Yksi sisaruksista teki luokkahypyn

Vierailija kirjoitti:

"Sinä kuitenkin ajattelet, että heidän pitäisi olla kiinnostunut sinun elämäsi tapahtumista, mutta sinä väheksyt heidän elämänsä tapahtumia. Kyllä se aika itsekkäältä kuulostaa. Aloita sinä, kuuntele mitä he puhuvat."

Juurihan tuossa sanoin, että perhe on rakas ja yritän parhaani mukaan keskustella jonkin minulle täysin ventovieraan ihmisen asioista. En voi valehdella, että kokisin olevani kiinnostunut näistä asioista, mutta koska tiedän että on heille tärkeätä niin osallistun keskusteluun parhaani mukaan vaikka salaa toivonkin, että voitaisiin keskustella joskus muustakin. Tuntuu tosiaan, että minun ja perheen välillä on jonkinmoinen kuilu ja se on surullista.

Miksi ihmeessä muitten pitäisi olla kiinnostuneita sinun asioistasi? Kerro yksin syy, eikö heillä ole samat oikeudet kuin sinulla? Odotat siis itsellesi erityiskohtelua. 

Hyvin kärjistetty aloitus. Ihmiset puhuu asioita, jotka on heille läheisiä eli lapsiperheellä lapset, koulu, päiväkoti, sinkulla työ ja harrastukset, hyvintoimeentulevalla pariskunnalla matkustelu, ystävät, ravintolat, eläkeläisellä tv-sarjat, mökki, matkustelu. Ja  kaikissa ikärymissä on keskenään eri lailla tienaavia ja usein samankaltaisuus yhdistää. 

Tuo luokkahyppy käsittää paljon asioita. Luokkahypyn tehnyt on saattanut opiskella pidempään, solminut parisuhteen myöhemmin, tekee lapset myöhemmin. Hän on aina eri elämänvaiheessa kun se, joka aloitti nuorena duunarina, perusti perheen, rakensi talon. 

Hyvässä sosiaalisessa dialogissa otetaan huomioon kaikkien osapuolten mielenkiinnon kohteet. Mutta eihän se aina helppoa ole.

Minkä ikäinen sisko? 

Vierailija kirjoitti:

"Millaista empatiaa sijoitusasunnoistaan puhuva tarvitsee? "

Uskoisin, että tällä hetkellä moni sijoitusasunnoista puhuva tarvitsee paljonkin empatiaa. Aikaisemmin on kuunneltu, mitä "Mimmit sijoittaa" ja Suvisvilla ovat kertoneet helposta rahasta, ja hankittu lainarahalla sijoitusasunto tai kaksi.

Nyt kaikki kulut ovat nousseet ja ne velkaiset sijoitusasunnot tuottavat tappiota joka kuukausi. Kaikkien pahin tilanne on, jos on erehtynyt ostamaan osakkeen uudesta talosta, jossa on iso rahoitusvastike.

Suomalaista junttia käytöstä on höpistä sijoitusasioitaan, kun tapaa sukulaisia. Jos sijoitusneuvontaa kaipaa, eikö jo järki sano, että sitä haetaan muualta.

Ihan peruskohteliaisuuteen kuuluu kysyä toisten kuulumiset ja kuunnella. Ja kertoa omasta elämästään muuta kuin pankkitiliasiat. Eikö ihmisille opeteta mitään tapoja enää?

Vierailija kirjoitti:

Hyvin kärjistetty aloitus. Ihmiset puhuu asioita, jotka on heille läheisiä eli lapsiperheellä lapset, koulu, päiväkoti, sinkulla työ ja harrastukset, hyvintoimeentulevalla pariskunnalla matkustelu, ystävät, ravintolat, eläkeläisellä tv-sarjat, mökki, matkustelu. Ja  kaikissa ikärymissä on keskenään eri lailla tienaavia ja usein samankaltaisuus yhdistää. 

Tuo luokkahyppy käsittää paljon asioita. Luokkahypyn tehnyt on saattanut opiskella pidempään, solminut parisuhteen myöhemmin, tekee lapset myöhemmin. Hän on aina eri elämänvaiheessa kun se, joka aloitti nuorena duunarina, perusti perheen, rakensi talon. 

Hyvässä sosiaalisessa dialogissa otetaan huomioon kaikkien osapuolten mielenkiinnon kohteet. Mutta eihän se aina helppoa ole.

Mä olen sairauden vuoksi työkyvytön ja minimituloilla, mutta noista sun mainitsemista mieluiten keskustelisin noista mitä listasit hyvätuloisten keskustelevan.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on paljon helpompaa ja mielenkiintoisempaa jutella matkailusta, taiteesta tai pörssistä kuin ruoan hinnasta tai auton huollosta. Eikö pikkupaikkakunnilla asuvat ihmiset siis yleensä tykkää jutella taiteesta tai eivätkö he matkusta tai sijoita?

