Koteihinsa komeroituneet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika samanlainen tilanne. Eihän tässä auta kuin koittaa pienin askelin eteenpäin, mutta koska oma tilanne hävettää, niin ei tule otettua niitä askelia, kun ei niitä juurikaan voi oman kodin rauhassa ja turvassa ottaa, vaan ne vaativat ihmisten ilmoilla oloa. Ei vaan millään haluaisi tulla nähdyksi sellaisenaan kuin tällä hetkellä on. Mitään ongelmaa ei olisi, jos voisi jossain piilossa muuttaa itsensä ja elämänsä vähemmän hävettäväksi, ja sitten vasta astua esiin.

Minunkaan elämä ei ole ollut mitään ruusuilla tanssimista, mutta pakkohan se on yrittää nousta ja kömpiä ylös askel kerrallaan, jos on kuoppaan heitetty. Irtisanottiin ja koin sen nöyryyttävänä. 

Ei ole varaa, että nuoret syrjäytyvät. 

Onko varaa siihen että heidät raahataan väkisin kotoa johonkin?

Koira on ainoa syy, miksi vielä jaksan käydä töissä ne vähät vuorot mitä tarjotaan ja miksi ylipäätään poistun asunnosta ulos. Kun tukia vaan leikataan, mahdollisuus pitää koiraa huononee. Suojaosuuden poisto oli iso isku. Suoraan - 300 €. Omia lääkkeitä en enää syö, koska koiran huolehdin kunnialla. Kun tämä joskus pitää lopettaa, uuteen ei ole varaa. Sitten loppuu kävelylenkit, raitis ilma, vähäkin ihmisten kohtaaminen ja tuskin haluan enää käydä töissäkään. Kuolen sitten pois. 

Haluaisin käydä ruokakaupassa itse, mutta en pysty kävelemään kunnolla. Eikä ole pahemmin rahaakaan. Vuosiin ei ole ollut työtä. Eikä autoa. Eikä omaa kotia. Eikä kavereita, joten en ainakaan häiritse muita ihmisiä olemalla surkimus ja varsinkaan valittamalla. Onneksi on ikää sen verran, ettei kovin pitkään tarvitse olla omana riesana.

Nämä ovat usei näitä yksinhuoltajaäitien kasvatuksen tuloksia. Sekakäyttö opitaan jo kotona eikä vaatimuksia aseteta. 

Vierailija kirjoitti:

Koira on ainoa syy, miksi vielä jaksan käydä töissä ne vähät vuorot mitä tarjotaan ja miksi ylipäätään poistun asunnosta ulos. Kun tukia vaan leikataan, mahdollisuus pitää koiraa huononee. Suojaosuuden poisto oli iso isku. Suoraan - 300 €. Omia lääkkeitä en enää syö, koska koiran huolehdin kunnialla. Kun tämä joskus pitää lopettaa, uuteen ei ole varaa. Sitten loppuu kävelylenkit, raitis ilma, vähäkin ihmisten kohtaaminen ja tuskin haluan enää käydä töissäkään. Kuolen sitten pois. 

Sinulla on suunnitelma valmiina ja se on hyvä asia. Entäs sitten jos menisit vaikka töihin? Töistä saadaan palkkaa ihan joka kuukausi ja sitten ei tarvitse koiraa lopettaa. 

Mäkin olen komeroitunut, 50v nainen, mutta kahdella erolla: mulla on etänä kotoa tehtävä hyväpalkkainen työ, ja minä en haluakaan ihmiskontakteja. En siis mitenkään pelkää sosiaalisia tilanteita eikä mulla ole mitään ongelmia lähteä kotoa ja hoitaa asioita kun tarvii. Mä vaan tykkään olla omanlaiseni hikikomori, jolla ei ole yhtään ihmissuhdetta enkä juurikaan poistu kotoani kuin 2 kertaa viikossa ruokakauppaan. Sosiaalinen media ja nettipalstat (Vauva, Reddit) riittää mulle aivan mainiosti ihmisten kanssa kommunikoinniksi, en välitä nähdä niitä livenä.

