Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä ajatuksia herää, jos näet viiltelyarpia aikuisella
19.10.2024 |
Ja arvet selkeästi vanhoja. Mietin, että uskallanko koskaan töissä olla lyhythihaisessa, vai mitä ihmiset ylipäätään ajattelevat. On tullut jo joskus ilmi toimistolla, että olen nuorena ollut ns. laitosnuori ja jotain ympäripyöreästi on tullut mainittua, että ei ole ollut helpot lähtökohdat. Voiko mielikuva siis enää sinänsä mennä huonommaksi?
mitä ajattelet, jos muuten kuulet, että joku (nyt 34-vuotias) on entinen laitosnuori?
Kommentit (111)
Minulle ei ole kukaan sanonut mitään. En myöskään ole kuullut, että selän takana juoruttaisiin. Vasemmassa ranteessa pahat jäljet jotka olen peittänyt älykellolla. En ottaisi paineita mikäli kätesi ei ole täynnä niitä. Ikää 54 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koen jonkinlaista surua, mutta toisaalta ne arvet kertovat siitä että niitä kantava henkilö on käynyt paljon vaikeita asioita läpi ja on päässyt niistä (toivottavasti) yli ja voi paremmin nykyhetkessä.
Itsellänikin on arpia ja olen 35 -vuotias.
Suuri kiitos kommentistasi🤗 T; Ihminen joka ei ole selvinnyt ilman arpia, niin sisäisiä kuin ulkoisiakin.
Vierailija kirjoitti:
Pojat ei viiltele itseään yleensä. Tosi monet lyö nyrkillä niin kovaa että luita murtuu. Se on heidän keinonsa.
Muistan nuorena yhden laitosnuoren jonka otsa oli kuhmulla koska pämpätti otsaansa seinään aina kun turhautui. Pää vain kimmahteli betoniseinästä ilmaan kuin kumipallo ja taas ja taas kuin siinä Irwinin laulussa konsanaan.
Kyllä viiltelee. Tiedän monta ja jotkut ovat tehneet syviä kuvioita ym.
Viiltely oli muotia silloin, kun tuon ikäiset oli nuoria. Et ole ainoa valitettavsti.
Jokaisen oma asia mitä keholleen tekee, mutta kannattaa peittää jäljet, jos ne aiheuttaa ihmisissä ahdistusta. Jos olet autisti, peitä ne aina, koska et tajua sitä muuten.
Käännä asai positiiviseksi. Kun Asap Rockylla oli aikoinaan paha viiltelyhaava kasvoissaan hän alkoi pitää päässään Guccin huiveja Babushka-tyyliin peittääkseen arpensa ja aloitti samalla yhden tuon vuoden suurimmista muotitrendeistä.
https://pagesix.com/2019/01/24/is-a-facial-injury-the-reason-for-aap-ro…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos minulla olisi viiltelyarpia en kehtaisi niitä todellakaan näytellä kenellekään, koska en olisi asian kanssa sinut. (Itselläni on myös pahaa mielenterveysongelmataustaa ja en ole pystynyt niitä ongelmiani vieläkään loppuun asti käsittelemään.)
Valitettavasti myöskin jos työkaveristani paljastuisi tuollainen yksityiskohta pitäisin hänet jatkossa kauempana ja pitäisin huolen siitä että ihmissuhde ei tule syvenemään. Ihan puhdasta itsesuojelua tämä, en pystyisi luottamaan siihen että kyseinen työkaveri olisi käsitellyt ongelmansa kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Viiltely oli muotia silloin, kun tuon ikäiset oli nuoria. Et ole ainoa valitettavsti.
Jokaisen oma asia mitä keholleen tekee, mutta kannattaa peittää jäljet, jos ne aiheuttaa ihmisissä ahdistusta. Jos olet autisti, peitä ne aina, koska et tajua sitä muuten.
Urpo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka on ihmisiä, jotka ymmärtävät ja osaavat oikein reagoida arpiin niin omasta mielestäni on ihan hyvä julkisilla paikoilla ja työskennellessä peittää arvet.
Vierailija kirjoitti:
Pystytkö sä seisomaan arpiesi takana? Siis ettet häpeä? Jos joku vaikka haluaa jutella niistä, haluatko, pystytkö?
Itse en näyttäisi arpia ihan vaan siksi, ettei tulisi vedettyä huomiota niihin ikäviin puoliin itsessä. Enkä haluaisi muistella sitä mennyttä. Se on taakse jäännyttä elämää.
Herranjumala miten tökeröä olisi aloittaa keskustelu toisen arvista. Entä jos on vaikka syöpäleikkauksen jäljiltä ne arvet, kuten omalla puolisolla pitkittäinen, pitkä arpi käsivarressa. Siinä leikattiin lihaksessa kiinni ollut kasvain. Muistan miten häntä tuijotettiin kesällä kaupassa, ihan kuin olisi yrittänyt avata suonet. En koskaan väsy ihmettelemään ihmisten tahdittomuutta, kai uimahallissakin haluat jutella jonkun rinnan kohdalla olevasta vaaka-arvesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epätasapainoinen, epäluotettava. en haluaisi nähdä ainakaan asiakaspalvelutyössä kenenkään viiltelyarpia eli mielestäni niitä ei pitäisi normalisoida, kuten nykyään tunnutaan tekevän kaikkien diagnoosien ja erilaisuuden kanssa. Niiden näkeminen saattaa triggeroidä, mutta sehän monella tuntuukin olevan tavoite herättää tunteita.
