Lue keskustelun säännöt.
Yksi sisaruksista teki luokkahypyn
20.10.2024 |
Minulla on yksi veli ja yksi sisko.
Lapsuuden kotimme on noin 20 000 asukkaan kaupunki, lähellä pääkaupunkiseutua.Veljeni ja minä asumme edelleen samassa kaupungissa ja olemme omat perheemme tänne perustaneet.
Siskoni lähti nuorena opiskelemaan Helsinkiin ja valmistuttuaan jäi sinne töihin.
Vanhempamme, minä ja veljeni teemme töitä perusduunarihommissa.
Meillä on ollut aina sellaiset perusvälit toistemme kanssa, siskoni etääntyi muuttaessaan pois.Välimatka sen teki siis luonnostaan, ei niinkään ollut tarkoituksellista.
Siskoni tapasi miehen, myös akateemisesti koulutetun ja tekevät töitä aloillaan.
Nyt näemme lastemme (siis minun lasteni) synttäreillä lähinnä. Ei muuten.
He juttelevat miehensä kanssa ulkomaan matkoistaan, taiteesta, pörssistä ja maailmankaupasta. Me muut jutellaan siitä miten ruoka on kallistunut, auto pitäisi huoltaa, miten lapsilla menee koulussa.
Sinällään mikään ei ole siis huonosti. On vain niin kummallista seurata kahvipöydässä miten siskoni on ihan eri maailmassa, samaan aikaan kun istuu siinä.
Ehkäpä joku tunnistaa tämän mitä tunnen.
Kommentit (139)
Ihmettelen suuresti tällaisia luokkajakopuheita. Kokemukseni mukaan sen aloittavat aina he, jotka tuntevat jollain tavalla olevansa altavastaajia vaikka kukaan muu ei pullistele eikä keuli millään. Ei koulutuksella, omaisuudella eikä millään muullakaan. Kyse lienee siis alemmuudentunteesta, mikä purkautuu alentamalla ja nälvimällä muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Mitähän aloittaja nyt oikein selittää? Meillä on muksut akateemisia ja itse olen lähäri. Ei meillä ole mitään vaikeuksia puhua keskenämme. Eivät he maailman laidalta ole hypänneet. Ihan samoja tenavia ovat kuin ennenkin
Ihanan naiivi ajattelutapa. Että kun minulla on tällaista niin muillakin oltava :)
Sano vaikka naiiviksi, jos haluat, mutta en tajua, miten tavallinen ihminen ei osaa tavallisen ihmisen kanssa keskustella. Jos on jokin diagnoosi, sitten ymmärrän ongelmat, mutta kuka tahansa osaa perusjuttelun taidon. Kaikkein kummallisinta on, että sotketaan vielä koulutuskin samaan soppaan. Sillä nyt ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Akateemisuus ei takaa yhteisiä puheenaiheita, eikä sitä, että puhutaan samalla tyylillä. Lääkäri ja kirjastonhoitaja voivat olla akateemisia molemmat, mutta ei akateemisuus anna heille mitenkään erityisosaamista jutteluun toistensa kanssa. Juttelu sujuu, jos on kiinnostunut toisesta ihmisestä ja osaa aidosti kuunnella.
"Millaista empatiaa sijoitusasunnoistaan puhuva tarvitsee? "
Uskoisin, että tällä hetkellä moni sijoitusasunnoista puhuva tarvitsee paljonkin empatiaa. Aikaisemmin on kuunneltu, mitä "Mimmit sijoittaa" ja Suvisvilla ovat kertoneet helposta rahasta, ja hankittu lainarahalla sijoitusasunto tai kaksi.
Nyt kaikki kulut ovat nousseet ja ne velkaiset sijoitusasunnot tuottavat tappiota joka kuukausi. Kaikkien pahin tilanne on, jos on erehtynyt ostamaan osakkeen uudesta talosta, jossa on iso rahoitusvastike.
Vierailija kirjoitti:
En toki sano sitä että akateemisuus itsessään siis tekee sen että puheenaiheet on tietynlaisia
Enkä sano että toiset on parempia kuin toiset.
Mutta erilaisiksi ollaan tultu. Toinen on muuttunut, toinen pysynyt samanlaisena.
Sisareni on avartanut maailmankuvaansa, te muut olette jämähtäneet vanhaan. Mikä estää sinua tutustumatta taiteeseen, lukemasta ja kuuntelemasta jne.