Sukulaiseni asuvat Suomessa suht pienellä paikkakunnalla ja puhuvat lähes aina sijoittamisesta. Osa heistä on perinyt vanhemmiltaan isot määrät osakkeita ym. Itse asun ison osan vuotta New Yorkissa ja juttelen pääasiassa opiskelusta ja siitä miten taloudellisesti pärjään kun siellä kaikki on aika kallista. 

Oikeasti sivistynyt ihminen osaa keskustella erilaisten ihmisten kanssa eri aiheista. 

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti sivistynyt ihminen osaa keskustella erilaisten ihmisten kanssa eri aiheista.

Kenties osaa, mutta saattaa kokea sen myös turhauttavaksi, että aiheet pyörivät aina ruoan hinnassa, joka on kallista niin kuin se oli edellisenä päivänä, edellisellä viikolla ja edellisessä kuussa jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse akateeminen ihminen, joka tekee töitä akateemisten ihmisten kanssa. Lapsista, autoista, säästä, hinnoista, retkeilystä yms. me lounastauoilla puhumme. Välillä matkustamisesta tai taiteestakin, mutta hyvin tavallisia ne aiheet yleensä ovat. Etääntyminen on toki kurja juttu, mutta ei se pelkkä akateemisuus sitä tee.

Ai että oikein taiteesta puhutte. Höpö höpö. Meillä akateemisissa piireissä taiteesta saatetaan puhua tyyliin, että käytiin katsomassa se ja se teatteriesitys. Oli hyvä. Kannattaa käydä katsomassa.

Eikös olekin syväluotaavaa taideanalyysiä?

t. Akateeminen

Akateemiselle nyt pientä opastusta, mutta onhan sekin taiteesta puhumista, että kertoo käyneensä jossain taidenäyttelyssä, taidemuseossa tai vaikka piirustuskurssilla. Osa akateemisista on myös töidensä puolesta taiteen kanssa tekemisissä, onhan mm. media, valokuvaus, videointi, arkkitehtuuri, graafinen suunnittelu ja mainontakin nykypäivän taidetta.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on paljon helpompaa ja mielenkiintoisempaa jutella matkailusta, taiteesta tai pörssistä kuin ruoan hinnasta tai auton huollosta. Eikö pikkupaikkakunnilla asuvat ihmiset siis yleensä tykkää jutella taiteesta tai eivätkö he matkusta tai sijoita?

Voisikohan yllä oleva kirjoittaja ystävällisesti edes vihjaista, mistä pörssistä puhuu? Sähköpörssiä tuskin tarkoitetaan, koska niin moni tässä ketjussa tuomitsee sen duunarien puheenaiheeksi.

Toinen asia on taide. Sekin on käsitteenä melko laaja. Itse en ole ainakaan ole kiinnostunut koko taiteen kentästä. Esimerkiksi Elokapinan performanssitaide menee täysin yli ymmärrykseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse akateeminen ihminen, joka tekee töitä akateemisten ihmisten kanssa. Lapsista, autoista, säästä, hinnoista, retkeilystä yms. me lounastauoilla puhumme. Välillä matkustamisesta tai taiteestakin, mutta hyvin tavallisia ne aiheet yleensä ovat. Etääntyminen on toki kurja juttu, mutta ei se pelkkä akateemisuus sitä tee.

Kaikki akateemisesti koulutetut ovat turhanpäiväisiä käsienheiluttajia.

Paitsi, että niiden "turhanpäiväisten akateemisesti koulutettujen käsienheiluttajien" työn tuloksena sinäkin käytät nyt verkkoa, tietokoneita, älypuhelimia, puolijohteita jne., ja niiden avulla kirjoittelet typeryyksiäsi vauvafoorumeille. Ei niitä asioita amiksissa ja elämänkoululaisten toimesta kehitetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttua, mutta toiselta puolelta. Itse olen tehnyt hypyn ja tiedän tunteen, kun katsoo maailmaa ihan eri kohdasta. 

Siskot puhuu kynsipidennyksistä, ottaa tatuointeja, parasta rentoutumista on mennä laivalle ryyppäämään ja "fine diningia ei voi edes kokeilla kun eihän siitä lähde edes nälkä, vaan pitää mennä mäkkäriin sen jälkeen, kjäh kjäh ja hahhah". Vihaavat Sanna Marinia, eivätkä osaa perustella sitä mitenkään muuten kuin lööppien otsikoilla. Puhuin, että ostan hitsauskoneen askarteluun ja he haluaisivat korjata sillä auton helmoja. Meillä ei autot ehdi ruostua, eikä huolleta niitä itse, joten olen unohtanut kokonaan, että tosiaankin autoja jotkut joutuu korjaamaan ihan itse. 

En keksi enää mitään juteltavaakaan heidän kanssaan, vaikka rakkaita ovatkin. 

