Lue keskustelun säännöt.
Yksi sisaruksista teki luokkahypyn
20.10.2024 |
Minulla on yksi veli ja yksi sisko.
Lapsuuden kotimme on noin 20 000 asukkaan kaupunki, lähellä pääkaupunkiseutua.Veljeni ja minä asumme edelleen samassa kaupungissa ja olemme omat perheemme tänne perustaneet.
Siskoni lähti nuorena opiskelemaan Helsinkiin ja valmistuttuaan jäi sinne töihin.
Vanhempamme, minä ja veljeni teemme töitä perusduunarihommissa.
Meillä on ollut aina sellaiset perusvälit toistemme kanssa, siskoni etääntyi muuttaessaan pois.Välimatka sen teki siis luonnostaan, ei niinkään ollut tarkoituksellista.
Siskoni tapasi miehen, myös akateemisesti koulutetun ja tekevät töitä aloillaan.
Nyt näemme lastemme (siis minun lasteni) synttäreillä lähinnä. Ei muuten.
He juttelevat miehensä kanssa ulkomaan matkoistaan, taiteesta, pörssistä ja maailmankaupasta. Me muut jutellaan siitä miten ruoka on kallistunut, auto pitäisi huoltaa, miten lapsilla menee koulussa.
Sinällään mikään ei ole siis huonosti. On vain niin kummallista seurata kahvipöydässä miten siskoni on ihan eri maailmassa, samaan aikaan kun istuu siinä.
Ehkäpä joku tunnistaa tämän mitä tunnen.
Kommentit (139)
Vierailija kirjoitti:
"Keskustelua vaan vähän vaikea ylläpitää, jos ei keksi aiheeseen mitään kommentoitavaa, kysyttävää tms."
Miksi sitä pitäisi ylläpitää jos ei ole mitään kommentoitavaa?
Kiinnostuksen puutteestahan se enemmän kertoo jos ei ole kysyttävää kuin luokkaeroista.
Niin... Siinä se ongelma vähän nyt niinkun onkin, ainakin omalla kohdallani. Eli muodostuu se pikkuhiljaa suureneva kuilu, kun toinen haluaa puhua aiheista ja asioista joista en tiedä, käyttäen termejä joita en ymmärrä. Kuten jo sanoinkin, aikansa siinä jaksaa joka lauseen jälkeen kysellä, mitä tarkoitti termi x ja y. Mutta jos toinen ei edes yritä jutella aiheesta käyttäen helpommin ymmärrettäviä ilmaisuja, niin kyllä siinä käy mielessä, että miksi toimii näin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Outoa. Olen itse läpiakateemisesta suvusta ja esimerkiksi kaikki 11 serkkuani ovat akateemisesti koulutettuja ja kaikkien puolisot paitsi yhden on vain käynyt amk:n, mutta sekin raketoi uralla. Minä itse erosin nuoruuden "akateemikosta" ja löin hynttyyt yhteen duunarin kanssa. Miehen koko suku on duunareita. Ei todellakaan mitään sopeutumisvaikeuksia. Sivistyneitä ihmisiä. Miellyttäviä ja hyvätapaisia. Eivät vain niin koulutettuja kuin omani ja eksäni suku. Ihan normaaleja asioita heidän kanssa puhutaan kuten omankin suvun kanssa. Juuri ruuasta, bensasta, lasten kouluista yms. Taiteesta en puhu kenenkään kanssa, kun en taidetta harrasta pahemmin. Matkoista voin puhua, koska tykkään matkustaa, mutta kaikki suvussani taas ei välitä reissata tai käyvät mielummin Lapissa patikoimassa. Minä taas suuntaan aina vähintään Keski-Eurooppaan. Emme ole myöskään kulinaristeja kukaan tietääkseni. Voidaan joskus puhua, missä saa hyvää pihviä ja missä ravintolass
Nuo ovat niin menneen maailman juttuja tuollaiset duunari/akateeminen erottelut. Maailma, tieto ja kokemukset ovat auki kaikille nykyisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Keskustelua vaan vähän vaikea ylläpitää, jos ei keksi aiheeseen mitään kommentoitavaa, kysyttävää tms."
