Lue keskustelun säännöt.
Yksi sisaruksista teki luokkahypyn
20.10.2024 |
Minulla on yksi veli ja yksi sisko.
Lapsuuden kotimme on noin 20 000 asukkaan kaupunki, lähellä pääkaupunkiseutua.Veljeni ja minä asumme edelleen samassa kaupungissa ja olemme omat perheemme tänne perustaneet.
Siskoni lähti nuorena opiskelemaan Helsinkiin ja valmistuttuaan jäi sinne töihin.
Vanhempamme, minä ja veljeni teemme töitä perusduunarihommissa.
Meillä on ollut aina sellaiset perusvälit toistemme kanssa, siskoni etääntyi muuttaessaan pois.Välimatka sen teki siis luonnostaan, ei niinkään ollut tarkoituksellista.
Siskoni tapasi miehen, myös akateemisesti koulutetun ja tekevät töitä aloillaan.
Nyt näemme lastemme (siis minun lasteni) synttäreillä lähinnä. Ei muuten.
He juttelevat miehensä kanssa ulkomaan matkoistaan, taiteesta, pörssistä ja maailmankaupasta. Me muut jutellaan siitä miten ruoka on kallistunut, auto pitäisi huoltaa, miten lapsilla menee koulussa.
Sinällään mikään ei ole siis huonosti. On vain niin kummallista seurata kahvipöydässä miten siskoni on ihan eri maailmassa, samaan aikaan kun istuu siinä.
Ehkäpä joku tunnistaa tämän mitä tunnen.
Kommentit (139)
Vierailija kirjoitti:
Siskosi kuulostaa klassiselta "luokkahypyn tekijältä", alaluokkainen tausta paistaa läpi snobismina. En siis väitä, että nuo kiinnostuksenkohteet sinänsä tekisivät ihmisestä snobin, vaan tuo kyvyttömyys sovittaa keskustelunaiheita seuran mukaan, koska oma minäkuva ja itsetunto on niin tiukasti sidoksissa niihin "uutta elämää" symboloiviin asioihin.
Kaikkein materialistisimmat tuntemani ihmiset ovat juuri niitä, jotka ovat vähävaraisista kodeista lähdettyään onnistuneet vaurastumaan. Toki joillain pysyy tällöinkin tolkku päässä, mutta usein ne ääripäät tulevat juuri tästä taustasta. On nuorena hävetty omaa taustaa ja kadehdittu muiden vaurautta, mistä on syntynyt heikko itsetunto ja siitä kumpuava hirvittävä näyttämisen halu.
No osaako ap sovittaa puheenaiheita? Miksi vain siskon pitäisi? Miksi on snobismia tykätä joistakin asioita, mutta ei toisista? Sinun oma alemmuuden tuntosi tuossa puhuu, ei mikään muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tämän kyllä.
Yhteisiä puheenaiheita ei enää ole.
En tiedä et mitä sanoisi, toinen puhuu sijoitusasunnoista kun itse mietin et riittääkö rahat taas ruokaan.
Nykypäivän taloustilanteessa sijoitusasunnoistaan puhuvan tilannetaju ei nyt toimi ollenkaan.
Miksi?
Monella on talous tiukalla. Työttömyyttä, lomautuksia ja irtisanomisia. Itse olen kotoani saanut sellaisen kasvatuksen, jossa omalla omaisuudella ei leveillä. Toimii hyvin nykypäivänäkin.
Vierailija kirjoitti:
Pidän sijoitusasunnoista puhumista sopimattomana. Pidän ne omana tietona muutenkin.
Miksi se on sopimatonta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tämän kyllä.
Yhteisiä puheenaiheita ei enää ole.
En tiedä et mitä sanoisi, toinen puhuu sijoitusasunnoista kun itse mietin et riittääkö rahat taas ruokaan.
Nykypäivän taloustilanteessa sijoitusasunnoistaan puhuvan tilannetaju ei nyt toimi ollenkaan.
Miksi?
Monella on talous tiukalla. Työttömyyttä, lomautuksia ja irtisanomisia. Itse olen kotoani saanut sellaisen kasvatuksen, jossa omalla omaisuudella ei leveillä. Toimii hyvin nykypäivänäkin.
