Yksi sisaruksista teki luokkahypyn
Minulla on yksi veli ja yksi sisko.
Lapsuuden kotimme on noin 20 000 asukkaan kaupunki, lähellä pääkaupunkiseutua.Veljeni ja minä asumme edelleen samassa kaupungissa ja olemme omat perheemme tänne perustaneet.
Siskoni lähti nuorena opiskelemaan Helsinkiin ja valmistuttuaan jäi sinne töihin.
Vanhempamme, minä ja veljeni teemme töitä perusduunarihommissa.
Meillä on ollut aina sellaiset perusvälit toistemme kanssa, siskoni etääntyi muuttaessaan pois.Välimatka sen teki siis luonnostaan, ei niinkään ollut tarkoituksellista.
Siskoni tapasi miehen, myös akateemisesti koulutetun ja tekevät töitä aloillaan.
Nyt näemme lastemme (siis minun lasteni) synttäreillä lähinnä. Ei muuten.
He juttelevat miehensä kanssa ulkomaan matkoistaan, taiteesta, pörssistä ja maailmankaupasta. Me muut jutellaan siitä miten ruoka on kallistunut, auto pitäisi huoltaa, miten lapsilla menee koulussa.
Sinällään mikään ei ole siis huonosti. On vain niin kummallista seurata kahvipöydässä miten siskoni on ihan eri maailmassa, samaan aikaan kun istuu siinä.
Ehkäpä joku tunnistaa tämän mitä tunnen.
Kommentit (139)
Olen itse akateeminen ihminen, joka tekee töitä akateemisten ihmisten kanssa. Lapsista, autoista, säästä, hinnoista, retkeilystä yms. me lounastauoilla puhumme. Välillä matkustamisesta tai taiteestakin, mutta hyvin tavallisia ne aiheet yleensä ovat. Etääntyminen on toki kurja juttu, mutta ei se pelkkä akateemisuus sitä tee.
En toki sano sitä että akateemisuus itsessään siis tekee sen että puheenaiheet on tietynlaisia
Enkä sano että toiset on parempia kuin toiset.
Mutta erilaisiksi ollaan tultu. Toinen on muuttunut, toinen pysynyt samanlaisena.
Tai sitten toinen on kasvanut ja löytänyt oman tapansa elää ja toinen on vain jämähtänyt siihen, mitä on aina ollut. Eikä kumpikaan ole väärin. Ei silti kannata ihmetellä, jos jopa sisarukset ovat erilaisia ja elävät erilaista elämää. PS, tuo ei ole luokkahyppy, luokkaan et voi juurikaan vaikuttaa, elintasoon, koulutukseen ja mielenkiinnon kohteisiin usein voi.
Kyllä se nimenomaan on luokkahyppy kun siirrytään duunariväestä akateemisiin.
Olen huomannut saman. Työväenluokkaisissa keskusteluissa aiheet ja käsittelytaso jäävät usein konkreettiselle tasolle tai sitten keskustellaan ihmisistä. Mainio esimerkki oli sukujuhlista, jossa aiheena oli ruuan hinnan kasvu. Duunarit kauhistelivat miten tiettyjen tuotteiden kuten makkaran hinta oli noussut. Akateeminen väki puhui yleisesti inflaatiosta, siihen liittyvistä tekijöistä ja ennusti EKP:n toimintaa. Siinä oli saman keskustelun sisällä jännästi kaksi eri keskustelua samasta aiheesta.
Olen akateeminen ja kaikki työkaverit ovat myös maistereita. Kyllä tauoilla puhumme ihan tavallisista asioista, arjesta. Ehkä koulutus ja sivistys kuitenkin tuo (usein) laajempaa tietoa ja kykyä tarkastella asioita monipuolisemmin, mikä saattaa näkyä keskustelussa. Fiksu ihminen osaa kyllä sovittaa keskustelun keskustelukumppanin mukaan, itse esim vähennän automaattisesti sivistyssanoja, kun juttelen remppamiehen kanssa.
Meillä puhutaan kaikista noista. Luokkanousu ei näy kaikkien tavassa puhua mutta perheessä se voi tietysti olla ahdistavaakin.
Minä nautin erityisesti nuoruudenystävieni seurasta, koska heidän kanssaan voi olla täysin oma itsensä eikä tarvitse pelkästään puhua sijoitusasunnoista, sähköautoista, ulkomaan matkoista ja muista muka ylemmän keskiluokan jutuista.
Sivuhuomiona huvittavaa on, että miljonäärien kanssa ei ikinä tarvitse keskustella omaisuudesta tms. Tuttavapiirissäni on 3 miljonääriä ja heidän kanssaan keskustelu on lähinnä mielenkiintoista ja omia näkökantoja avartavaa.
Ymmärrän, että et lähtenyt opiskelemaan. Oletan, että jo peruskoulu tuotti sinulle ongelmia.
Miehen perheen suhteen sama tilanne, mutta sillä erotuksella, että emme juttele mistään omista asioista vaan lähinnä sisarusten arjesta.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tämän kyllä.
Yhteisiä puheenaiheita ei enää ole.
En tiedä et mitä sanoisi, toinen puhuu sijoitusasunnoista kun itse mietin et riittääkö rahat taas ruokaan.
Nykypäivän taloustilanteessa sijoitusasunnoistaan puhuvan tilannetaju ei nyt toimi ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse akateeminen ihminen, joka tekee töitä akateemisten ihmisten kanssa. Lapsista, autoista, säästä, hinnoista, retkeilystä yms. me lounastauoilla puhumme. Välillä matkustamisesta tai taiteestakin, mutta hyvin tavallisia ne aiheet yleensä ovat. Etääntyminen on toki kurja juttu, mutta ei se pelkkä akateemisuus sitä tee.