Mutta kyllähän tuollaisten ihmisten, jotka kärsivät tilanteestaan, toki olisi hyvä apua saada. 

Elin 9. luokan ja lukion ajan koko lailla eristäytyneenä kotiin eli kävin vain koulua jossa 9. luokalla mua kiusattiin ja kaverit hylkäsivät, enkä saanut lukiossakaan kavereita. Sitä muuttui entistäkin aremmaksi ja vain istui huoneessaan telkkaria katsellen, eikä tullut edes kaupungille lähdettyä. Lukion jälkeen menin yliopistoon jossa sain kavereita joiden kanssa koululla aikaa viettää, mutta kaikki opiskelijariennot ym. jäi väliin kun en ollut baareihin, discoihin tai kavereiden luona kyläilyyn tai reissaamiseen. Se jätti arvet kun oli kiusattu ja hyljeksitty, kukaan poikakaan ei minusta koskaan kiinnostunut, ei edes juttelemaan.

Nyt olen löytänyt elämän koira- ja hevosharrastuksen myötä, saanut samanhenkisiä kavereita ja työpaikallakin osaan olla vapautunut. Silti, vaikka käyn ravintoloissa syömässä, baarissa oluella, shoppailemassa jne. olen yleensä aina yksin, harvemmin seurassa. Sitä vaan on yhä liian arka ja ujo. 

Tuo jutun Anttihan on masentunut ja joutunut pois työeöämästä useiden bönareiden seurauksena. Masennuksen yksi oire on eristäytyminen ja vetäytyminen pois ihmiskontakteista. Ei siis ole mikään syntymästään asti syrjäytynyt tai alun perin sen enempää outo tyyppi.

Kertoo syyksi täydellisyyden tavoittelun. Se tosiaan pilaa paljon, koska elämä on todennäköisesti joko täynnä pettymyksiä tai muuten todella rankkaa. Jotkut alkavat juoda tuon piirteen takia, jotta voisivat edes välillä ottaa rennosti.

Se on ongelma, jos on komerossa olijalle ongelma.

Olen introvertti, työskentelen kotona ja harrastan kotona. Viihdyn oikein hyvin näin. En pelkää ihmisiä, mutta liika ihmisten seura vie energiani.

Surullista se on silloin, jos tahtoisi ihmisten pariin, mutta ei pysty. Kun lukittautuu kotiin netin ääreen 24/7, eikä ole millään tavalla kiinni yhteiskunnassa.

Vierailija kirjoitti:

No ensin luodaan yhteiskunta jossa lähes kaiken voi hoitaa poistumatta kotoa ja sitten ihmetellään kun ihmiset hoitavat asiansa poistumatta kotoa. 

Tämä! Ja palvelut ovat luokkaa: kahvila, baari. Vähän hienompi kahvila, yökerho. Viihde on luokkaa: jenkkipropaganda, suomalainen KURJUUSdraama :D Ei jaksa. Spotify on hyvä keksintö, samoin erilaiset amatöörien ylläpitämät kirjoitusalustat. Hesaria tai mitään journalistisesti kuratoitua mediaakaan en lue, sillä sisältö on propagandaa ja paskaa. Mutta tavan tallaajilta tulee joskus ihan hyviä ulostuloja

Vierailija kirjoitti:

Se on ongelma, jos on komerossa olijalle ongelma.

Olen introvertti, työskentelen kotona ja harrastan kotona. Viihdyn oikein hyvin näin. En pelkää ihmisiä, mutta liika ihmisten seura vie energiani.

Surullista se on silloin, jos tahtoisi ihmisten pariin, mutta ei pysty. Kun lukittautuu kotiin netin ääreen 24/7, eikä ole millään tavalla kiinni yhteiskunnassa.

Voiko sieltä kotoa sitten joku hakea henkilön joka ei sieltä halua tai uskalla poistua?