Miksi se puhuminen olisi leveilyä? Eli sä saat puhua elämästäsi ja taloudellisesta tilanteestasi, mutta muut eivät? Missä menee se tuloraja, jossa omista asioistaan ei saa enää puhua vaan se muuttuu "leveilyksi"? Päteekö tämä muihinkin asioihin, esim saako opiskelusta puhua seurassa jossa muilla on alempi koulutus? Saako naimisissa oleva puhua parisuhteesta sinkkujen seurassa? Saako autoista puhua jos jollakin ei sellaista ole?
Kuulostaa siltä että sinua ei yksinkertaisesti kiinnosta sen toisen elämä, ja verhoat sen "leveilyksi",koska haluat kuulla vain oman kuplasi asioista.
Vierailija kirjoitti:
Pidän sijoitusasunnoista puhumista sopimattomana. Pidän ne omana tietona muutenkin.
Sisarusten kesken voi kyllä puhua sijoittamisesta, jos aihe kiinnostaa. Ulkopuolisten kanssa ei ehkä niinkään. Meillä lapset puhuvat keskenään omista sijoituksistaan kotona käydessään. Yleensä lähinnä naureskelevat huonoimmille sijoituksilleen. Muiden kanssa aihe ei ole sopiva puitavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tämän kyllä.
Yhteisiä puheenaiheita ei enää ole.
En tiedä et mitä sanoisi, toinen puhuu sijoitusasunnoista kun itse mietin et riittääkö rahat taas ruokaan.
Nykypäivän taloustilanteessa sijoitusasunnoistaan puhuvan tilannetaju ei nyt toimi ollenkaan.
Miksi?
Monella on talous tiukalla. Työttömyyttä, lomautuksia ja irtisanomisia. Itse olen kotoani saanut sellaisen kasvatuksen, jossa omalla omaisuudella ei leveillä. Toimii hyvin nykypäivänäkin.
Miksi se puhuminen olisi leveilyä? Eli sä saat puhua elämästäsi ja taloudellisesta tilanteestasi, mutta muut eivät? Missä m
Oletko ollenkaan sosiaalisesti älykäs?
Ikuiset parisuhdevalitukset, kun kuulija on ikisinkku? Lapsiperhevalitus, kun kuulija on lapseton, mahdollisesti tahtomattaan. Matkojen ja sijoitusasuntojen luettelu, kun toisella on yt neuvottelut menossa jne....
Kyllä, olemme niin erilaisia nyt. Minä olen sillä vanhalla puolella, millä siskonikin aikoinaan ollut, ja hän on nyt uudella puolella.
En sano että parempi/huonompi asetelma. En koe alemmuutta enkä ajattele että siskoni olisi snobi.
En siis mitenkään halua häntä haukkua. Enkä koe sellaiseen tarvetta. En myöskään halua haukkua erilaisia yhteiskuntaluokkia. Kaikkia meitä tarvitaan.
Olemme vain niin erilaisia ja se tuntuu minusta kummalliselta, ehkä haikealta.
Ikäänkuin emme olisi enää samalla aaltopituudella. En tiedä miten siskoni tästä ajattelee, enkä ole veljenikään kanssa puhunut.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap vaikuttaa katkeralta ja tyhmältä.
Tästä teemasta kuuli monia muunnelmia yliopistolla kesän jälkeen. Kotikonnuillaan lomailleet palasivat syksyllä opintojensa pariin siipeensä saaneina. Oli tullut moniäänistä naljailua, jonka sisältö oli epäilys siitä että oot nyt varmaan olevinas?
Ikävää. Huono itsetunto pitää meidät kansallisesti ikuisesti juntteina. Sen sijaan että keskittyisimme tekemään omasta elämästä hyvän vaanimme haukkoina muiden elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tämän kyllä.
Yhteisiä puheenaiheita ei enää ole.
En tiedä et mitä sanoisi, toinen puhuu sijoitusasunnoista kun itse mietin et riittääkö rahat taas ruokaan.
