Menin 18-vuotiaana naimisiin ja tulin 20-vuotiaana äidiksi
Jotenkin nyt nelikymppisenä vaikea ymmärtää, että joku vasta yrittää saada tässä iässä ensimmäistä lastaan.
Jos joku nuori epäröi lasten hankkimista, niin tässä elämänvaiheessa siitä on pelkästään kiitollinen, että lapset ovat jo lähellä aikuisuutta.
Rohkeasti vaan! :) Kaikki voi mennä todella hyvin!
Kommentit (223)
Vierailija kirjoitti:
Pakko kysyä että et varmaan ole opiskellut yliopistossa, käynyt vaihdossa tai asunut ulkomailla? Asioita, jotka ovat ainutlaatuisia, nuoruuteen kuuluvia seikkailuja.
Millä tavalla lapsen saaminen 20-vuotiaana estäisi nämä? Minun tuttavapiirissäni on kaksi naista, jotka saivat lapsen 21-vuotiaana. Toinen heistä on lääkäri ja toinen DI. Molemmat ovat edelleen naimisissa lapsen isän kanssa nyt yli 50-vuotiaana.
Kolmas sai lapsen jo alle 20-vuotiaana ennen yliopisto-opintoja. Hän lähti ulkomaille opiskelijavaihtoon opiskeluaikana ja otti lapsen mukaansa. Hänellä tosin parisuhde päättyi jo ennen yliopiston alkua. Hänkin on nykyisin DI.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. Menetettyä nuoruuttasi et saa koskaan takaisin. Et vaikka kuinka bilettäisit ja matkustelisit keski-iässä.
Mikä menetetty nuoruus?
Mä olen viettänyt nuoruuteni lasteni kanssa, sehän on täyttä elämää! Nähdä miten oma lapsi kehittyy ja kasvaa. Ihania muistoja niistä ajoista, olin pitkään kotona lasten kanssa.
Olisiko siis pitänyt olla aina humalassa tms.?? :D
Ap
Ettekö te hurmosäitylit todellakaan keksi mitään muuta vaihtoehtoa elämiseen kuin joko perheellistyminen hyvin nuorena tai sitten kännisekoilu 24/7? Kuinka yksinkertaisia te oikein olette?
Surullista että yllättävän monen täytyy ilmeisesti perustaa perhe korvaamaan katkohoitoa. Mitään muuta tekemistä ei ennen lapsia o
Tuoltahan se kovasti vaikuttaa. Kyllä täytyy olla köyhä mielenmaisema, jos vapaa-ajalleen ei keksi muuta aktiviteettia kuin joko ryyppäämisen tai lisääntymisen. Aivan absurdi ajatus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja näin helppoa on naisen elämä. Saat heti parisuhteen , lapsen ja asuntolainan. Mies joutuu keräilemään rukkasia ja asumaan pierukuutiossa yksinään koska naiset on nirsoja.
Niin, että yksinään nainen on parisuhteessa, saa lapsen ja asuntolainan.
Näitten ylimiehien joita ei voi kategorisoida tavallisten miesten joukkoon. Täydellinen ulkonäkö, rikas, todella korkea tutkinto yms
Jep. Prismassa noita ylimiehiä näkee vaimojensa käsikynkässä kulkemassa. Meinaa ihan pikkuhousut tipahtaa aina kun näkee tavallisen suomalaisen perheenisän, niin mielettömän komeita adoniksia ne on.
:D :D Kiitos, nyt on teet pitkin näppistä....
Vierailija kirjoitti:
Ja nyt nelikymppisenä on alkanut menojalka vipattamaan kun silloin nuorena kaikki aika meni lasta hoitaessa?
No mitäpä väliä sillä on, jos nelikymppisellä, aikuisten lasten äidillä menojalka vipattaa? Mäkin tein lapset nuorena, ja nyt ovat aikuisia kaikki. Mitähän sun mielestä olisi sopivaa mun tehdä nyt kun ei ole enää velvollisuuksia ja vastuista kuin itsellensä?
