Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajatuksia herää, jos näet viiltelyarpia aikuisella
19.10.2024 |
Ja arvet selkeästi vanhoja. Mietin, että uskallanko koskaan töissä olla lyhythihaisessa, vai mitä ihmiset ylipäätään ajattelevat. On tullut jo joskus ilmi toimistolla, että olen nuorena ollut ns. laitosnuori ja jotain ympäripyöreästi on tullut mainittua, että ei ole ollut helpot lähtökohdat. Voiko mielikuva siis enää sinänsä mennä huonommaksi?
mitä ajattelet, jos muuten kuulet, että joku (nyt 34-vuotias) on entinen laitosnuori?
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Mietin, että tuleeko sellaisia ajatuksia, jotka voisivat kertoa minun nykyelämästä jotain. Tuleeko esimerkiksi epäluotettavampi tai epäammattimaisempi kuva henkilöstä, vai ajatteleeko ihmiset yleisesti vain niin, että menneisyydessä on jotain?
ap
Mulla on koivet täynnä arpia. Suhtaudun myötätunnolla ja pieni suru ehkä tulee. Ammattitaitoon sillä nyt ei ole vaikutusta, mutta ymmärrän että julkisesti niiden kanssa voi olla vaikeaa, kaikki ei välttämättä osaa suhtautua.
Oon itse muuten vasta päälle 30-vuotiaana uskaltautunut näiden kinttujen kanssa kulkemaan kesäisin mekoissa ja shortseissa. Siihen asti peittosin ne 30 asteen lämmöilläkin, mutta totesin vihdoin että ja -tut tästä, kaikilla on arpia eikä mun tarvitse itseäni peitota kun ei kukaan muukaan tee niin.
Ei niistä kukaan tuntematon mitään ole laukonut, joskus huomaa että joku tuijottaa ja jos on vaikka joku illanvietto ollut niin joku saattaa rohkaistua kysymään, miksi noin huono olo ollut. Ilkeimmät kommentit tullut parilta poikaystävältä, kun ovat halunneet oikeasti olla inhottavia riidan yhteydessä.
Mulla on myös ystävä, jonka arvet on todella näkyviä käsivarsissa ja hän oli kassana ihan lyhythihaisissakin. Ei kukaan hänelle niistä ole negatiivisesti sanonut. Ollaan joskus toisiemme arpia vertailtu ja puhuttu,mikä tuli mistäkin. Se oli tavallaan tosi kaunista.
Vaikka olisikin sanottavaa, niin useimmat ei uskalla sitä kuitenkaan päin naamaa laukoa, ovat rohkeita ja fiksuja anonyymina nettipalstalla :)
Mielestäni voit ihan hyvin olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on viiltelyarpia, enkä välitä yhtään mitä muut ajattelee. Jos joku säälii tai loukkaantuu niin se on voi voi. Ei voisi vähempää kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettisin ehkä, onko arvet tulleet mielenterveysongelman vai tapaturman seurauksena. Kun niitä arpia harvemmin pääsee niin tarkkaan analysoimaan, että pystyisi varmuudella sanomaan, kummasta on kyse.
Mikähän on se tapaturma, joka jättää säännölliset arvet käsiin? Latukone?
Esim. rikkoutunut ikkunalasi voi tehdä yllättävänkin säännölliset viiltojäljet.
Vierailija kirjoitti:
Ei herätä mitään ajatuksia, sillä myös arvet kuuluvat elämään, tuli ne mistä syystä tahansa.
Ja jos pitää jotakin ajatella, niin ehkä viiltelyarpia nähdessään ajattekee kiitollisuutta ja iloa henkilön puolesta ja antaa itselleni toivoa elämään, miten tuokin ihminen on selvinnyt vaikeuksista ja kuinka elämä kantaa vaikeuksien yli.
Ootpa ihana <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu minkälaista työsi on. Jos olet ainoastaan konttorissa tietokoneella, niin tuskin on ongelma. Jos et olet tekemisissä sidosryhmien, asiakkaiden, eri yksiköiden jne kanssa, pitäisin arvet piilossa.