Nykypäivän taloustilanteessa sijoitusasunnoistaan puhuvan tilannetaju ei nyt toimi ollenkaan.
Miksi?
Monella on talous tiukalla. Työttömyyttä, lomautuksia ja irtisanomisia. Itse olen kotoani saanut sellaisen kasvatuksen, jossa omalla omaisuudella ei leveillä. Toimii hyvin nykypäivänäkin.
Miksi se puhuminen olisi leveilyä? Eli sä saat puhua elämästäsi ja taloud
Kyllä se sosiaalisesti lahjaton olet sinä, jos et halua kuulla mitään oman elämänpiirisi ulkopuolelta. Eihän se toisten parisuhde/työt /omaisuus ole siltä toiselta pois, ja oikeasti välittävä ihminen osaa iloita myös läheistensä puolesta. Kehittymätön ja itsekeskeinen näkee toisten menestymisen olevan itseltään pois, sen sijaan että olisi siitä iloinen, tai että osaisi olla empaattinen myös toisen ongelmista vaikkei ne itseä juuri sillä hetkellä koskisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pidän sijoitusasunnoista puhumista sopimattomana. Pidän ne omana tietona muutenkin.
Olet niin typerä ettet edes tajua miten typerä olet.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, olemme niin erilaisia nyt. Minä olen sillä vanhalla puolella, millä siskonikin aikoinaan ollut, ja hän on nyt uudella puolella.
En sano että parempi/huonompi asetelma. En koe alemmuutta enkä ajattele että siskoni olisi snobi.
En siis mitenkään halua häntä haukkua. Enkä koe sellaiseen tarvetta. En myöskään halua haukkua erilaisia yhteiskuntaluokkia. Kaikkia meitä tarvitaan.
Olemme vain niin erilaisia ja se tuntuu minusta kummalliselta, ehkä haikealta.
Ikäänkuin emme olisi enää samalla aaltopituudella. En tiedä miten siskoni tästä ajattelee, enkä ole veljenikään kanssa puhunut.
Ap
Itselläni vastaavassa tilanteessa oli itsellänikin tuo haikeus (jonka pidin kylläkin omana tietonani). Tässä tapauksessa valitettavasti sisarus alkoi puheissaan korostaa sitä, kuinka paljon parempi hänen elämänsä on. Sellaista pientä arvostelua "vitsien" varjolla, kuinka ei ikinä voisi asua samanlaisessa pikkukopperossa kuin minä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, olemme niin erilaisia nyt. Minä olen sillä vanhalla puolella, millä siskonikin aikoinaan ollut, ja hän on nyt uudella puolella.
En sano että parempi/huonompi asetelma. En koe alemmuutta enkä ajattele että siskoni olisi snobi.
En siis mitenkään halua häntä haukkua. Enkä koe sellaiseen tarvetta. En myöskään halua haukkua erilaisia yhteiskuntaluokkia. Kaikkia meitä tarvitaan.
Olemme vain niin erilaisia ja se tuntuu minusta kummalliselta, ehkä haikealta.
Ikäänkuin emme olisi enää samalla aaltopituudella. En tiedä miten siskoni tästä ajattelee, enkä ole veljenikään kanssa puhunut.
Ap
Niin kauan kun se on sinulle ok, asia kanssa voi elää. Meillä kävi niin, että minä lähdin kotikylästä ja kaikki, mitä sen jälkeen tein, on ollut väärin. Väärä koulutus, en osaa mitään (mitäpä sitä nyt alaltaan väitellyt mistään tietäisi), työni on ihan turhaa, perheeni on ihan turha, lapseni ovat snobeja (ei sillä, että olisi annettu edes mahdollisuutta edes tutustua) jne. Sen takia en enää pidä yhteyttä. Emme ole nähneet kuuteen vuoteen. Lapsillani on vain isänsä puolen suku lukuunottamatta yhtä kaupungissa asunutta anarkistitätiäni, johon tutustuin vasta aikuisena. Hän valitettavasti kuoli.
Siskosi juttelee siis vain miehensä kanssa kahvipöydässä, miksei puhu muille? Jos käyttäytyminen häiritsee, sano siitä tai jätä kutsumatta synttäreille.
