa jäädään vain kavereiksi tai tutuiksi. Tuntuu kuin kaikilla olisi jo tarpeeksi läheisiä ihmisiä elämässä paitsi mulla.
Kommentit (51)
Pidätkö eläimistä? Niistä huolehtiminen tuo merkityksellisyyden tunnetta.
Tunnetko ap edes itse itseäsi? Miten kuvailisit itseäsi, mistä asioista nautit, mitkä ovat itsesi mielestä parhaita puoliasi, minkälaisten ihmisten seuraan hakeudut? Heti kun alat tuntemaan ja rakastamaan itseäsi, kaltaisesi ihmiset löytävät luoksesi.
Silakkaliikkeeseen pääset jos sitoudut antisemitismiin, äärivasemmistolaisuuteen, persuviestien lähettelyyn kun sinut käsketään niin tekemään, ilmiantopäivystysvuoroihin eri palstoille yms.
Mitään oikeaa yhteyttä ihmisiin tuskin siellä löydät mutta voit tulla kaikkien tuntemaksi palstahulluksi.
Minusta on ihanaa olla kuulumatta mihinkään, olen tarkoituksella hommannut itselleni sellaisen tilanteen. Ainut mitä koen kaipaavani on elämänkumppani, se yksi ihminen jonka kanssa jakaa hetket.
Ihmisen perustarpeet:
- Kuulua johonkin
- Kuulua jollekin
- Tehdä jotakin
Sulla täyttyy vain 1/3 noista.
Kysypä jumalalta ja anna hänen vastata. Me muut emme tiedä sinun tarkoitustasi.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen perustarpeet:
- Kuulua johonkin
- Kuulua jollekin
- Tehdä jotakin
Sulla täyttyy vain 1/3 noista.
Ollaan kaikki esi. Suomalaisia, maapallolaisia, ap kuuluu myös moniin yhteisöihin, esim. Työ
Orjapuhetta, että pitäisi kuulua jollekin. Terve aikuinen ei mistään pomosta haaveile
Itse olen huomannut, että oikeasti asiat ovat aina parhaiten päin. Joskus vaatii hetken miettimistä miksi, mutta joku on järjestänyt ne itselle sopivammaksi, kuin oma tietoinen mieli edes osaisi. Juuri tuollaisten omaksuttujen valhekuvitelmien vuoksi, että pitäisi sitä ja pitäisi tätä, olisipa tuota, jne. Mutta se joku, joka elämää järjestää, onkin fiksumpi eikä mene mukaan näihin, vaan antaa juuri sen mitä todella tarvitsee
En tiedä, mutta kuulostaa siltä että olen samanlainen.
-Mille asuinalueelle tunnut kuuluvasi, että on edes auttavasti miellyttävä alue.
-Mihin maanosaan. Mikä maisema ja sää. Entä turvallisuustilanne.
-Sielu sulla on. Ja muilla olevilla.
-Entä lähisuku.
-Mitkä olisi sun tyyppisiä ihmisiä. Vai onko aina eroja liikaa kiinnostuksissa ja luonteissa.
Hae merkitystä omasta itsestäsi. Itsetuntemus on portti mielenrauhaan, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen perustarpeet:
- Kuulua johonkin
- Kuulua jollekin
- Tehdä jotakin
Sulla täyttyy vain 1/3 noista.
Ollaan kaikki esi. Suomalaisia, maapallolaisia, ap kuuluu myös moniin yhteisöihin, esim. Työ
Orjapuhetta, että pitäisi kuulua jollekin. Terve aikuinen ei mistään pomosta haaveile
Itse olen huomannut, että oikeasti asiat ovat aina parhaiten päin. Joskus vaatii hetken miettimistä miksi, mutta joku on järjestänyt ne itselle sopivammaksi, kuin oma tietoinen mieli edes osaisi. Juuri tuollaisten omaksuttujen valhekuvitelmien vuoksi, että pitäisi sitä ja pitäisi tätä, olisipa tuota, jne. Mutta se joku, joka elämää järjestää, onkin fiksumpi eikä mene mukaan näihin, vaan antaa juuri sen mitä todella tarvitsee
Erikoinen tulkinta, että kuuluminen jollekin = olla jonkun orja.
Pikemminkin olla jollekin tärkeä ja erityinen.
Maapallolaisena kulkeminen ei taida ap:n tarpeita täyttää.
Onko ap:n vaikea liittyä porukkaan, kenties suojelet itseäsi jonkin roolin takana?
Hmm hyviä kysymyksiä. Musta tuntuu, että isoin ongelma on siinä, että niillä ihmisillä joiden seurassa viihdyn parhaiten ja joista tykkään eniten on jo tarpeeksi tärkeitä ihmisiä elämässään. Eli mulle ei enää oikein ole paikkaa jäljellä. Olisinpa kohdannut ne ihmiset aiemmin!
Ap
En kuulu mihinkään, eikä ole muutamaa tuttua läheisempiä ystäviä.
Ihmissuhteet eivät edisty, kun esim. harrastuksessa tapaisinkin jonkun, jonka kanssa vähän jutellaan. Kaikilla tuntuu olevan oma, valmis elämä. Kukaan ei halua laajentaa ystäväpiiriään. Kavereiden kauttahan moni tutustuu sitten muihinkin ihmisiin. Jopa kumppani voi löytyä kaverin kavereista.
Minua kukaa ei ole esitellyt kavereilleen. Tyhjästä ei nyhjäistä.
Minä viihdyn yksinäni omissa oloissani. En keksi syitä miksi ajatella olevani yksinäinen tms?
Vierailija kirjoitti:
Liity seurakuntaan.
Ei mihinkään sellaseen kuitenkaan jolla on juuret Amerikan eksyttäjissä tai Afrikastakin on jotain eksytystä tullut. Missä päin maailmaa ap asuu?
- eri
Vierailija kirjoitti:
Minä viihdyn yksinäni omissa oloissani. En keksi syitä miksi ajatella olevani yksinäinen tms?
Minäkin viihdyn just nyt. En sano, että olisi lopullista. Tarvitsen nyt tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liity seurakuntaan.
Ei mihinkään sellaseen kuitenkaan jolla on juuret Amerikan eksyttäjissä tai Afrikastakin on jotain eksytystä tullut. Missä päin maailmaa ap asuu?
- eri
Ihan Suomessa mä asun. Tuossa vielä ylempänä joku kuvailikin hyvin sen saman miltä itsestäni monesti tuntuu Sillä erotuksella että mulla on edes niitä kavereita. Mutta ne on silti ihan eri asia kuin oikeat ystävät.
Ap
Oletko yrittänyt etsiä kumppania?