Koteihinsa komeroituneet

Hikikomori, suomeksi pierukammari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ensin luodaan yhteiskunta jossa lähes kaiken voi hoitaa poistumatta kotoa ja sitten ihmetellään kun ihmiset hoitavat asiansa poistumatta kotoa. 

Draamaajille, säälijöille ja huolestujille pitää olla jotakin tekemistä. Mistä heidän päivänsä koostuisivat, jos eivät koko ajan voisi olla huolissaan, kun joku muu elää heitä huonommin?

Sitäpaitsi ei tarvitse huolestua itsestään kun on jatkuvasti huolissaan muista.

Juuri näin. Vanha sanontahan kuuluu, "lääkäri, paranna itsesi" viitaten nimenomaan sairaaseen ajatusmalliin siitä, että sörkkii muita eikä itseään. Lähipiirissä on tällaisia huolestujia, ja he ovat tanssineet koko elämänsä laillisuuden rajalla huolensa kanssa. Ihan perus kiusaajia siis, jotka ovat oppineet, että "huolestuminen" on nyt se trendisana jolla saa laillisesti kiusata

Vierailija kirjoitti:

Nämä ovat usei näitä yksinhuoltajaäitien kasvatuksen tuloksia. Sekakäyttö opitaan jo kotona eikä vaatimuksia aseteta. 

Juuri sinunkaltaisten myrkyllisten, rasittavien tyyppien takia monia ei kiinnosta poistua kotoa.

Vierailija kirjoitti:

No, toisaalta kun on aina kotona niin ei tarvitse treenata ketään varten. 

Ei ole väliä miltä näyttää. 

Kyllä se elämä täällä kotonakin kuluu. 

Aika menee koko ajan eteenpäin. 

Kyllä kotona voi ihan omaksi ilokseen liikuskella. Tulee hyvä olo, kun esim. jumppaa jonkun videon avulla tai vaikka vaan kävelee eestaas kunnes vaikkapa tavoite on saavutettu siis aika. Puoli tuntia hyvää musiikkia kuunnellen menee aika mukavasti.

Minä tein noita kaikkia kesällä Koronan jälkeen, kun ulkona ei jaksanut kävellä kuin parisataa metriä eikä ollut paikkaa, missä istua ja levätä. Tosiaan noin pienen kävelyn jälkeen puskutin kuin maratoonari. Kotosalla pikkuhiljaa alkoi kunto kohota. Ohitin muuten kävely-yrityksen alussa pari rollaattorimummoa aivan sujuvasti. Sen jälkeen he ohittivat minut katsahtaen ihmeissään. Ylpeys käy tosiaan lankeemuksen edellä :D

Tunsin perheen, jossa viisi aikuista lasta. Kaikki komeroituneet, osa todella pahasti. Vanhemmatkin oli kyllä aika sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

Elin 9. luokan ja lukion ajan koko lailla eristäytyneenä kotiin eli kävin vain koulua jossa 9. luokalla mua kiusattiin ja kaverit hylkäsivät, enkä saanut lukiossakaan kavereita. Sitä muuttui entistäkin aremmaksi ja vain istui huoneessaan telkkaria katsellen, eikä tullut edes kaupungille lähdettyä. Lukion jälkeen menin yliopistoon jossa sain kavereita joiden kanssa koululla aikaa viettää, mutta kaikki opiskelijariennot ym. jäi väliin kun en ollut baareihin, discoihin tai kavereiden luona kyläilyyn tai reissaamiseen. Se jätti arvet kun oli kiusattu ja hyljeksitty, kukaan poikakaan ei minusta koskaan kiinnostunut, ei edes juttelemaan.

Nyt olen löytänyt elämän koira- ja hevosharrastuksen myötä, saanut samanhenkisiä kavereita ja työpaikallakin osaan olla vapautunut. Silti, vaikka käyn ravintoloissa syömässä, baarissa oluella, shoppailemassa jne. olen yleensä aina yksin, harvemmin seurassa. Sitä vaan on yhä liian arka ja ujo. 