Vaihtaako siskon mies puheenaihetta eli ei osallistu jos puhutte lapsista tai autosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse akateeminen ihminen, joka tekee töitä akateemisten ihmisten kanssa. Lapsista, autoista, säästä, hinnoista, retkeilystä yms. me lounastauoilla puhumme. Välillä matkustamisesta tai taiteestakin, mutta hyvin tavallisia ne aiheet yleensä ovat. Etääntyminen on toki kurja juttu, mutta ei se pelkkä akateemisuus sitä tee.
Ihan näistä kyllä puhutaan. Myös autoista ja viinasta kanssa.
Tunnistan. Lapsena osasimme molemmat jutella pieruista ja muiden ihmisten vioista ja hihitellä emän paritteluäänille.
Nykyään en edes tiedä mistä sisarukseni puhuu vaikka olisi tuntikaupalla äänessä, en saa edes kiinni siitä mitä aihetta se käsittelee.
Minä en ymmärrä kuinka nykyäänkin moni ajattelee että on olemassa tarkka raja siinä miten "akateemiset"/"duunarit" jakautuvat. Toki jotkut elävät suppeissa kuplissa, missä ei "hyväksytä" tai ymmärretä muunlaista tapaa elää ja olla.
Mutta aika moni elää "harmaalla" vyöhykkeellä mustavalkoisuuden sijasta, missä osa elämästä/mielenkiinnon kohteista tulee tuolta, toinen täältä, kolmas jostain muualta jne. eli elämä jakautuu moniin eri paikkoihin.
Eli voi olla vaikka akateeminen köyhä, tai rikastunut duunari, hyvin sivistynyt pienituloinen, professori joka oman alansa huippu, mutta muista asioista ei tiedä mitään jne.
Ajatellaan vaikka monia 'taiteellisia' ihmisiä, moni kituuttaa pienin tuloin, mutta panostaa vähästään kulttuurimenoihin, ehkä on vapaaehtoisena niin pääsee osallistumaan mukaan erilaisiin tapahtumiin jne.
Enemmän se että osaa puhua vain 'omassa kuplassa' kertoo siitö, ettei ITSE ole koittanut ikinä päästä sieltä pois, ja tutustua muunlaiseen elämään. Museokortilla voi kiertää lukuisat näyttelyt läpi, panostus ei ole iso siihen miten monet ovet se avaa. Samoin sijoittamisesta voi oppia, vaikka Youtubea kahlaamalla, ei siihen akateemisuutta tarvita, toki ripaus omaa ajattelukykyä on hyvä olla, että osaa käsitellä tietoa, ymmärtää kyseenalaistakkin jne.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, olemme niin erilaisia nyt. Minä olen sillä vanhalla puolella, millä siskonikin aikoinaan ollut, ja hän on nyt uudella puolella.
En sano että parempi/huonompi asetelma. En koe alemmuutta enkä ajattele että siskoni olisi snobi.
En siis mitenkään halua häntä haukkua. Enkä koe sellaiseen tarvetta. En myöskään halua haukkua erilaisia yhteiskuntaluokkia. Kaikkia meitä tarvitaan.
Olemme vain niin erilaisia ja se tuntuu minusta kummalliselta, ehkä haikealta.
Ikäänkuin emme olisi enää samalla aaltopituudella. En tiedä miten siskoni tästä ajattelee, enkä ole veljenikään kanssa puhunut.
Ap
Mikset kysy siskoltasi, miten me tiedetään sen paremmin mitä joku ajattelee.
Siis on kylässä sinulla ja juttelee vain miehensä kanssa? eikös tuo ole huonoa käytöstä.
Asioista voi puhua ja käyttää sivistyssanoja, mutta ei se kerro mitään ihmisen älykkyydestä. Nykyään duunaritkin käyttävät sivistyssanoja ja vieraskielisiä lainasanoja, ja osaavat vieraita kieliä suomen kielen lisäksi.
Pidän sijoitusasunnoista puhumista sopimattomana. Pidän ne omana tietona muutenkin.