Koteihinsa komeroituneet

No, onko yllätys ettei meillä työttömillä jotka saadaan korkeintaan pätkätöitä ole rahaa lähteä mihinkään. 

Ansiosidonnaista leikataan ja palkkarahat pitää säästää työttömyysajan ruokaan. 

Ihmiset lähtee taas tänään elokuviin ja baareihin ja pubeihin, kun minä istun kotona ja palstailen. 

Vierailija kirjoitti:

No, onko yllätys ettei meillä työttömillä jotka saadaan korkeintaan pätkätöitä ole rahaa lähteä mihinkään. 

Ansiosidonnaista leikataan ja palkkarahat pitää säästää työttömyysajan ruokaan. 

Ihmiset lähtee taas tänään elokuviin ja baareihin ja pubeihin, kun minä istun kotona ja palstailen. 

Pesen tässä pyykkiä samalla ja kohta keitän kahvia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, onko yllätys ettei meillä työttömillä jotka saadaan korkeintaan pätkätöitä ole rahaa lähteä mihinkään. 

Ansiosidonnaista leikataan ja palkkarahat pitää säästää työttömyysajan ruokaan. 

Ihmiset lähtee taas tänään elokuviin ja baareihin ja pubeihin, kun minä istun kotona ja palstailen. 

 

 

 

Pesen tässä pyykkiä samalla ja kohta keitän kahvia. 

Ihmiset treenaa ja laittaa hienot vaatteet baariin päälle, mutta enpä ole näkemässä. 

Eli jos miehet treenaa niin ei näy tänne kotiin. 

Työssäkäyvät saa palkkaa + e-passit.

Ei me työttömät jotka ollaan pätkätöissä välillä saada mitään elokuva tai teatterilippuja. Me ollaan vain kotona. 

Artikkelissa tulee myös hyvin esiin ihmisyyden henkinen puoli, tuo miten moni kuitenkin kontaktoi ja kokee samaistumista sitten muualla maailmassa elävien ja tekevien kanssa

" Löysin lopulta verkosta pelivideon, jossa joku tyyppi käytti aikaa siihen, että asetteli esineen siihen symmetrisesti. Huomasin tekeväni sen aivan samalla tavalla. Naurahdin, että enpä ole yksin tässä asiassa."

Nicheen uppoutuminen voi tapahtua ihan mihin tahansa suuntaan eteneekin, eikä siellä ole kuitenkaan koskaan yksin. Jotkut kutsuvat sitä "asiantuntijuudeksi" tai jopa "erikoisasiantuntijuudeksi", ja sitten jos sen tekee ilman rahavaadetta niin se on harrastamista tai jos on oikein kiusaajahenkinen, voi sitä kutsua jopa neuroottisuudeksi. Ihminen on kuitenkin pohjimmiltaan vaan hierarkkinen apina

No, toisaalta kun on aina kotona niin ei tarvitse treenata ketään varten. 

Ei ole väliä miltä näyttää. 

Kyllä se elämä täällä kotonakin kuluu. 

Aika menee koko ajan eteenpäin. 

Netissä voi katsoa kuvia toisista maista ja Suomen kaupungeista. 

Vierailija kirjoitti:

Netissä voi katsoa kuvia toisista maista ja Suomen kaupungeista. 

Netissä on italialaisia palomiehiä. 

Wau

Vierailija kirjoitti:

Aika samanlainen tilanne. Eihän tässä auta kuin koittaa pienin askelin eteenpäin, mutta koska oma tilanne hävettää, niin ei tule otettua niitä askelia, kun ei niitä juurikaan voi oman kodin rauhassa ja turvassa ottaa, vaan ne vaativat ihmisten ilmoilla oloa. Ei vaan millään haluaisi tulla nähdyksi sellaisenaan kuin tällä hetkellä on. Mitään ongelmaa ei olisi, jos voisi jossain piilossa muuttaa itsensä ja elämänsä vähemmän hävettäväksi, ja sitten vasta astua esiin.

Todella hyvin sanottu, juuri samanlailla tunnen. T. 24/7 yksin kotona puhelimen kanssa oleva 28v nainen.

Itse olen tässä miettinyt, että voisin tilata ruoat kaupasta kotiin. Että en lähtisi kotoa muualle kuin viemään roskat ulkoroskikseen. 

Sosiaalinen elämä on netissä. 

No ensin luodaan yhteiskunta jossa lähes kaiken voi hoitaa poistumatta kotoa ja sitten ihmetellään kun ihmiset hoitavat asiansa poistumatta kotoa. 

Vierailija kirjoitti:

No ensin luodaan yhteiskunta jossa lähes kaiken voi hoitaa poistumatta kotoa ja sitten ihmetellään kun ihmiset hoitavat asiansa poistumatta kotoa. 

Joo, olen määräaikaisissa töissä ja työkaveri kysyi tiedänkö paljonko elokuvalippu maksaa. No, en todellakaan, kun en käy. Samoin joku teatterista puhuminen tuntuu kummalliselta. En käy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ensin luodaan yhteiskunta jossa lähes kaiken voi hoitaa poistumatta kotoa ja sitten ihmetellään kun ihmiset hoitavat asiansa poistumatta kotoa. 