Kuin mun tarina, tosin mul on vain 2 koiraa, ei heppoi, jotka kiskoo mut kämpästä veks monta kertaa päivässä. Koulu- ja työpaikkakiusattu olin. N66

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koira on ainoa syy, miksi vielä jaksan käydä töissä ne vähät vuorot mitä tarjotaan ja miksi ylipäätään poistun asunnosta ulos. Kun tukia vaan leikataan, mahdollisuus pitää koiraa huononee. Suojaosuuden poisto oli iso isku. Suoraan - 300 €. Omia lääkkeitä en enää syö, koska koiran huolehdin kunnialla. Kun tämä joskus pitää lopettaa, uuteen ei ole varaa. Sitten loppuu kävelylenkit, raitis ilma, vähäkin ihmisten kohtaaminen ja tuskin haluan enää käydä töissäkään. Kuolen sitten pois. 

Sinulla on suunnitelma valmiina ja se on hyvä asia. Entäs sitten jos menisit vaikka töihin? Töistä saadaan palkkaa ihan joka kuukausi ja sitten ei tarvitse koiraa lopettaa. 

Et osaa lukea viestiä mihin vastaat? 

Vierailija kirjoitti:

Olen tuollainen. Teen kotona töitä ja harrastan julkisesti eli tavallaan osana yhteiskuntaa, mutta välttelen live-ihmiskontakteja muutoin kuin esim. aspa-tilanteissa. Minulla ei ole kuitenkaan mitään ongelmaa hoitaa asioita, sillä rooleissa toimivat ovat yleensä enemmän tai vähemmän asiallisia ja tällöin keskitytään vaan siihen asiaan, mitä hoidetaan

Siviilisuhteet ovat sitten ihan ok-näköisenä naisena melkoista syöpää ihan kaikilla mittareilla ja kaikissa muodoissaan. Lähtien siitä, että 100% miehistä, joiden kanssa olen ollut tekemisissä siviilissä, ovat seks.ahdistelleet, ihastuneet, tai halunneet seurustella. Muutamia raiskiksiakin on takana. Siperia opetti, ja oppi meni perille

Naisten kanssa tulen toimeen, mutta en saa suhteista riittävää ROI:ta. Ei vaan maksa vaivaa siis. Ja näissä joutuu vedetyksi ihan ihmeellisiin draamoihin ja ongelmiin, mikä ei kiinnosta itseäni

 

Netissä tulee keskusteltua ja

Ihan järkyttävää. Mulla aina ollut miehiä kavereina, ei ole kohdelleet huonosti mitenkään.

Poikamies siellä pelaa, juo kolaa, syö pitsua ja sipsua ja katsoo pokea. Mikäs sellaisessa elämässä, anna hänen olla!

Ymmärrän hyvin. Itse olen (vielä) työelämässä, mutta vuorotyö aikaan sai sen ettei minkäänlaiset sosiaaliset suhteet säilyneet etenkään enää siinä vaiheessa kun muut vakiintui ja alkoi perustaa perheitä. Jostain lähiöbaarista toki seuraa varmasti saisi tuoppien kumoamisen ajaksi, mutta sellainen ei enää kiinnosta eikä päihteet tietysti muutenkaan.

Ja se mikä kiinnostaisi eli luonnossa liikkuminen jne on tehty melkoisen mahdottomaksi pk-seudulla asuvalle, kun oikein minkäänlaista lähiluontoa ei ole (en laske metsäksi/luonnoksi jotain muutaman aarin kokoista metsäkaistaletta jossa koirankusettajat risteilee). Joku nuuksio on kuin ammuttutäyteen väkeä jopa arkipäivisin (ellei sada vettä vaakatasossa tai muuten myrskyä) ja sinne kulkeminen julkisilla vie puoli päivää. Eikä julkisilla kulkeminen kiinnosta kilinveetäkään vapaapäivinä, koska kanssamatkustajat valitettavan usein on mitä on.

Nytkin olisi arkivapaata tämä ja huominen, mutta mihin täällä menisi? Lyhyen lenkin heitin ja kävin kaupassa jo aamusta, kun siellä on siihen aikaan sopivan vähän muita asiakkaita ja etenkin ne älämölisevät puuttuu, mutta nyt sitten komeroidun minäkin ke-aamuun asti.