Vierailija kirjoitti:
Huh huh, mitä lyttäämistä. Ensin ilahduin, että kiva lukea vaihteeksi positiivista ja kannustavaa tekstiä nuoresta vanhemmuudesta, mutta aika hämmentävää miten negatiivisen vastaanoton AP on saanut.
Olen itsekin nuori äiti. Täyttäessäni 25 vuotta olin jo kolmen lapsen äiti. Minua myös varoiteltiin, miten opinnot jäävät, nuoruus jää elämättä eikä matkustamaan pääse. Mikään näistä ei pitänyt paikkansa. Olemme asuneet ulkomailla, olemme puolisoni kanssa molemmat suorittaneet yliopistotutkinnot ns. hakupainealoilta, ja lastenvahteja käyttämällä bilettämäänkin on päästy, jos on haluttu.
Opiskeluaikana toki oli tiukempaa, mutta viimeisen 10 vuotta olemme olleet erittäin hyvätuloisia. Vanhin lapsi on jo muuttanut pois kotoa ja opiskelee itse yliopistossa. Tuemme häntä taloudellisesti.
Minulle lasten saaminen nuorena oli oikea valinta. Opiskelijaelämä jousti paljon paremmin kuin tämän hetkinen urani. Ei viitsitä
Ap saa kuraa niskaansa koska hän on ylimielinen ja itsekeskeinen tollo. Ei siksi että hän lisääntyi nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja näin helppoa on naisen elämä. Saat heti parisuhteen , lapsen ja asuntolainan. Mies joutuu keräilemään rukkasia ja asumaan pierukuutiossa yksinään koska naiset on nirsoja.
Niin, että yksinään nainen on parisuhteessa, saa lapsen ja asuntolainan.
Näitten ylimiehien joita ei voi kategorisoida tavallisten miesten joukkoon. Täydellinen ulkonäkö, rikas, todella korkea tutkinto yms
Näin se on. Itse joudun nykyisin tilaamaan ruuat kotiin, koska en pysty menemään markettiin ilman, että lattiat lainehtii kiimamehuistani. On se naisilla vaikeaa kun rikkaita ja komeita korkeasti koulutettuja hottiksia pyörii joka paikassa.
N32
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja nyt nelikymppisenä on alkanut menojalka vipattamaan kun silloin nuorena kaikki aika meni lasta hoitaessa?
No mitäpä väliä sillä on, jos nelikymppisellä, aikuisten lasten äidillä menojalka vipattaa? Mäkin tein lapset nuorena, ja nyt ovat aikuisia kaikki. Mitähän sun mielestä olisi sopivaa mun tehdä nyt kun ei ole enää velvollisuuksia ja vastuista kuin itsellensä?
No tämä.
Mä olin kylläkin jo 24v kun sain lapsen, joten olin kyllä ehtinyt tulla ja mennä. Nyt kun lapsi on 21v ja asun yksin, niin ihmettelen, että miksi voisi mennä edelleen? Ei mua ole kyllä lapsikaan estänyt käymästä keikoilla, baarissa tms. Lapsella on kun isä ja isovanhemmat. Ei, lapsi ei ollut jatkuvasti jossakin hoidossa. Vuosiin nyt vain mahtuu sellaisia, että jossakin tulee käytyä. Ei lapsen saaneiden tarvitse kotiin jäädä könnäämään. Ulkomailla olen käynyt lapsen kanssa ja nyt ensi kesänä olisi mun elämän ensimmäinen ulkomaan matkan ihan yksin.