Miksi sitä pitäisi ylläpitää jos ei ole mitään kommentoitavaa?
Kiinnostuksen puutteestahan se enemmän kertoo jos ei ole kysyttävää kuin luokkaeroista.
Niin... Siinä se ongelma vähän nyt niinkun onkin, ainakin omalla kohdallani. Eli muodostuu se pikkuhiljaa suureneva kuilu, kun toinen haluaa puhua aiheista ja asioista joista en tiedä, käyttäen termejä joita en ymmärrä. Kuten jo sanoinkin, aikansa siinä jaksaa joka lauseen jälkeen kysellä, mitä tarkoitti termi x ja y. Mutta jos toinen ei edes yritä jutella aiheesta käyttäen helpommin ymmärrettäviä ilmaisuja, niin kyllä siinä käy mielessä, että miksi toimii näin?
Hän haluaa pitää etäisyyttä. Tuskin liittyy mitenkään luokkaeroihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Keskustelua vaan vähän vaikea ylläpitää, jos ei keksi aiheeseen mitään kommentoitavaa, kysyttävää tms."
Miksi sitä pitäisi ylläpitää jos ei ole mitään kommentoitavaa?
Kiinnostuksen puutteestahan se enemmän kertoo jos ei ole kysyttävää kuin luokkaeroista.
Niin... Siinä se ongelma vähän nyt niinkun onkin, ainakin omalla kohdallani. Eli muodostuu se pikkuhiljaa suureneva kuilu, kun toinen haluaa puhua aiheista ja asioista joista en tiedä, käyttäen termejä joita en ymmärrä. Kuten jo sanoinkin, aikansa siinä jaksaa joka lauseen jälkeen kysellä, mitä tarkoitti termi x ja y. Mutta jos toinen ei edes yritä jutella aiheesta käyttäen helpommin ymmärrettäviä ilmaisuja, niin kyllä siinä käy mielessä, että miksi toimii näin?
Jos jotkin asiat ovat itselle jokapäiväisiä ja itsestäänselvyyksiä, on hyvin vaikea tietää etteivät ne ole sellaisia toiselle. Ei voi tietää mitä toinen ei tiedä, ja ihminen ei yksinkertaisesti voi olla tietoinen kaikkien muiden tietotasosta.
Tälläkin palstalla tulee päivittäin vastaan kuinka monet eivät ole tietoisia asioista jotka itse luulin olevan kaikkien tiedossa, kun ne itselle ovat niin itsestäänselviä. Eli ei se ole mitään tahallista ylimielisyyttä, vaan inhimillistä ettei toisen ajatuksia ja tietotasoa voi tietää.
"Mitähän aloittaja nyt oikein selittää? Meillä on muksut akateemisia ja itse olen lähäri. Ei meillä ole mitään vaikeuksia puhua keskenämme. Eivät he maailman laidalta ole hypänneet. Ihan samoja tenavia ovat kuin ennenkin
Ihanan naiivi ajattelutapa. Että kun minulla on tällaista niin muillakin oltava
:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Persoonat ja mielenkiinnon kohteet vaikuttavat koulutusastetta enemmän siihen löytyykö yhteistä keskusteltavaa vai ei. Minulta ja sisarukseltani ei juuri löydy, vaikka olemme kumpikin duunaritaustaisia maistereita. Olemme valmistuneet aloilta jotka ovat käytännössä vastakohdat toisilleen ja myös elämäntyylimme ovat täysin erilaiset. Katsomme maailmaa aivan eri tavalla ja arvostamme elämässä täysin eri asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Keskustelua vaan vähän vaikea ylläpitää, jos ei keksi aiheeseen mitään kommentoitavaa, kysyttävää tms."
Miksi sitä pitäisi ylläpitää jos ei ole mitään kommentoitavaa?
Kiinnostuksen puutteestahan se enemmän kertoo jos ei ole kysyttävää kuin luokkaeroista.
