Mitä ajatuksia herää, jos näet viiltelyarpia aikuisella

Aattelen että saisko vähän helpommin pillua häneltä. Mitä korkeampi koulutus ja taloustilanne sitä nirsompi ja pihtaavampi nainen on.

Vierailija kirjoitti:

Aattelen että saisko vähän helpommin pillua häneltä. Mitä korkeampi koulutus ja taloustilanne sitä nirsompi ja pihtaavampi nainen on.

Miten viiltelyarvet ja koulutus/talous liittyy yhtäkkiä toisiinsa? :D

Vierailija kirjoitti:

Moniko erottaa viiltelyarvet vaikka kissan raapimisjäljistä? Jos niitä ei ole montaa.

Riippuu määrästä ja miten on viillellyt. Jos on satunnaisia arpia, niin ei välttämättä erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aattelen että saisko vähän helpommin pillua häneltä. Mitä korkeampi koulutus ja taloustilanne sitä nirsompi ja pihtaavampi nainen on.

Miten viiltelyarvet ja koulutus/talous liittyy yhtäkkiä toisiinsa? :D

Mitä köyhempi ja rappiompi nainen on sitä helpommin saa pillua

Itse tiedän yhden jonka kanssa olen suhteessakin,ihan ja fiksu ihminen joka joutui alkoholisti faijansa takia laitokseen ja käynyt ihan uskomattoman määrän paskaa läpi mutta selvinnyt.

Itse olin niin rämäpää että jouduin en väkivaltainen vaan hoitamaton helvetin paha adhd jota lääkäri hoiti ketipinorilla ja siksi ei maistunut koulu eikä oikeen mikään muukaan.

Kaikki kuitenkin muuttui kun törmäsin tähän ihanaan naiseen joka sai minut elämänsyrjästä kiinni ja toisaalta autoin häntä pääsemään viiltelystä eroon ja normi elämään, nykyään olemme ihan tavallinen laitosnuoripari 10v yhdessä ja onnellisia veronmaksija että ei kaikki laitosnuoret narkkeja ole, tosin itsekkin kiskoin kaikkea mahdollista mutta korvaushoito pelasti ja nykyään en käytä edes alkoholia se se pahin oli mutta niin tai näin ihmisiä viiltelijätkin on ja yleensä ovat käyneet niin paljon paskaa läpi etteivät pienestä piittaa.

Ajattelen niin, että se ratkaisee miten ihminen itse suhtautuu viiltelyarpiinsa. Se on asia, jonka kanssa täytyy elää. Esim. jossakin tilanteessa voi olla järkevää pitää T-paitaa. Ihmiset varmaan harvoin kysyvät arvista suoraan, koska ymmärtävät, että asiaan liittyy kipeitä muistoja. 

Vierailija kirjoitti:

Ei herätä mitään ajatuksia, sillä myös arvet kuuluvat elämään, tuli ne mistä syystä tahansa. 

Ja jos pitää jotakin ajatella, niin ehkä viiltelyarpia nähdessään ajattekee kiitollisuutta ja iloa henkilön puolesta ja antaa  itselleni  toivoa elämään, miten tuokin ihminen on selvinnyt vaikeuksista ja kuinka elämä kantaa vaikeuksien yli. 

Mulla on pahaa viiltelytaustaa. Oon pysynyt siitä vuosia erossa, mutta nyt on niin paha tilanne ja olo elämässä, että tekis mieli kovasti palata tuohon.

Tuli kyyneleet tästä 🥹

Vierailija kirjoitti:

Työpaikalla ei kyllä kannata esitellä arpiaan, jos sen vaan suinkin voi välttää.

Riippuu työpaikasta. Olin esimiehenä ja huomasin nuorella tytöllä arpia. Halusin halata mutta ajattelin että hän on selvinnyt kovemmasta paikasta kuin minä koskaan. Kyllä hän pärjää.

Huomasin jollain keskustelukumppanillani vasta tällaisia, mutta en ajatellut mitään erityistä enkä edes muista kenestä oli kyse. Riippuu varmaan ihmisestä, että mitä ajattelee, mutta monet varmaan eivät erityisemmin mitään. Ei minuata ole hävettävää tuossa, jotkut arvet näkyvät ulospäin ja toiset eivät. 

Oisko joku viivakooditatuointi mitää? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aattelen että saisko vähän helpommin pillua häneltä. Mitä korkeampi koulutus ja taloustilanne sitä nirsompi ja pihtaavampi nainen on.