Vierailija kirjoitti:

Nämä ovat usei näitä yksinhuoltajaäitien kasvatuksen tuloksia. Sekakäyttö opitaan jo kotona eikä vaatimuksia aseteta. 

Meitä on paljon päihteettömiäkin, siistejä ja jopa ammatissaan taitavia. Korkeakoulutettuja asiantuntijoita, joiden pääasiallinen tulonlähde saattavat olla apurahat, kunnes saa uran nousuun.

Kun on lukenut millaisia vtn hörhöjä maailma on täynnä, dominiofundamentaaleja kristittyjä sekopäitä, vakavasti persoonallisuushäiriöisiä ihannoivia yms. Ei tee sekuntiakaan mieli mennä ulos ihmisten sekaan. 

Vierailija kirjoitti:

Aika samanlainen tilanne. Eihän tässä auta kuin koittaa pienin askelin eteenpäin, mutta koska oma tilanne hävettää, niin ei tule otettua niitä askelia, kun ei niitä juurikaan voi oman kodin rauhassa ja turvassa ottaa, vaan ne vaativat ihmisten ilmoilla oloa. Ei vaan millään haluaisi tulla nähdyksi sellaisenaan kuin tällä hetkellä on. Mitään ongelmaa ei olisi, jos voisi jossain piilossa muuttaa itsensä ja elämänsä vähemmän hävettäväksi, ja sitten vasta astua esiin.

Nyt on hyvä vuodenaika lähteä iltahämärissä ulos vaikka pienelle kävelylle. Itse pidän juuri hämärän takia ulkoilusta.

Vierailija kirjoitti:

No ensin luodaan yhteiskunta jossa lähes kaiken voi hoitaa poistumatta kotoa ja sitten ihmetellään kun ihmiset hoitavat asiansa poistumatta kotoa. 

Draamaajille, säälijöille ja huolestujille pitää olla jotakin tekemistä. Mistä heidän päivänsä koostuisivat, jos eivät koko ajan voisi olla huolissaan, kun joku muu elää heitä huonommin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ensin luodaan yhteiskunta jossa lähes kaiken voi hoitaa poistumatta kotoa ja sitten ihmetellään kun ihmiset hoitavat asiansa poistumatta kotoa. 

Draamaajille, säälijöille ja huolestujille pitää olla jotakin tekemistä. Mistä heidän päivänsä koostuisivat, jos eivät koko ajan voisi olla huolissaan, kun joku muu elää heitä huonommin?

Sitäpaitsi ei tarvitse huolestua itsestään kun on jatkuvasti huolissaan muista.

Ystävät ja sululaiset ovat kuolleet. Jäin työttömäksi ja muutin halvemman vuokran takia kauemmaksi. Yritin ystävystyä, mutta kaikki tuntuivat olevan vain hyväksikäyttäjiä. Kesällä pyöräilen, mutta talvet olen sisällä astman takia. Sosiaalisena ihmisenä tämä on yhtä helvettiä.

Kotona on kaikki laitteet kotiteatteri, tietokoneet ym. mutta minulla on keskittymisvaikeuksia joihin olen yrittänyt saada apua, mutta vastaus on ollut tyyliin, että kun olen tähänkin asti pärjännyt, niin ei sinulle tehdä mitään tutkimuksia. Tosiasiassa lienee psykiatrian polin asenteellisuus sekä se, että olen itse lääkinnyt tätä vaivaa nuorempana joka on rikoksista pahin ainakin lääkäreiden mielestä.

Tuleva talvi lienee taas sisällä. Olen käynyt kauppiksen ja minulla on pari ammattitutkintoa sekä olen ollut työelämässä 30 vuotta. Työllistyminen tässä taloudellisessa tilanteessa on haastavaa ikäni ja sairauksieni takia.

Tsemppiä kuitenkin kaikille kohtalotovereille ja kotona viihtyville.