Osalla akateemisista työkavereistani on irtiripisiä, tekokynsiä ja tatuointe

Minä taas ajattelin, ettei mikään ihme ettei yhteistä puhuttavaa ole, kun sisarukset ovat tuolla  tasolla; FIne dining, kjäh kjäh, yms. En keksisi tuollaisten kanssa minäkään puhuttavaa, vaikken varsinaisessa fine dining-ravintolassa olekaan käynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tunnistan asian toisin päin. Minä olen se, joka muutti miljoonakaupunkiin ulkomaille pienestä kaupungista, ja vaikka perhe onkin rakas, on vaikea löytää yhteisiä puheenaiheita, koska elämämme ja kiinnostuksen kohteemme ovat niin erilaisia. Heillä puheet pyörivät paljon esim. sen ympärillä mitä heidän naapurit ovat viimeksi tehneet, yritän kyllä esittää kiinnostunutta ja osallistua keskusteluun parhaani mukaan.

Eivätkö he tarpeeksi ihaile sinun erinomaisuuttasi? Voi, voi jaxuhali sinne.

 

Oletko sama ihminen, joka juuri tuossa yllä haukkui tuntematonta ihmistä itsekkääksi ääliöksi? Sinähän varsinainen kullannuppu olet -not!

Tuskin teki, samanlainen orja on kuin ennenkin, oli sitten sininen tai valkoinen takinkaulus.Jos vanhempasi ovat olleet tavallisia työtekeviä ihmisiä ( siis orjia) olet sitä kyllä sinäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se nimenomaan on luokkahyppy kun siirrytään duunariväestä akateemisiin.

Akateemisia on duunareina yhä enenevässä määrin. Se ei ole enää nykyaikana mikään hyvien tulojen tai sivistyksen tae. Kaikilla on mahdollisuus nykyään opiskella. Duunari voi olla esim. kielitaitoisempi ja älykkäämpikin kuin akateeminen. Toki tiettyjen alojen akateemisissa on kaikkein älykkäimmät ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen akateeminen ja kaikki työkaverit ovat myös maistereita. Kyllä tauoilla puhumme ihan tavallisista asioista, arjesta. Ehkä koulutus ja sivistys kuitenkin tuo (usein) laajempaa tietoa ja kykyä tarkastella asioita monipuolisemmin, mikä saattaa näkyä keskustelussa. Fiksu ihminen osaa kyllä sovittaa keskustelun keskustelukumppanin mukaan, itse esim vähennän automaattisesti  sivistyssanoja, kun juttelen remppamiehen kanssa. 

Mistä tiedät ettei se remonttireiska ole älykkäämpi tai sivistyneempi kuin sinä? Ihminen on noin ennakkoluuloinen ja kuvittelee tietävänsä mistään mitään. Jos tietäisit niin korjaisit kämppäsi ihan itse.

Heh, siinä se alemmuudentunto taas tuli esiin! No, se älykkyyshän tulee ilmi juuri siinä keskustelussa, siinä toista kuunnellessaan voi itsekukin sittä säätää sitä, mihin suuntaan ja millä tasolla vie keskustelua eteenpäin. Remonttireiskan kanssa voi keskustella vaikka viimeisimmästä oopperan ensi-illasta jos se häntä kiinnostaa.

Mäki tein ja nyt on herneet nenässä kaikilla. Suomenruotsalaisen miehen sain.

"Kenties osaa, mutta saattaa kokea sen myös turhauttavaksi, että aiheet pyörivät aina ruoan hinnassa, joka on kallista niin kuin se oli edellisenä päivänä, edellisellä viikolla ja edellisessä kuussa jne."

Totta että monet pitää sisarusten väliset suhteet turhauttavia. Eikä niiden suhteiden ylläpitoon edes mikään pakota jos ollaan eri planeetoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä sai miettimään että ehkä tässä oli syy miksi menetin lapsuudenaikaisen kaverini niihin aikoihin kun valmistuin yliopistosta. Ajankohta voi olla ihan sattumaa, mutta hänestä tuli välinpitämätön ja jotenkin nuivempi, kuin meidän välille olisi syntynyt jokin kuilu. Omasta mielestäni olen aina ollut samanlainen, oman tien kulkija kyllä, mutta kuitenkin. Oma perhekin alkoi haastaa jossain vaiheessa riitaa kanssani. Sieltä ainakin selvisi että pitävät minua jotenkin outona ja hienostelevana nykyään. Surullista. Miksi turhaan ovat tuollaisia?

Et sinä leikkiakateemisuudestasi huolimatta osaa harrastaa itsereflektiota lainkaan. Kaikki on aina muiden syy. Olet taatusti persu. Akateemisen pitäisi hallita edes pilkun käyttö, sinä et hallitse. 

Onpas joku nyt noussut väärällä jalalla ylös tänään, kun jaksat kaikille kiukutella.