Johdan keskisuuren henkilöstöalan yritystä. Asiakkaiden kanssa ei tulisi mieleenkään olla lyhythihaisessa, mutta kesähelteillä on ollut vähän ongelmaa, jos ei voi koskaan olla lyhythihaisessa paidassa edes toimistolla oman porukan kesken.
ap
Aika lopettaa häpeä. Ole itsesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen surua mutta lähden loitommaksi. Ikävä kyllä. Kun oma osaaminen eikä voimavarat riitä siihen, että lähtisin tukemaan, mitä ikinä sitten tällä henkilöllä taustallaan onkin.
Kerran erehdyin tukemaan. En toista kertaa jaksa. Kun yritin auttaa ohjaamalla ammattiavun pariin, niin hetkellisesti sieltä apua ehkä saikin.
Mutta itselleni sain pitkäaikaisen kiviriipan tästä kaverista ja aloin siten itse kuormittumaan jo jouduin hakemaan itselleni ammattiapua. Hävetti kun en jaksanut enää kuunnella, päivin ja öin tätä ahdistustaan.
Oli siten pakko laittaa puhelin äänettömälle, kun oma puolitoistavuotias lapsi silloin vielä valvotti muutenkin öisin ja piti kyetä kuitenkin olemaan työelämässä.
Oli silloin pakkotilanne laittaa itsensä ja oma hyvinvointinsa etusijalle. Ei olla tekemisissä enää. Toivottavasti hän jo jotenkin pärjäilee.
Eihän ap ole pyytämässä sua tukemaan mitään. Kysy voiko pitää lyhythihaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettisin ehkä, onko arvet tulleet mielenterveysongelman vai tapaturman seurauksena. Kun niitä arpia harvemmin pääsee niin tarkkaan analysoimaan, että pystyisi varmuudella sanomaan, kummasta on kyse.
Mikähän on se tapaturma, joka jättää säännölliset arvet käsiin? Latukone?
Esim. ihosiirrot, sellaiset käsivarret ovat arpeutuneet, jos lihakset palanut tapaturmaisesti ja jouduttu tekemään ihosiirtoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelen, että nuoruuden kasvukipuja. Mitäs merkitystä niillä on jos vaikutat ihan tasapainoiselta nyt. Vähän saatan olla surullinen kun mietin miksi olet niin tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karttelen kys ihmistä kaikessa.
Miksi ihmeessä?
Luuletko että hän sua käy viiltelemään?
Ei viiltelijällä ole mitään annettavaa mulle. Tyhjä ihminen.
Noh, ei hänen kyllä tarvitse sulle mitään antaakaan. Kumpi teistä on tyhjä ihminen 🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Photos showing how scars are turned into beautiful tattoos
https://www.independent.co.uk/life-style/scars-tattoos-covered-photos-i…
Moniko erottaa viiltelyarvet vaikka kissan raapimisjäljistä? Jos niitä ei ole montaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki minun tuntemani viiltelyarpiset työkaverit on olleet enemmän tai vähemmän raskaita tyyppejä.
Tai ehkä ne tasapainoisemmat eivät vaan ole näyttäneet arpiaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu minkälaista työsi on. Jos olet ainoastaan konttorissa tietokoneella, niin tuskin on ongelma. Jos et olet tekemisissä sidosryhmien, asiakkaiden, eri yksiköiden jne kanssa, pitäisin arvet piilossa.
Johdan keskisuuren henkilöstöalan yritystä. Asiakkaiden kanssa ei tulisi mieleenkään olla lyhythihaisessa, mutta kesähelteillä on ollut vähän ongelmaa, jos ei voi koskaan olla lyhythihaisessa paidassa edes toimistolla oman porukan kesken.
ap
Mä kannustaisin vaan olemaan mukavasti ja pukeudu niin että on helpoin olla. Niitä on tosiaan helteellä tukala peitellä.