Vierailija kirjoitti:
Jos keskiluokkainen Catherine Middleton on selvinnyt kuninkaallisessa perheessä, niin eiköhän siitä luokkaerosta selviä muutkin. Ap:n siskokin on sopeutunut uuteen luokkaansa. Ongelma on siis vain muulla suvulla, jolla on visiin joku identiteettikrissi nyt sitten tullut.
Mielestäni AP:n sisko ei ole sopeutunut uuteen luokkaan, jos käyttäytyy kuin öykkäri. Raha ei ole koskaan ollut sopiva puheenaihe, eikä ole vielä nytkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen merkonomi, tein pitkän työuran toimistohommissa kaupungilla. Esikoiseni johtaa yhtä Suomen suurimmista firmoista ja kuopus on pelialalla huippu. Ihan samoista asioista me kaikki puhumme. Ei minua ole tutkintojen puute vaikeuttanut tutustumaan maailmaan, kirjallisuuteen, taiteisiin, sijoittamiseen jne.
Olen itse luokkahypyn tehnyt, ja kaksi sisarustani ovat duunareita. Vanhempamme ovat hädin tuskin kansakoulua käyneet. Erkaannuin jo nuorena heistä, kun pääsin kaupunkiin peruskouluun toisin kuin sisarukseni. Siitä se lähti. Kaveripiirini harrasti lukemista ja liikuntaa. Sisarusteni kaverit eivät harrastaneet välttämättä mitään, eivätkä ainakaan lukeneet koskaan. Viimeinen silaus oli muutto Helsinkiin lukioon ja yliopistoon.
Sisarusten ja vanhempieni kanssa on hankala puhua oikein mistään muusta, kuin hyvin konkreettisista asioista, mutta en annan sen häiritä. Sen sijaan minua häiritsee se, että sisarukseni yrittävät väen vängällä etsiä jotain, johon tarttua ilkkuakseen minua snobiksi. Sähköauton hankinta oli jo sellainen asia, että isäni siitä pahoitti mielensä. Ajan viettäminen heidän kanssa on yhä raskaampaa, ja ollaan erkanannuttu entistä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin koen kuuluvani eri yhteiskuntaluokkaan siskoni kanssa, mutta en tiedä kumpi meistä on tehnyt luokkahypyn. Meillä on suht iso ikäero ja perheessämme tapahtui lapsuutemma aikana muutoksia siteh, että minun kasvatukseeni osallistui akateeminen vanhempamme paljon enemmän kuin siskoni kasvatukseen myöhemmin. Nykyään minä siis olen akateeminen ja siskoni duunari. Sisko on kuitenkin fiksu ja osaa ajatella kriittisesti, eikä sijoittaminenkaan koulutusta katso. Isoimmat erot välillemme tekeekin varmaan se, että minun piti muuttaa parikymppisenä yliopistopaikkakunnalle ja sisko taas pystyi jäämään kotiin perähikiälle, missä hän lisääntyi nuorena, kun taas itseltäni perheenperustaminen jäi kokonaan. Käytännössä jotenkin koen, että välisiämme eroja konkretisoi eniten se, että siskoni tupakoi ja minä en ole melkein maistanutkaan koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Keskustelua vaan vähän vaikea ylläpitää, jos ei keksi aiheeseen mitään kommentoitavaa, kysyttävää tms."
Miksi sitä pitäisi ylläpitää jos ei ole mitään kommentoitavaa?
Kiinnostuksen puutteestahan se enemmän kertoo jos ei ole kysyttävää kuin luokkaeroista.
Niin... Siinä se ongelma vähän nyt niinkun onkin, ainakin omalla kohdallani. Eli muodostuu se pikkuhiljaa suureneva kuilu, kun toinen haluaa puhua aiheista ja asioista joista en tiedä, käyttäen termejä joita en ymmärrä. Kuten jo sanoinkin, aikansa siinä jaksaa joka lauseen jälkeen kysellä, mitä tarkoitti termi x ja y. Mutta jos toinen ei edes yritä jutella aiheesta käyttäen helpommin ymmärrettäviä ilmaisuja, niin kyllä siinä käy mielessä, että miksi toimii näin?
Eli sinun ei tarvitse tutustua toisen maailmaan, mutta sen toisen pitää sinun maailmaasi. Olet itsekäs ää liö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tunnistan asian toisin päin. Minä olen se, joka muutti miljoonakaupunkiin ulkomaille pienestä kaupungista, ja vaikka perhe onkin rakas, on vaikea löytää yhteisiä puheenaiheita, koska elämämme ja kiinnostuksen kohteemme ovat niin erilaisia. Heillä puheet pyörivät paljon esim. sen ympärillä mitä heidän naapurit ovat viimeksi tehneet, yritän kyllä esittää kiinnostunutta ja osallistua keskusteluun parhaani mukaan.