Aika kamalaa kommentointia. Olen saanut esikoisen suunnitellusti 20-vuotiaana opiskeluaikana. Valmistuin amkista vain vuoden jäljessä ja nyt olen työelämässä ollut kohta 10v jaksoittain äitiyslomien välissä. Nykyään siis useampi lapsi meillä. Ja elämä on ollut mahtavaa juuri näin. Pikkuhiljaa tulotaso noussut, mutta ei meillä kyllä tiukkaa ollut minun opiskeluaikoinakaan kun mies oli jo töissä lasten syntyessä. Ei olla bilettäjiä eikä juurikaan olla innostuttu ulkomaanreissuista. Mies on samaa ikäluokkaa kanssani mutta ihan hyväpalkkainen "duunari".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin joskus suomalaisesta 28-vuotiaasta tytöstä joka oli jo isoemä. Tämä on kehitysmaa. Enää ei opita edes lukemaan.
Painu nyt jo oikeasti helvettiin tuon emä-sanan kanssa kun kysy äideistä. Emä-sanaa ei käytetä ihmisistä. Todella vastenmielinen sana ja antaa kuvan, että sanan käyttäjä halveksuu äitejä.
Miksi tunnet tarvetta käyttää eri sanaa samasta asiasta eri lajeilla?
Kun opettelet suomen kieltä, huomaat, että se on normaalia.
t. eri
Et siis osaa ajatella itse? Miksi tarvitset samalle asialle eri sanan?
Suomen kielessä niille on eri sanat, joita kannattaa opetella käyttämään. Esimerkiksi ei anna hyvää kuvaa, jos puhuttelet naisia nartuiksi. Joillain työpaikoilla sellaisesta voi saada jopa potkut.
Eipä tuo saavutuksesi kovin kummoinen ole, ap. Jopa bakteerit ja ameebat osaavat lisääntyä, siihen ei vaadita yhtään mitään. Suosittelen sinulle ajattelusi ja ymmärryksesi laajentamista eri asioiden ja ilmiöiden tutkimisen ja matkustelun kautta, sinusta voisi tulla vähemmän ylimielinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. Menetettyä nuoruuttasi et saa koskaan takaisin. Et vaikka kuinka bilettäisit ja matkustelisit keski-iässä.
Oikeastiko nuorena pitää ryypätä ja rällätä mahdollisimman paljon? Sekö on sitä "elämää"? Ja kyllä, se juhliminen tarkoittaa juuri sitä, kuten hyvin tiedät. Miksi lasten kanssa eläminen ei ole "elämää"?
Tätä itsekin ihmettelen. En sano että kaikkien pitäisi tehdä lapset nuorena tai ettei saisi bilettää jos tuntuu sille, mutta ei se nyt mikään ainoa oikea tapa voi olla. Ei elämä lopu lasten saantiin, eikä lasten teko tarkoita etteikö voisi elää nuoruuttaan. Ei nämä asiat ole mustavalkoisia. Sitä voi elää aivan hyvän elämän ja nuoruuden ja nähdä ja kokea elämässään vaikka mitä, teki lapset sitten nuorena tai vanhana. Kaikkia ei edes kiinno
Minä ihmettelen, miksi vastaatte kommentteihin, joita kukaan ei ole esittänyt.
Tajuatko yhtään miltä tuntuu lukea sun aloitusta kun itse ei millään saa lasta vaikka kuinka on kaikki mahdollisuudet käytetty?
Vierailija kirjoitti:
Aika kamalaa kommentointia. Olen saanut esikoisen suunnitellusti 20-vuotiaana opiskeluaikana. Valmistuin amkista vain vuoden jäljessä ja nyt olen työelämässä ollut kohta 10v jaksoittain äitiyslomien välissä. Nykyään siis useampi lapsi meillä. Ja elämä on ollut mahtavaa juuri näin. Pikkuhiljaa tulotaso noussut, mutta ei meillä kyllä tiukkaa ollut minun opiskeluaikoinakaan kun mies oli jo töissä lasten syntyessä. Ei olla bilettäjiä eikä juurikaan olla innostuttu ulkomaanreissuista. Mies on samaa ikäluokkaa kanssani mutta ihan hyväpalkkainen "duunari".