Niin... Siinä se ongelma vähän nyt niinkun onkin, ainakin omalla kohdallani. Eli muodostuu se pikkuhiljaa suureneva kuilu, kun toinen haluaa puhua aiheista ja asioista joista en tiedä, käyttäen termejä joita en ymmärrä. Kuten jo sanoinkin, aikansa siinä jaksaa joka lauseen jälkeen kysellä, mitä tarkoitti termi x ja y. Mutta jos toinen ei edes yritä jutella aiheesta käyttäen helpommin ymmärrettäviä ilmaisuja, niin kyllä siinä käy mielessä, että miksi toimii näin?
Jos jotkin asiat ovat itselle jokapäiväisiä j
Se että olettaa asioita on keskusteluissa vastapuolelle varsin rasittavaa samoin se että ei hyväksy sitä toisen erilaisuutta. Aloituksessa tulee esille molemmat joten on ymmärrettävää että keskustelua ei juuri synny eikä vastapuoli edes halua sitä syntyvän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, olemme niin erilaisia nyt. Minä olen sillä vanhalla puolella, millä siskonikin aikoinaan ollut, ja hän on nyt uudella puolella.
En sano että parempi/huonompi asetelma. En koe alemmuutta enkä ajattele että siskoni olisi snobi.
En siis mitenkään halua häntä haukkua. Enkä koe sellaiseen tarvetta. En myöskään halua haukkua erilaisia yhteiskuntaluokkia. Kaikkia meitä tarvitaan.
Olemme vain niin erilaisia ja se tuntuu minusta kummalliselta, ehkä haikealta.
Ikäänkuin emme olisi enää samalla aaltopituudella. En tiedä miten siskoni tästä ajattelee, enkä ole veljenikään kanssa puhunut.
Ap
Niin kauan kun se on sinulle ok, asia kanssa voi elää. Meillä kävi niin, että minä lähdin kotikylästä ja kaikki, mitä sen jälkeen tein, on ollut väärin. Väärä koulutus, en osaa mitään (mitäpä sitä nyt alaltaan väite
On pakko korjata tätä kun ihmiset eivät tajua: alaltaan väitellyt tietää samat perusasiat kuin muut alan maisterit, mutta on kehittänyt itselleen erikoisammattitaidon yhteen hyvin hyvin kapeaan ja pieneen osuuteen alalta. Eli alaltaan väitellyt ihminen voi olla hyvinkin tietämätön osasta asioita. Jos joku jotain muuta väittää on valehtelija ja pettää itseään pahemman kerran. Eli kyläsi ihmiset saattavat olla hyvinkin oikeassa asioista, mutta sinulle on akateemisena nousukkaana hyvin vaikea sitä myöntää, että ihmisillä on keskimäärin aika kova mielenkiinto lukea asioista ja yleistietoa myös siitä sinun alastasi.
Great minds discuss ideas, average minds discuss events, small minds discuss people -Eleanor Roosefelt
Minusta tuo pitää aika hyvin paikkansa. Asun mieheni kanssa ulkomailla miljoonakaupungissa. Molempien perheet ja suvut pikkupaikkakunnilla Suomessa. Olen täällä asuessani nähnyt kuinka sijoittamisella tehdään suuria summia ja se on minusta kiinnostavaa. Vanhempiani taas ei sijoittaminen kiinnosta lainkaan, eivät ymmärrä sitä ollenkaan. Kun menen kotiin niin äiti kertoo mitä naapurin Pertti-sedälle on tapahtunut ja missä hänen Riitta-ystävä kävi lomalla. Minua ei heidän kuulumisensa kiinnosta koska en ole missään kontaktissa heihin.