 

 

Joo, olen määräaikaisissa töissä ja työkaveri kysyi tiedänkö paljonko elokuvalippu maksaa. No, en todellakaan, kun en käy. Samoin joku teatterista puhuminen tuntuu kummalliselta. En käy. 

En käy uimassakaan, mutta ihmisillä on kuulemma älypuhelimia siellä pukuhuoneissa niin ei ole ainakaan missään kuvissa. 

Myönnän että olen itse melko samassa tilanteessa potkujen ja loppuu palamisen myötä  sosiaalinen elämä älopppii kokonaan ja kiinnostus enää yhtään mihinkään ja on todella vaikea olla aloitteellinen ja aktiivinen   koska ihmisten kanssa kanssakäyminen on hankalaa kun omat kokemukset hyväksikäytöstä ja manipuloinnista on niin  vahvat jossa itse jäin altavastaajaksi..

Ahdistuksen vuoksi on pyrittävä välttämään kanssa käymmistä stressaavien ja hankalien ihmisten kanssa koska se laukaisee ahdistus ja stressi reaktion joka tulee nykyään helposti  vaikka burn out on monelta muulta oireita helpottanut..

Maalla on helppo olla tapaamatta muita ihmisiä ja kaupassa tulee käytyä vain sulkemisaikaan .ymmärrän melko hyvin näitä tapauksia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ensin luodaan yhteiskunta jossa lähes kaiken voi hoitaa poistumatta kotoa ja sitten ihmetellään kun ihmiset hoitavat asiansa poistumatta kotoa. 

 

 

Joo, olen määräaikaisissa töissä ja työkaveri kysyi tiedänkö paljonko elokuvalippu maksaa. No, en todellakaan, kun en käy. Samoin joku teatterista puhuminen tuntuu kummalliselta. En käy. 

 

 

 

 

En käy uimassakaan, mutta ihmisillä on kuulemma älypuhelimia siellä pukuhuoneissa niin ei ole ainakaan missään kuvissa. 

En enää edes jaksaisi lähteä uimahalliin, vaikka joku antaisi rahaakin. 

Vierailija kirjoitti:

Aika samanlainen tilanne. Eihän tässä auta kuin koittaa pienin askelin eteenpäin, mutta koska oma tilanne hävettää, niin ei tule otettua niitä askelia, kun ei niitä juurikaan voi oman kodin rauhassa ja turvassa ottaa, vaan ne vaativat ihmisten ilmoilla oloa. Ei vaan millään haluaisi tulla nähdyksi sellaisenaan kuin tällä hetkellä on. Mitään ongelmaa ei olisi, jos voisi jossain piilossa muuttaa itsensä ja elämänsä vähemmän hävettäväksi, ja sitten vasta astua esiin.

  Niinpä. Ovat haukkua lousjuttaneet vuosikausia syrjäytyneitä. Eipä uskalla ulos lähteä enää. Elättänevät tänne koppiin. Ruokakin jo tulee ovelle. Terkut työviranomauselle. 

Rikkaat touhottaa harrastuksissa, kaupungilla, mökillä, matkoilla, tapahtumissa. Vähävaraisemman on oltava kotona ja keksittävä tekemisensä siellä. Kirjoja lukemalla ja musiikkia kuuntelemalla viihtyy pitkään. Ja palstaillen. 

Vierailija kirjoitti:

Kotona viihtymisestäkin on joku saanut ongelman. Naurattaa tuollainen vinkuminen komeroitumisesta.

M.53

Linkin takana olevassa jutussa oli kuitenkin kyse ihmisistä, jotka eivät haluaisi olla aina kotona, mutta he eivät syystä tai toisesta pysty lähtemään kotoaan tai lähteminen aiheuttaa ahdistusta tms. On ihan eri asia olla omasta tahdostaan yksin kotona. Minäkin viihdyn erinomaisen hyvin kotona, mutta ei mulle silti tuota ahdistusta tms, kun lähden kauppaan, viemään roskia tai koiran kanssa lenkille.  Voin vaihtaa naapurin tai toisen koiranomistajan kanssa muutaman sanankin ilman, että saan mitään paniikkikohtausta. 

Kotona tuntee ainakin olevansa turvassa pahalta maailmalta, joka tuomitsee ja arvostelee, kun ei täytä normi-ihmisen ulkonäöllisiä tai menestymisen vaatimuksia. 

Vierailija kirjoitti:

No ensin luodaan yhteiskunta jossa lähes kaiken voi hoitaa poistumatta kotoa ja sitten ihmetellään kun ihmiset hoitavat asiansa poistumatta kotoa. 

Hyvä sentään, että "yhteis"kunnassa, jossa osa ihmisistä kiusataan ja rääkätään puolikuoliaiksi pienestä pitäen, edes mahdollistetaan sitten näiden ihmisten vetäytyminen omiin luoliinsa turvaan. Vähintä, mitä voi tehdä.