Miten viiltelyarvet ja koulutus/talous liittyy yhtäkkiä toisiinsa? :D

Mitä köyhempi ja rappiompi nainen on sitä helpommin saa pillua

Jos naisella on viiltelyarpia, niin hän on köyhä? Nyt en ihan ymmärrä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettisin ehkä, onko arvet tulleet mielenterveysongelman vai tapaturman seurauksena. Kun niitä arpia harvemmin pääsee niin tarkkaan analysoimaan, että pystyisi varmuudella sanomaan, kummasta on kyse.

Minulla arpia on kymmenittäin molemmissa käsissä ja ei voi erehtyä ovatko itse aiheutettuja. Toivoisin, että näyttäisi enemmän onnettomuudesta tulleilta, mutta ei noille voi mitään. Kovin näkyviä ne eivät ole, joten kukaan tuskin kiinnittää huomiota jos ei satu juuri ranteita katsomaan. 

 

ap

 

Eikö joku ranneke, koru kello sitten peittäisi ne osittain? Siis voisit vaikka niin aloittaa. Ehkä joku huomaa ne,mutta ei koe, että ns. Esittelisit.

Miksi pitää peitellä?

Nämä peittely-yritykset vaan enemmän kiinnittää huomiota niihin.

Kauneinta, mitä mulle on arvistani sanottu oli "älä ikinä häpeä niitä".

Pojat ei viiltele itseään yleensä. Tosi monet lyö nyrkillä niin kovaa että luita murtuu. Se on heidän keinonsa.

Muistan nuorena yhden laitosnuoren jonka otsa oli kuhmulla koska pämpätti otsaansa seinään aina kun turhautui. Pää vain kimmahteli betoniseinästä ilmaan kuin kumipallo ja taas ja taas kuin siinä Irwinin laulussa konsanaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikalla ei kyllä kannata esitellä arpiaan, jos sen vaan suinkin voi välttää.

Riippuu työpaikasta. Olin esimiehenä ja huomasin nuorella tytöllä arpia. Halusin halata mutta ajattelin että hän on selvinnyt kovemmasta paikasta kuin minä koskaan. Kyllä hän pärjää.

Ihmisten pitäisi aina kertoa tällaiset asiat <3

Hitto, että valais uskoa.

Ajattelen että ehkä veitsen teroittaja oli hukassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aattelen että saisko vähän helpommin pillua häneltä. Mitä korkeampi koulutus ja taloustilanne sitä nirsompi ja pihtaavampi nainen on.

Miten viiltelyarvet ja koulutus/talous liittyy yhtäkkiä toisiinsa? :D

Mitä köyhempi ja rappiompi nainen on sitä helpommin saa pillua

Jos naisella on viiltelyarpia, niin hän on köyhä? Nyt en ihan ymmärrä :D

"Alfa"miehen logiikkaa. Luulee pyörittävänsä naisia eikä tajua, että itse on oikeasti se tossu jolle nauretaan.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen että ehkä veitsen teroittaja oli hukassa?

Ootpas hauska.

Ehheh.

Sitä että on ollu ainakin nuorempana huomion hakuinen angsti teini. Ja se on aikamoinen red flag kun mikään ei takaa onko vielä aikuisenakin yhtä huomio riippuvainen. 

Joko haetaan huomiota tai on epäonnistuneesti itsetuhoinen eikö kumpikaan ole hyvä asia

Epävakaa ihminen, en halua edes tutustua. 

Ei herätä mitään suuria tunnekuohuja kun olen nähnyt. Itsellänikin on, en enää edes muista niitä. En niitä mitenkään erityisesti peittele. Kukaan ei ole sanonut mitään, joskus joku on avautunut vaikeista asioistaan minulle, ehkä on sitten nähnyt arvet ja ajatellut että minä voisin ymmärtää.

Joskus teininä koulussa yksi "hyvän perheen tyttö" kertoi "tutustaan" joka häpeää ja katuu arpiaan syvästi ja kuulemma on pakko aina käyttää pitkähihaista paitaa. Veikkaan että se oli vinkkinä minulle että minun pitäisi hävetä ja peitellä, mutta arvet eivät pääse katumuslistalle. Ymmärsin jo silloin ettei kaikilla ole samanlaisia haasteita kuin mitä minulla on ollut, enkä rupea muita opettamaan. Elämä opettaa, jos on opettaakseen.

Tsemppiä sinulle ap, et ole ketään huonompi. "Laitostausta" ei määrittele sinua ihmisenä mihinkään suuntaan.