En väitä olevani neropatti great mind eikä äitini ole tyhmä small mind. Mutta maailmankuvani on laaja ja äitini suht pieni. Meillä on eri kiinnostuksen kohteet koska elämme eri ympäristöissä ja se on ihan ok kunhan molemmat ymmärtävät eroavaisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse tehnyt luokkahypyn erittäin köyhästä duunariperheestä tohtoriksi arvostettuun asemaan. Puheenaiheita sisarusteni kanssa ei ole, mutta se ei johdu ammateistamme tai koulutuksistamme. Välimme ovat asialllisen neutraalit. Ystäväni ovat sekä akateemisia että ei-akateemisia, ja ihan samoista asioista puhumme; työjuttuja, kuulumisia, matkustelusta, musiikista, eläimistä. En todellakaan mieti jotain tiedejuttuja työn ulkopuolella.
Meillä on myös aika kahtiajakautunut sisarussarja, kuten ap kuvasi. Meillä se näkyy myös haasteina keskusteluissa. Ei niin, että mitään teemoja vältettäisiin. Mutta jos puhutaan vaikka eläkkeistä, eläkejärjestelmästä, jne. Puolet puhuu ilmiöistä, käsitteistä, pohtii politiikan ja etiikan kautta. Toinen puoli puhuu siitä, että kyllä Marjatta-mummo teki kovaa työtä koko elämänsä ja eläke on niin ja näin pieni, eikä mitään ole yhteiskunnalta vailla, tarjousnakeilla elää.
Joten pian joko keskustelu hyytyy tai syntyy kaksi eri keskustelua. Tai sitten toinen puoli porukasta suopuu pohtimaan Marjatan elämää toisen puoliskon kanssa, vaikka se ei mitenkään alkuperäiseen aiheeseen liity, eikä ole edes kiinnostavaa.
Lopputulos on, että kaikkia väsyttää ja ärsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on myös aika kahtiajakautunut sisarussarja, kuten ap kuvasi. Meillä se näkyy myös haasteina keskusteluissa. Ei niin, että mitään teemoja vältettäisiin. Mutta jos puhutaan vaikka eläkkeistä, eläkejärjestelmästä, jne. Puolet puhuu ilmiöistä, käsitteistä, pohtii politiikan ja etiikan kautta. Toinen puoli puhuu siitä, että kyllä Marjatta-mummo teki kovaa työtä koko elämänsä ja eläke on niin ja näin pieni, eikä mitään ole yhteiskunnalta vailla, tarjousnakeilla elää.
Joten pian joko keskustelu hyytyy tai syntyy kaksi eri keskustelua. Tai sitten toinen puoli porukasta suopuu pohtimaan Marjatan elämää toisen puoliskon kanssa, vaikka se ei mitenkään alkuperäiseen aiheeseen liity, eikä ole edes kiinnostavaa.
Lopputulos on, että kaikkia väsyttää ja ärsyttää.
Ilmeisesti kuulut siihen ilmiöistä keskustelevaan puoleen. Kannattaisi pohtia sellaista käsitettä kuin ylimielisyys.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse tehnyt luokkahypyn erittäin köyhästä duunariperheestä tohtoriksi arvostettuun asemaan. Puheenaiheita sisarusteni kanssa ei ole, mutta se ei johdu ammateistamme tai koulutuksistamme. Välimme ovat asialllisen neutraalit. Ystäväni ovat sekä akateemisia että ei-akateemisia, ja ihan samoista asioista puhumme; työjuttuja, kuulumisia, matkustelusta, musiikista, eläimistä. En todellakaan mieti jotain tiedejuttuja työn ulkopuolella.
Näinhän se on. Ei yhteinen lapsuus takaa yhteisiä puheenaiheita aikuisuudessa. Läheisyys on asia, jota pitää pitää yllä, muuten se haihtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse tehnyt luokkahypyn erittäin köyhästä duunariperheestä tohtoriksi arvostettuun asemaan. Puheenaiheita sisarusteni kanssa ei ole, mutta se ei johdu ammateistamme tai koulutuksistamme. Välimme ovat asialllisen neutraalit. Ystäväni ovat sekä akateemisia että ei-akateemisia, ja ihan samoista asioista puhumme; työjuttuja, kuulumisia, matkustelusta, musiikista, eläimistä. En todellakaan mieti jotain tiedejuttuja työn ulkopuolella.
