Mitä ajatuksia herää, jos näet viiltelyarpia aikuisella
Ja arvet selkeästi vanhoja. Mietin, että uskallanko koskaan töissä olla lyhythihaisessa, vai mitä ihmiset ylipäätään ajattelevat. On tullut jo joskus ilmi toimistolla, että olen nuorena ollut ns. laitosnuori ja jotain ympäripyöreästi on tullut mainittua, että ei ole ollut helpot lähtökohdat. Voiko mielikuva siis enää sinänsä mennä huonommaksi?
mitä ajattelet, jos muuten kuulet, että joku (nyt 34-vuotias) on entinen laitosnuori?
Kommentit (111)
Itse ajattelen miten vahva selviytyjä kyseinen ihminen on. Vaikeuksista huolimatta hän on saanut elämän raiteilleen.
Jos vanhoja arpia niin ajattelen että noh toivottavasti on pää nykyään paremmassa kunnossa
Jos tuoreita arpia niin ajattelen että tolla on pää sekaisin ja en halua olla myöskään tekemisissä ihmisten kanssa joilla elämä niin levällään että pitää viipaloida itseään näkyviin paikkoihin, todella kaheli pitää olla että niin tekee
Minulla on myös muutamia arpia käsissä, kun olen tehnyt nuorempana töitä missä on tullut vahingossa haavoja käteen.
Ajattelisin, että ihmisille voi sattua kaikenlaista. Tapaturmia ja onnettomuuksia voi käydä mistä voi myös jäädä arpia tai muita ruumiin vammoja.
Jos kuulisin, että joku on ollut laitos nuori elämänsä aikana ajattelisin että se on hänen yksityisasia joka ei kuulu minulle enempää kuin mitä henkilö itse haluaa muille kertoa.
Yleensä ne arvet on tulleet siitä kun on ottanut joulukinkkua uunista vähän maistissa ja unohtunut se patakintaitten oikeaoppinen käyttö. Sitten luumurahkalla yritetään korjata asiaa.
Se musta silmä tuli siitä kun joulupukki oli maistissa ja paljastui vihervassariksi vaikka jouluperhe on kristillisdemokraatteja.
Paitsi exän nyksä joka on kansakoulun opettaja.
🌲
Fredrik Krueger kävi kimppuun Sesame Streetillä.
Puistattaa ja välttelen. Tiedän, että on monenlaista tarinaa ja selviytyjää ja hyvää ihmistä, mutta lähtökohtaisesti välttelen kaikkia mahdollisia ongelmia. En halua elämääni ihmisiä vaikeista oloista tai taustoista. Tottakai töissä asiallinen, mutta mitään lounaskavereita meistä ei tule.
Omat käteni ovat arpiset myös, jälkiä silitysraudasta ja piikkipensaista ristiin rastiin, en ehkä edes kiinnittäisi huomiota sinun arpiisi. Elämästä jää aina jäljet. Hattua nostan jokaiselle. Tuntisin vahvasti sympatiaa ja pitäisin tutustumisen arvoisena ihmisenä ilman muuta.
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluissa oli yksi. En ajatellut arvista oikein mitään, koska menneisyyttä. Hänen laajentuneet pupillit kyllä vähän mietityttivät.
Jos se oli ihastunut suhun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluissa oli yksi. En ajatellut arvista oikein mitään, koska menneisyyttä. Hänen laajentuneet pupillit kyllä vähän mietityttivät.
Jos se oli ihastunut suhun?
Joillakin ihmisillä voi kai luonnostaan olla suuret pupillit. Tunsin itsekin yhden tällaisen henkilön, ei ollut narkomaani tms.
Harvemmin ne oikeasti kärsivät sitä tekee. Kulisseja pidetään pystyssä ja esitetään iloista muiden seurassa. Ne lopulliset päätöksetkin tulee aina muille yllätyksenä kun "sehän oli aina niin avulias ja iloinen, ei tätä kukaan nähnyt"