Kamalaa kommentointia toisaankin. Ap:lta nimittäin. Ei tunnu kovin mukavalta lukea tuollaista ylimielistä "en ymmärrä, miksi muut eivät ole niin erinomaisia kuin minä omissa kuvitelmissani olen" tyyppistä kirjoittelua.
Yläpeukut ap:lle. Miehet meni 18v iästä eteenpäin (17v todellisuudessa) armeijaan, mutta naisilla ei ole mitään vaatimuksia yhteiskunnan puolesta. Joka kuukausi pullautetaan uusi munasolu pihoille mutta maailmaa parannettaan punaviinilasin ääressä, kertomalla kuinka juuri nämä nuoret suomimiehet on lähes rikollisia sotahulluja ja aseistakieltäytyjät ainoita ihkuja. Lisääntyminen on tietysti out of question, hyvänen aika. Koittakaas nyt naisetkin ryhdistäytyä! Ikuisen valittamisen aika on ollut ja mennyt, nyt olisi aika laittaa munasolut töihin.
Vierailija kirjoitti:
Ap. Menetettyä nuoruuttasi et saa koskaan takaisin. Et vaikka kuinka bilettäisit ja matkustelisit keski-iässä.
Jos seuraatte tämän päivän uutisointeja, niin luuletteko että valtaosa nuorista elää jotain villiä ja vapaata nuoruutta? Ei, nuoret on ahdistuneempia ja onnettomampia kuin koskaan aiemmin. Ja sellaisia nuoria on ollut ennenkin, kuten vaikka minä. En mä osannut nauttia nuoruudesta, vaan siinä oli vain tosi paljon ahdistusta ja vaikeuksia.
Mun elämä muuttui 100% parempaan suuntaan kun sain lapsen 25-vuotiaana, ja sen jälkeen pari lisää. Mikään bilettäminen ja matkustelu nuorena ei todellakaan tuonut mitään sisältöä elämääni tuolloin, ja kyllä, molempia tein. Täysin tyhjää touhua.
Opiskelut hoidin loppuun juuri ennen kuin toinen lapsi syntyi, ja siitä eteenpäin olen ollut töissä koko ajan, toki vähemmän silloin kuin kolmas lapsi syntyi.
Mulle elämä on ollut ihanaa ja täyttää vasta sitten kun mulla on ollut oma perhe. Ja nyt on ihanaa, kun näkee että lasten siivet kantaa, ovat fiksuja ja onnellisia nuoria aikuisia, ja itsellä taas kaikki maailman aika tehdä kaikkea mitä haluaa. Ja arvatkaas, se mitä haluan ei ole biletystä ja matkustelua, muuta kuin joskus harvoin.
Vierailija kirjoitti:
Eipä tuo saavutuksesi kovin kummoinen ole, ap. Jopa bakteerit ja ameebat osaavat lisääntyä, siihen ei vaadita yhtään mitään. Suosittelen sinulle ajattelusi ja ymmärryksesi laajentamista eri asioiden ja ilmiöiden tutkimisen ja matkustelun kautta, sinusta voisi tulla vähemmän ylimielinen.
Tässäkö ei sitten ole ollenkaan ylimielisyyttä kirjoittajalla? :D
Vierailija kirjoitti:
Tajuatko yhtään miltä tuntuu lukea sun aloitusta kun itse ei millään saa lasta vaikka kuinka on kaikki mahdollisuudet käytetty?
Saako töissäkäyvä kehua hyvää työpaikkaansa, vaikka on työttömiä, jotka ei millään saa haluamaansa työpaikkaa? Tai terveydestään kun on ihmisiä jotka on kroonisesti sairaita?
Älä nyt oikeasti viitsi. Suurin osa naisista on parisuhteessa ihan tavallisten miesten kanssa. Mäkin olen saanut lapseni ihan tavallisen näköisen duunarimiehen kanssa.