Näinhän se on. Ei yhteinen lapsuus takaa yhteisiä puheenaiheita aikuisuudessa. Läheisyys on asia, jota pitää pitää yllä, muuten se haihtuu.
Edes yhteinen lapsuus ei takaa läheisyyden tunnetta. Puolison sisarukset ovat luonteiltaan, asenteiltaan ja valinnoiltaan kovin erilaisia, ei uskoisi saman perheen lapsiksi.
Vierailija kirjoitti:
Great minds discuss ideas, average minds discuss events, small minds discuss people -Eleanor Roosefelt
Minusta tuo pitää aika hyvin paikkansa. Asun mieheni kanssa ulkomailla miljoonakaupungissa. Molempien perheet ja suvut pikkupaikkakunnilla Suomessa. Olen täällä asuessani nähnyt kuinka sijoittamisella tehdään suuria summia ja se on minusta kiinnostavaa. Vanhempiani taas ei sijoittaminen kiinnosta lainkaan, eivät ymmärrä sitä ollenkaan. Kun menen kotiin niin äiti kertoo mitä naapurin Pertti-sedälle on tapahtunut ja missä hänen Riitta-ystävä kävi lomalla. Minua ei heidän kuulumisensa kiinnosta koska en ole missään kontaktissa heihin.
En väitä olevani neropatti great mind eikä äitini ole tyhmä small mind. Mutta maailmankuvani on laaja ja äitini suht pieni. Meillä on eri kiinnostuksen kohteet koska elämme eri ympäristöissä ja se on ihan ok kunhan molemmat ymmärtävät eroavaisuuden.
Minusta taas lause on tyhmä. Ihmiset ovat tärkeitä, ajateltiin heitä sitten yksilöinä, kuten Pertti-setää tai suurempien ideoiden kautta, kuten esim. pohdittaessa, miten vähennetään taloudellista eriarvoisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse tehnyt luokkahypyn erittäin köyhästä duunariperheestä tohtoriksi arvostettuun asemaan. Puheenaiheita sisarusteni kanssa ei ole, mutta se ei johdu ammateistamme tai koulutuksistamme. Välimme ovat asialllisen neutraalit. Ystäväni ovat sekä akateemisia että ei-akateemisia, ja ihan samoista asioista puhumme; työjuttuja, kuulumisia, matkustelusta, musiikista, eläimistä. En todellakaan mieti jotain tiedejuttuja työn ulkopuolella.
Näinhän se on. Ei yhteinen lapsuus takaa yhteisiä puheenaiheita aikuisuudessa. Läheisyys on asia, jota pitää pitää yllä, muuten se haihtuu.
Edes yhteinen lapsuus ei takaa läheisyyden tunnetta. Puolison sisarukset ovat luonteiltaan, asenteiltaan ja valinnoiltaan kovin erilaisia, ei uskoisi saman perheen lapsiksi.
Miksi ihmeessä heidän pitäisi olla läheisiä keskenään aikuisina?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä puhutaan kaikista noista. Luokkanousu ei näy kaikkien tavassa puhua mutta perheessä se voi tietysti olla ahdistavaakin.
Minä nautin erityisesti nuoruudenystävieni seurasta, koska heidän kanssaan voi olla täysin oma itsensä eikä tarvitse pelkästään puhua sijoitusasunnoista, sähköautoista, ulkomaan matkoista ja muista muka ylemmän keskiluokan jutuista.
Sivuhuomiona huvittavaa on, että miljonäärien kanssa ei ikinä tarvitse keskustella omaisuudesta tms. Tuttavapiirissäni on 3 miljonääriä ja heidän kanssaan keskustelu on lähinnä mielenkiintoista ja omia näkökantoja avartavaa.
Minua kiinnostaisi tietää, että mistä te juttelette niiden mijonäärien kanssa? :)
En ole tuo edellinen, mutta minä juttelen miljonäärien kanssa metsäkaupoista, ukrainalaisista metsureista, lintubongareiden typerästä tavasta ajaa autonsa pihaamme, kanadanhanhien ja valkoposkihanhien eroista, droneista, tiekunnan kokouksen päätöksistä ja USAn poliittisesta tilanteesta sekä siitä, miksi vasemmistoliitto haluaa olla halpuutetut vihreät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä puhutaan kaikista noista. Luokkanousu ei näy kaikkien tavassa puhua mutta perheessä se voi tietysti olla ahdistavaakin.