Ja varmaan työkaverit sut jo tuntee. Eikait aikuiset ihmiset ala arpien takia ketään karttelemaan, kyllä me tajutaan että elämä voi sattua ihan pirusti. Musta tuntuu että mä luotan enemmän ihmisiin kun oon uskaltanut pukeutua miten huvittaa arvista huolimatta. Kyllä ne ne näkee, mutta kohtelee silti hyvin ja kunnioituksella, kuten mäkin heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaverilla oli. Kysyin niistä. Sanoi,että oli vaikea lapsuus eikä halunnut puhua enempää.
Asia käsitelty.
En voi toki kaikkien puolesta sanoa.
Toisaalta saatan pysähtyä joskus miettimään jonkun mauttomia tatskoja. Mutta ne on vaan lyhyitä hetkiä.
Taas näitä kyselyitä. Mulla on kädet ja jalat täynnä +25 vanhoja arpia. Haaleita ja vaaleita tätä nykyä jokaikinen, mitä turhia näitä peittelemään. Kerran kertaa kukaan ei ole niistä kysynyt. Ei lääkäri ei seurustelukumppani eikä tuntemattomat töissä tai viihteellä. Ketään ei ihan oikeesti kiinnosta arvet, jos ne ei ole keskellä naamaa.
Jos arvet ja eletty elämä ahdistaa, ne arvet voi käydä vaikka peittämässä tatskoilla. Kivan näköset tatskat tosin saattaa kiinnostaa jotakuta niin paljon, että haluaa tulla tarkastelemaan lähempää.
Näkyyhän noita kun katsoo omia ranteita. Kaikenlaista ajattelen, en taida jaksaa alkaa kirjoittamaan niin paljon tähän.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki minun tuntemani viiltelyarpiset työkaverit on olleet enemmän tai vähemmän raskaita tyyppejä.
Tai ehkä ne tasapainoisemmat eivät vaan ole näyttäneet arpiaan?
Aika erikoista. Millä tavalla raskaita? Masentuneita?
Oisko meissäkin erilaisia tyyppejä. Mua sanotaan aina iloiseksi ja ystävälliseksi vaikka oon arpia täynnä. Tosin ei niitä ihan kaikki näekään ja heitän sen roolin päälle aina vaikka kotiin päästyä romahdan. Kaikki ei jaksa feikata?
Viiltelyarvet naisilla on vähän kuin repeytynyt korva, silmäkulma, hampaat menny, pahkuraiset rystyset miehillä.
Naisilla on viiltelyarpia ja miehillä tappelujälkiä naamassa yleensä, voi olla luodin jälkiä ihossa tai puukotusjälkiä.
Ihan normaalina pidän, jos on rahvas, niin jälkiä elämästä pitää olla.
Sodastakin tuli porukkaa jolla näkyi jälkiä ihossa. Naisten elämä on stressaavampaa ja heiltä odotetaan hillittyä käytöstä.
Se näkyy sitten itsensä viiltelynä ja hengityksen pysäyttelynä tms. Miehet purkaa raivoaan tappelemalla nuoruusvuosina.
Koska sillä luodaan nokkimajärjestys. Työtätekevän kädet näyttää karulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettisin ehkä, onko arvet tulleet mielenterveysongelman vai tapaturman seurauksena. Kun niitä arpia harvemmin pääsee niin tarkkaan analysoimaan, että pystyisi varmuudella sanomaan, kummasta on kyse.
Minulla arpia on kymmenittäin molemmissa käsissä ja ei voi erehtyä ovatko itse aiheutettuja. Toivoisin, että näyttäisi enemmän onnettomuudesta tulleilta, mutta ei noille voi mitään. Kovin näkyviä ne eivät ole, joten kukaan tuskin kiinnittää huomiota jos ei satu juuri ranteita katsomaan.
ap
Eikö joku ranneke, koru kello sitten peittäisi ne osittain? Siis voisit vaikka niin aloittaa. Ehkä joku huomaa ne,mutta ei koe, että ns. Esittelisit.
Viiltelyarvet on siistejä.
Nahkahuilu