Huomaisin, mutta en ajattelisi ihmeempiä, en ainakaan negatiivista.
Minun puolestani voi näyttää työpaikallakin. Palkkaan paljon ihmisiä. Viiltelyarvet eivät olisi mikään este, päinvastoin.
Tosi paljonhan ihmiset viiltelevät. Erityisesti nuorena.
Hasssua, kun jotkut tässä ketjussa sanovat, että eivät tunnistaisi viiltelyarpia. Kyllä ne tunnistaa. Ei niitä kissan raapaisuihin sekoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole epäammattimaista. Monilla on muita ongelmia, eikä vain vanhoja vaan nykyajassakin, mitkä eivät vaan näy päältä päin katsoessa.
Mullakin on. Tulee vaan ajatus, että tuokin on kokenut sen paskan olon minkä minäkin. Surua. Ei muuta, toivon, että asiat paremmin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että onneksi omat arpeni ovat sellaisessa paikassa, että eivät näy kuin todella vähissä vaatteissa.
Se mikä ei tapa se todellakin hajottaa...
Vierailija kirjoitti:
Älä käytä lyhyitä töissä sillä työpaikka ei ole mitenkään turvallinen paikka muutenkaan. Koska osa työkavereista on valmis myymään vaikka taivasosuutensa rahasta.
Mikä on taivasosuus? Onko taivas vähän niin kuin jättikokoinen asuintalo, jossa jokaisella on oma asunto? Tai jokaisella on taivaassa oma tontti? Ja sen voi myydä rahasta vielä täällä maapallolla eläessään? Onko jokaisella saman kokoinen asunto tai tontti? Vai kasvaako tai pieneneekö se tontti tai asunto täällä pallolla tehtyjen hyvien tai huonojen tekojen mukaan? Miten se myydään? Voiko sen ostaa myöhemmin takaisin? Ovatko enkelit taivaan asunnonvälittäjiä? Jos eivät, niin kuka on? Ei kai Jeesus?
Kerro lisää, mua kiinnostaa tämä!
Ei vanhat viiltelyarvet töissä mitään haittaisi jos ihminen muuten ok. Yksityiselämässä pitäisin kyseisen ihmisen etäällä, koska se kertoo sellaisesta ihmisluonnetyypistä, joihin en halua lähemmin tutustua. Vikahan on siis minussa, mutta en vaan jaksa sen tyypin ihmisiä, joille on koskaan ollut ok itseä fyysisesti vahingoittaa. Olen itse kärsinyt vaikeista sairauksista ja masennuksesta myös, enkä vaan tajua tuota, enkä haluakaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei vanhat viiltelyarvet töissä mitään haittaisi jos ihminen muuten ok. Yksityiselämässä pitäisin kyseisen ihmisen etäällä, koska se kertoo sellaisesta ihmisluonnetyypistä, joihin en halua lähemmin tutustua. Vikahan on siis minussa, mutta en vaan jaksa sen tyypin ihmisiä, joille on koskaan ollut ok itseä fyysisesti vahingoittaa. Olen itse kärsinyt vaikeista sairauksista ja masennuksesta myös, enkä vaan tajua tuota, enkä haluakaan.
Ymmärrän. Minäkin pidän yksityiselämässä kaikki masennustyypit etäällä, koska se kertoo sellaisesta ihmisluonnetyypistä, jollaisiin en halua lainkaan tutustua. Vika ei ole minussa, en vain halua sallista seuraa, joka käpertyy itseensä ja velloo omissa negatiivisissa tunteissaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei vanhat viiltelyarvet töissä mitään haittaisi jos ihminen muuten ok. Yksityiselämässä pitäisin kyseisen ihmisen etäällä, koska se kertoo sellaisesta ihmisluonnetyypistä, joihin en halua lähemmin tutustua. Vikahan on siis minussa, mutta en vaan jaksa sen tyypin ihmisiä, joille on koskaan ollut ok itseä fyysisesti vahingoittaa. Olen itse kärsinyt vaikeista sairauksista ja masennuksesta myös, enkä vaan tajua tuota, enkä haluakaan.
Mulla on arvet semmoisissa paikoissa, että vain kumppanit on ne päässeet näkemään. Edes kaverini ei muistaakseni ikinä vaikka ollaan toistakymmentä vuotta tunnettu.
Entä jos mä oonkin se sun kiva kaveri tai ystävä?
Ystävyys loppuu siihen jos saat tietää vahingossa?
Miten sä itse hoidit sitä vaikeaa masennustas?
Alue: Aihe vapaa
Alapeukuttajat ovat nähneet vain isoja viiltelyarpia joita on rivissä. Ette ole huomanneet pieniä viiltelyjälkiä joita on tehty sinne tänne. Ei kaikki viiltelijät mene ns. syvään päätyyn.