Miten jotkut jaksaa matkustaa ulkomaille parikin kertaa vuodessa?
Tuntuu ettei itse halua enää koskaan mihinkään ulkomaille. Liian vaivalloista.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Punaviiniä lipitellessä pitkäkin lento menee mukavasti.
Mä olen varmaan outo kun en lipittele lennolla? Ei tulisi mieleenkään. Reilusti yli 100 matkaa (työ ja huvi) ja vain 3 lennolla olen ottanut lasin kuohuvaa kun on tarjottu.
Mä tykkään lipitellä viskiä lennoillla, rentouttaa mukavasti.
Nykyään lipittely finskilläkin on kohtuuhintaista.
Kyl mä jaksaisin jos olisi rahaa ja aikaa
oon niin tympääntynyt työhöni ja koko ajan lyhenevään valoisaan aikaan, että mietin jo puhelintyötä aurinkorannikolla 🤪
Miksi jotkut ....no voi helvetti ....antaa jotkujen matkustaa ilma ällistelemättä ...heidän ikioma päätös...👍👍👍👍👍
Onpas monelle vaikeaa ymmärtää, että ihmiset pitää erilaisista asioista 😄
Tykkään itse matkustella, mutta joskus siinäkin on kausia että omat voimavarat on niin vähissä että en jaksa edes sitä suunnittelua, vaikka normaalisti se tuo iloa. Silloin ei lähdetä minnekään ja ymmärrän tuon pointin, että osa näkee matkustamisen vain rasitteena.
On myös mökki jota en itse näe työleirinä. Mukavaa puuhastelua. Suomen luonnon keskellä ja se oma rauha mitä ei kaupungissa saa. Ymmärrän senkin että ei ole kaikkien juttu vaikka itse mökillä olosta pidänkin. Mutta kun mökki on jo maksettu niin sen käyttökulut on todella pienet ja saa tosi helposti ja halvalla vaihtelua viikonloppuihin ja lomiin.
Itsellä on tullut ihan seinä vastaan matkustamiseen. Aika aikaansa kutakin.
Mutta nyt ystäväpariskunnat ovat innostuneet senkin edestä, 3-5 krt/vuodessa käyvät massaturistikohteissa.
Itseä on alkanut inhottaa luteiden määrien nousu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset jaksaa tehdä eri asioita heidän mielenkiinnon kohteistaan riippuen. Itse puolestaan voisin ajatella, että kuka jaksaa perhe-elämää kokopäiväisen työn ohella tai kuka jaksaa aina mennä mökille työleirille.
Minä kans ihmettelen kesämökki-ihmisiä. Aina sinne samaan paikkaan ja pakkotyötä.
kaupungin vilinästä ja töistä maaseudun rauhaan, laineet liplattaa ja ja linnut laulaa, mikäs sen ihanampaa
Koulujen lomilla mieheni menee sukunsa mökille. Pieninä lapset menivät mukaan, mutta nyt 13- ja 10-vuotiaina eivät enää halua, kun joutuvat töihin siellä, eikä siellä muutenkaan heidän mielestään ole paljoa kivaa tekemistä. Mieheni on opettaja, kuten minäkin. Kahden ensimmäisen avioliittovuoden aikana olin minäkin toisinaan siellä mökillä, mutta väsyin työmäärään jota minulta odottivat, kun mitään koneita ei ole. Matkustan mielummin (en tietenkään täysiä koulujen lomia, mutta pari kertaa vuodessa) ja nykyisin lapset tulevat mukaani. Miehen suvun mökillä ei ole rantaa (lähin järvi 2 km päässä) joten hauskaa rantalomaa voi paremmin pitää vaikka Seurasaaressa tai Nuuksiossa, Teneriffasta tai Menorcasta nyt puhumattakaan. Kaupunkilomat (Rooma, Budapest, Luxemburg) ovat myös lasteni suosikkeja.
Mä tykkään lipitellä viskiä lennoillla, rentouttaa mukavasti.