Minä nautin erityisesti nuoruudenystävieni seurasta, koska heidän kanssaan voi olla täysin oma itsensä eikä tarvitse pelkästään puhua sijoitusasunnoista, sähköautoista, ulkomaan matkoista ja muista muka ylemmän keskiluokan jutuista.
Sivuhuomiona huvittavaa on, että miljonäärien kanssa ei ikinä tarvitse keskustella omaisuudesta tms. Tuttavapiirissäni on 3 miljonääriä ja heidän kanssaan keskustelu on lähinnä mielenkiintoista ja omia näkökantoja avartavaa.
Minua kiinnostaisi tietää, että mistä te juttelette niiden mijonäärien kanssa? :)
Minulla on tuttuja kaikissa tuloluokista, koiriemme kautta tutustuttu, jutellaan ihan samoja asioita kaikkien kanssa. Yksi ainut on joka sellainen valittaja, persulainen joka ihailee Halla-ahon, jonka kanssa ei olla missään väleissä oltu muutamaan vuoteen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse akateeminen ihminen, joka tekee töitä akateemisten ihmisten kanssa. Lapsista, autoista, säästä, hinnoista, retkeilystä yms. me lounastauoilla puhumme. Välillä matkustamisesta tai taiteestakin, mutta hyvin tavallisia ne aiheet yleensä ovat. Etääntyminen on toki kurja juttu, mutta ei se pelkkä akateemisuus sitä tee.
Kaikki akateemisesti koulutetut ovat turhanpäiväisiä käsienheiluttajia.
Kuten vaikkapa joku huippukirurgi esimerkiksi? On ehkä vaatinut jonkin verran perehtymistä alansa asioihin. Ai niin, eihän ne akateemiset mitään tee.
Outoa. Olen itse läpiakateemisesta suvusta ja esimerkiksi kaikki 11 serkkuani ovat akateemisesti koulutettuja ja kaikkien puolisot paitsi yhden on vain käynyt amk:n, mutta sekin raketoi uralla. Minä itse erosin nuoruuden "akateemikosta" ja löin hynttyyt yhteen duunarin kanssa. Miehen koko suku on duunareita. Ei todellakaan mitään sopeutumisvaikeuksia. Sivistyneitä ihmisiä. Miellyttäviä ja hyvätapaisia. Eivät vain niin koulutettuja kuin omani ja eksäni suku. Ihan normaaleja asioita heidän kanssa puhutaan kuten omankin suvun kanssa. Juuri ruuasta, bensasta, lasten kouluista yms. Taiteesta en puhu kenenkään kanssa, kun en taidetta harrasta pahemmin. Matkoista voin puhua, koska tykkään matkustaa, mutta kaikki suvussani taas ei välitä reissata tai käyvät mielummin Lapissa patikoimassa. Minä taas suuntaan aina vähintään Keski-Eurooppaan. Emme ole myöskään kulinaristeja kukaan tietääkseni. Voidaan joskus puhua, missä saa hyvää pihviä ja missä ravintolassa paras hinta-laatu -suhde. Samoista asioista puhun miehen suvun kanssa.
Politiikkaa paasataan toki antaumuksella monet ja tietyissä serkuissani ärsyttää sellainen oman järjen käytön vähyys ja trendien perässä huokailu. Paljon parempaa analyysia tulee miehen suvun duunarelta. He eivät ole mitään juntteja, mutta näkevät asiat paremmin kuin osa serkuistani. Erityisen hauskaa on jutella siskon kanssa, koska hän on sellainen vastarannankiiski, joka kritisoi aina kaikkea perustellusti. Hän lukee paljon, eikä todellakaan ole vietävissä. Osaa käyttää omia aivoja ja selvittää asioita. Lähdekritiikki erinomaista hänellä.