Vierailija kirjoitti:

Mäkin olen komeroitunut, 50v nainen, mutta kahdella erolla: mulla on etänä kotoa tehtävä hyväpalkkainen työ, ja minä en haluakaan ihmiskontakteja. En siis mitenkään pelkää sosiaalisia tilanteita eikä mulla ole mitään ongelmia lähteä kotoa ja hoitaa asioita kun tarvii. Mä vaan tykkään olla omanlaiseni hikikomori, jolla ei ole yhtään ihmissuhdetta enkä juurikaan poistu kotoani kuin 2 kertaa viikossa ruokakauppaan. Sosiaalinen media ja nettipalstat (Vauva, Reddit) riittää mulle aivan mainiosti ihmisten kanssa kommunikoinniksi, en välitä nähdä niitä livenä.

Mutta kyllähän tuollaisten ihmisten, jotka kärsivät tilanteestaan, toki olisi hyvä apua saada. 

Näissä on vaan se ongelma, että se kärsimys ei katoa auttamalla. Jos miehelle antaa lemmikin tai kumppanin, hän laittaa sen kärsimään. Jos miehelle antaa työtä ja rahaa, hän käyttää tuon päihteisiin ja kärsii sitten niistä

Mikään ei estä miestä voimasta hyvin hikokomorina, aivan kuin moni nainenkin voi hyvin näin. Ongelma ei siis ole olosuhde vaan se henkilö

Vierailija kirjoitti:

Tuo jutun Anttihan on masentunut ja joutunut pois työeöämästä useiden bönareiden seurauksena. Masennuksen yksi oire on eristäytyminen ja vetäytyminen pois ihmiskontakteista. Ei siis ole mikään syntymästään asti syrjäytynyt tai alun perin sen enempää outo tyyppi.

Kertoo syyksi täydellisyyden tavoittelun. Se tosiaan pilaa paljon, koska elämä on todennäköisesti joko täynnä pettymyksiä tai muuten todella rankkaa. Jotkut alkavat juoda tuon piirteen takia, jotta voisivat edes välillä ottaa rennosti.

Oikeanlainen narratiivi elämästä ja rentoutumisharjoitukset toimivat ihan hyvin. Jotenkin vammaista, että tällaisia perusjuttuja pitää dramatisoida niin paljon. Kaikista ei tule kympin suorittajia, itse asiassa heitä on äärimmäisen vähän. Omaa keskeneräisyyttään pitää pystyä sietämään ja kilpailua ei saa ottaa tosissaan. Se on oikeasti aika sama, jos puhutaan maratoonista, että juokseeko sen kolmessa tunnissa vai käveleekö kuudessa. Oleellisinta on lyllertää eteenpäin. Joku sitten saa tantrumit siitä, kun ei ollut paras. Voi voi...

Vierailija kirjoitti:

Se on ongelma, jos on komerossa olijalle ongelma.

Olen introvertti, työskentelen kotona ja harrastan kotona. Viihdyn oikein hyvin näin. En pelkää ihmisiä, mutta liika ihmisten seura vie energiani.

Surullista se on silloin, jos tahtoisi ihmisten pariin, mutta ei pysty. Kun lukittautuu kotiin netin ääreen 24/7, eikä ole millään tavalla kiinni yhteiskunnassa.

Miten voi edes olla "olematta kiinni yhteiskunnassa"? Täällä me kaikki käymme samoissa kaupoissa, äänestämme samoissa vaaleissa, ja puhumme samaa kieltä. Huolestujat taas huolestumassa turhasta

Liikemies, joka suhaa koko ajan ympäri maailmaa yhteiskunnasta toiseen, on vähemmän kiinni yhteiskunnassa, kuin kotonaan nettiä selaava JA TUOTTAVA. Ei netissäkään voi ikuisesti pyöriä sinne kontribuoimatta. Mutta huolestuuko joku tuosta liikemiehestä? Ei. Huolestujat maalittavat köyhiä, koska köyhä on helpompi saalis kuin sellainen, joka lentää karkuun