Kaikki akateemisesti koulutetut ovat turhanpäiväisiä käsienheiluttajia.
Kaverin puoliso on erittäin hyväpalkkaisessa työssä, asemassa, että saa kutsuja Linnan juhliin. Meillä akateemis-duunariperhe (mies matalapalkka-alalla suorittavassa työssä)
Mitäpä puhutaan (kummilasten vanhempien) kanssa kahvipöydässä? No auto pitäisi huoltaa, polttopuita ei taas meinaa löytää mistään kohtuuhinnalla, lapset haluaa vaellusrippileirille, koira ei anna leikata kynsiä...
Perusasioita. Ei me kahvipöydässä mistään filosofisista kysymyksistä väitellä, vaan pohditaan, että onko itseleivottu pulla parempaa kuin pullava ja kauankohan Norjan lohi on tarjouksessa, että koskahan ne on päässyt niistä loisista eroon, mitähän naapuri sanoisi, jos ottaisi kanoja tuohon pihan perälle...
Mä luulen, että jos siskosi olisi jäänyt samoihin ympyröihin teidän kanssanne, ei teillä olisi siltikään yhteisiä keskustelunaiheita.
Kiusa se on pienikin kiusa
Vierailija kirjoitti:
Meillä puhutaan kaikista noista. Luokkanousu ei näy kaikkien tavassa puhua mutta perheessä se voi tietysti olla ahdistavaakin.
Minä nautin erityisesti nuoruudenystävieni seurasta, koska heidän kanssaan voi olla täysin oma itsensä eikä tarvitse pelkästään puhua sijoitusasunnoista, sähköautoista, ulkomaan matkoista ja muista muka ylemmän keskiluokan jutuista.
Sivuhuomiona huvittavaa on, että miljonäärien kanssa ei ikinä tarvitse keskustella omaisuudesta tms. Tuttavapiirissäni on 3 miljonääriä ja heidän kanssaan keskustelu on lähinnä mielenkiintoista ja omia näkökantoja avartavaa.
Minua kiinnostaisi tietää, että mistä te juttelette niiden mijonäärien kanssa? :)
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että et lähtenyt opiskelemaan. Oletan, että jo peruskoulu tuotti sinulle ongelmia.
ASinullakin oli suuria vaikeuksia peruskoulussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tämän kyllä.
Yhteisiä puheenaiheita ei enää ole.
En tiedä et mitä sanoisi, toinen puhuu sijoitusasunnoista kun itse mietin et riittääkö rahat taas ruokaan.
Nykypäivän taloustilanteessa sijoitusasunnoistaan puhuvan tilannetaju ei nyt toimi ollenkaan.
Miksi?
Siskosi kuulostaa klassiselta "luokkahypyn tekijältä", alaluokkainen tausta paistaa läpi snobismina. En siis väitä, että nuo kiinnostuksenkohteet sinänsä tekisivät ihmisestä snobin, vaan tuo kyvyttömyys sovittaa keskustelunaiheita seuran mukaan, koska oma minäkuva ja itsetunto on niin tiukasti sidoksissa niihin "uutta elämää" symboloiviin asioihin.
Kaikkein materialistisimmat tuntemani ihmiset ovat juuri niitä, jotka ovat vähävaraisista kodeista lähdettyään onnistuneet vaurastumaan. Toki joillain pysyy tällöinkin tolkku päässä, mutta usein ne ääripäät tulevat juuri tästä taustasta. On nuorena hävetty omaa taustaa ja kadehdittu muiden vaurautta, mistä on syntynyt heikko itsetunto ja siitä kumpuava hirvittävä näyttämisen halu.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että et lähtenyt opiskelemaan. Oletan, että jo peruskoulu tuotti sinulle ongelmia.
Nosta nokkaasi vielä vähän, mutta varo, ettet kompastu.
Vierailija kirjoitti:
Siskosi kuulostaa klassiselta "luokkahypyn tekijältä", alaluokkainen tausta paistaa läpi snobismina. En siis väitä, että nuo kiinnostuksenkohteet sinänsä tekisivät ihmisestä snobin, vaan tuo kyvyttömyys sovittaa keskustelunaiheita seuran mukaan, koska oma minäkuva ja itsetunto on niin tiukasti sidoksissa niihin "uutta elämää" symboloiviin asioihin.
Kaikkein materialistisimmat tuntemani ihmiset ovat juuri niitä, jotka ovat vähävaraisista kodeista lähdettyään onnistuneet vaurastumaan. Toki joillain pysyy tällöinkin tolkku päässä, mutta usein ne ääripäät tulevat juuri tästä taustasta. On nuorena hävetty omaa taustaa ja kadehdittu muiden vaurautta, mistä on syntynyt heikko itsetunto ja siitä kumpuava hirvittävä näyttämisen halu.
Miksi juuri sisko olisi jollain tapaa syyllinen siihen, että heitä kiinnostaa eri asiat? Tarina ei kerro sitä, onko hänellä lapsia, mutta ilmeisesti ei. Entä jos hän on tahtomattaan lapseton ja ap silti jaarittelee perheestään? Eikö se olisi vielä tökerömpää kuin puhua rahasta jos toisilla on sitä vähemmän?
Eikö asia ole silloin juuri niin kuin pitää. Jokainen on kiinnostunut siitä, mistä on kiinnostunut.
Tunnistan tämän kyllä.
Yhteisiä puheenaiheita ei enää ole.
En tiedä et mitä sanoisi, toinen puhuu sijoitusasunnoista kun itse mietin et riittääkö rahat taas ruokaan.