Silmäilin ketjua ja jään aina näissä ihmettelemään tätä akateemisuuden korostamista. Työni takia tunnen satoja jopa kahdesti väitelleitä tohtoreita, useita professoreita, niin maailmalta kuin Suomestakin, joukossa on fiksuja, humaaneja ihmisiä, täydellisiä tolloja ää liöitä ja kaikkea siltä väliltä. Tunnen/tiedän myös monta pitkälle opiskellutta akateemista, jotka istuvat vankilassa murhista, raiskauksista jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse tunnistan asian toisin päin. Minä olen se, joka muutti miljoonakaupunkiin ulkomaille pienestä kaupungista, ja vaikka perhe onkin rakas, on vaikea löytää yhteisiä puheenaiheita, koska elämämme ja kiinnostuksen kohteemme ovat niin erilaisia. Heillä puheet pyörivät paljon esim. sen ympärillä mitä heidän naapurit ovat viimeksi tehneet, yritän kyllä esittää kiinnostunutta ja osallistua keskusteluun parhaani mukaan.
Eivätkö he tarpeeksi ihaile sinun erinomaisuuttasi? Voi, voi jaxuhali sinne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tunnistan asian toisin päin. Minä olen se, joka muutti miljoonakaupunkiin ulkomaille pienestä kaupungista, ja vaikka perhe onkin rakas, on vaikea löytää yhteisiä puheenaiheita, koska elämämme ja kiinnostuksen kohteemme ovat niin erilaisia. Heillä puheet pyörivät paljon esim. sen ympärillä mitä heidän naapurit ovat viimeksi tehneet, yritän kyllä esittää kiinnostunutta ja osallistua keskusteluun parhaani mukaan.
Eivätkö he tarpeeksi ihaile sinun erinomaisuuttasi? Voi, voi jaxuhali sinne.
Mistä tämmöinen kommentti? En sanonut olevani erinomainen vaan ERILAINEN.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Great minds discuss ideas, average minds discuss events, small minds discuss people -Eleanor Roosefelt
Minusta tuo pitää aika hyvin paikkansa. Asun mieheni kanssa ulkomailla miljoonakaupungissa. Molempien perheet ja suvut pikkupaikkakunnilla Suomessa. Olen täällä asuessani nähnyt kuinka sijoittamisella tehdään suuria summia ja se on minusta kiinnostavaa. Vanhempiani taas ei sijoittaminen kiinnosta lainkaan, eivät ymmärrä sitä ollenkaan. Kun menen kotiin niin äiti kertoo mitä naapurin Pertti-sedälle on tapahtunut ja missä hänen Riitta-ystävä kävi lomalla. Minua ei heidän kuulumisensa kiinnosta koska en ole missään kontaktissa heihin.
En väitä olevani neropatti great mind eikä äitini ole tyhmä small mind. Mutta maailmankuvani on laaja ja äitini suht pieni. Meillä on eri kiinnostuksen kohteet koska elämme eri ympäristöissä ja se on ihan ok kunhan molemmat ymmärtävät eroavaisuTuo on niin totta. Huomasin tuon oman äitini kanssa, pienet piirit hänellä. Kaikki minulle tuntemattomien ihmisten kuulumiset käytiin läpi ja monta kertaa. Omat kuulumiset ei kiinnostaneet pätkääkään ellei ollut joku juoru tms. En ollut sitä kotona asuessa huomannut mutta kyllä aiemminkin kaikki keskustelu meni jotenkin ihmisten kautta. Tuon huomaaminen oli pysäyttävä ja raskaskin kokemus. Jos olisin jäänyt kotikonnuille niin en varmaan vieläkään pitäisi sitä kummallisena.
Sama juttu, kun puhun vanhemmilleni esim. urasuunnitelmistani, heitä ei tunnu nämä kiinnostavan pätkän vertaa, mutta naapurin kumminkaiman kissanhoitajan ex-miehen kihti tuntuu kiinnostavan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tunnistan asian toisin päin. Minä olen se, joka muutti miljoonakaupunkiin ulkomaille pienestä kaupungista, ja vaikka perhe onkin rakas, on vaikea löytää yhteisiä puheenaiheita, koska elämämme ja kiinnostuksen kohteemme ovat niin erilaisia. Heillä puheet pyörivät paljon esim. sen ympärillä mitä heidän naapurit ovat viimeksi tehneet, yritän kyllä esittää kiinnostunutta ja osallistua keskusteluun parhaani mukaan.
Eivätkö he tarpeeksi ihaile sinun erinomaisuuttasi? Voi, voi jaxuhali sinne.
Mistä tämmöinen kommentti? En sanonut olevani erinomainen vaan ERILAINEN.
Ne tarkoittaa samaa, erinomainen, erilainen, eritoten, mitänäitänyt on
S k e kirjoitti:
Kaverin puoliso on erittäin hyväpalkkaisessa työssä, asemassa, että saa kutsuja Linnan juhliin. Meillä akateemis-duunariperhe (mies matalapalkka-alalla suorittavassa työssä)
Mitäpä puhutaan (kummilasten vanhempien) kanssa kahvipöydässä? No auto pitäisi huoltaa, polttopuita ei taas meinaa löytää mistään kohtuuhinnalla, lapset haluaa vaellusrippileirille, koira ei anna leikata kynsiä...
Perusasioita. Ei me kahvipöydässä mistään filosofisista kysymyksistä väitellä, vaan pohditaan, että onko itseleivottu pulla parempaa kuin pullava ja kauankohan Norjan lohi on tarjouksessa, että koskahan ne on päässyt niistä loisista eroon, mitähän naapuri sanoisi, jos ottaisi kanoja tuohon pihan perälle...
Mä luulen, että jos siskosi olisi jäänyt samoihin ympyröihin teidän kanssanne, ei teillä olisi siltikään yhteisiä keskustelunaiheita.
No tämäpä just. Minun isäni on professori (nyt jo emeritus), mutta on aina tullut hyvin toimeen myös duunarisukulaisten ja tuttujen kanssa. Ihan normijuttuja akateemisetkin puhuu, päivittelee sähkön hintaa ja lasten harrastuskiireitä jne., mitä nyt voi ihan sujuvasti puhua kenen tahansa kanssa. Tosi kummallista oikeastaan jos joku tulee suvun kahvipöytään juttelemaan asioista joista tietää ettei toiset osaa puhua.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se nimenomaan on luokkahyppy kun siirrytään duunariväestä akateemisiin.
Hassua, en ole kokenut muuttuneeni eri ihmiseksi kun tein akateemisen koulutuksen, samat asiat kiinnostaneet aina esim.historia, ja duunarina työskennellyt paljon vaikka on akateeminen koulutus.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse akateeminen ihminen, joka tekee töitä akateemisten ihmisten kanssa. Lapsista, autoista, säästä, hinnoista, retkeilystä yms. me lounastauoilla puhumme. Välillä matkustamisesta tai taiteestakin, mutta hyvin tavallisia ne aiheet yleensä ovat. Etääntyminen on toki kurja juttu, mutta ei se pelkkä akateemisuus sitä tee.
Ai että oikein taiteesta puhutte. Höpö höpö. Meillä akateemisissa piireissä taiteesta saatetaan puhua tyyliin, että käytiin katsomassa se ja se teatteriesitys. Oli hyvä. Kannattaa käydä katsomassa.
Eikös olekin syväluotaavaa taideanalyysiä?
t. Akateeminen
Tämä sai miettimään että ehkä tässä oli syy miksi menetin lapsuudenaikaisen kaverini niihin aikoihin kun valmistuin yliopistosta. Ajankohta voi olla ihan sattumaa, mutta hänestä tuli välinpitämätön ja jotenkin nuivempi, kuin meidän välille olisi syntynyt jokin kuilu. Omasta mielestäni olen aina ollut samanlainen, oman tien kulkija kyllä, mutta kuitenkin. Oma perhekin alkoi haastaa jossain vaiheessa riitaa kanssani. Sieltä ainakin selvisi että pitävät minua jotenkin outona ja hienostelevana nykyään. Surullista. Miksi turhaan ovat tuollaisia?
Tuo on niin totta. Huomasin tuon oman äitini kanssa, pienet piirit hänellä. Kaikki minulle tuntemattomien ihmisten kuulumiset käytiin läpi ja monta kertaa. Omat kuulumiset ei kiinnostaneet pätkääkään ellei ollut joku juoru tms. En ollut sitä kotona asuessa huomannut mutta kyllä aiemminkin kaikki keskustelu meni jotenkin ihmisten kautta. Tuon huomaaminen oli pysäyttävä ja raskaskin kokemus. Jos olisin jäänyt kotikonnuille niin en varmaan vieläkään pitäisi sitä kummallisena.