Miks ihmisillä ei ole MITÄÄN käytöstapoja? Ilmoittaudutaan synttäreille, perutaan kun onkin joku tärkeämpi meno

Menemistä ei saa perua viime tipassa. Se pitää perua mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Jos on vähänkin epävarma kutsuttaessa niin kannattaa sanoa jo silloin. Jos ei ole menossa niin paria kolmea päivää aikaisemmin pitää perua. Jos tulee jokin äkillinen este samana päivänä niin kyllä sen erottaa tekosyystä. 

Itse en kyllä kehtaisi perua sovittua menoa. Sellaisia kavereitakin on, jotka eivät pysty sopimaan menoja kun muutaman päivän etukäteen. Ärsyttää olla varavaihtoehto jos mitään tärkeämpää ei ilmesty.

Todella yleistä nykyään kyn katsoo tämänkin ketjun suosiota. Tälläinen individualistinen minä minä ajattelu kuvaa ilmeisen hyvin tätä päivää. 

Meidän lähipiirissä on valitettavasti myös tälläisiä henkilöitä mutta koska ovat lähipiiriä ei heitä oikein voi heivata kutsuttujen listalta.

Viimeksi harmitti erityisesti kun yksi tälläinen oli kutsuttu juhliin joihin oli tilattu pitopalvelu. Ei siis ihan halpaa hommaa. Ensin laitto viestiä juhlien aamuna, juhlat siis iltapäivällä, että myöhästyy. Sitten perui kokonaan kun tuli terveyshuolia. Illalla kehtas vielä somettaa tapahtumasta johon oli ilmeisesti itse maksanut hinnakkaan lipun. Kivasti toiminnallaan viestitti mikä hälle oli tärkeintä. 

Varmasti tämä touhu on yleistynyt viime vuosina, mutta itse muistan että jo 10v sitten silloinen kaveri alkoi toimia noin. Entisiä kavereita nykyään ollaankin.

Vierailija kirjoitti:

Itse en kyllä kehtaisi perua sovittua menoa. Sellaisia kavereitakin on, jotka eivät pysty sopimaan menoja kun muutaman päivän etukäteen. Ärsyttää olla varavaihtoehto jos mitään tärkeämpää ei ilmesty.

Minä olen perunut. Joo en ole lähtenyt kylpylään kuumeessa, perun kyllä jos sairastun vaikka samana päivänä 

Täällä yksi jota hävettää perua edes sen sairastumisen takia. En ikinä pystyisi tekemään tuommoisia ohareita. Aikoinaan itsellä oli kaveri, jonka takia ajoin yli tunnin paikkaan x, jossa meidän piti tavata. Odottelin häntä siinä hyvän tovin, kunnes tuli viesti ettei päässytkään paikalle. Johonkin se raja on vedettävä, enkä ole tämän jälkeen häntä nähnytkään. Sellainen ihminen ei tarvitse minua elämäänsä millään tavalla, enkä minä häntä.

saamaa p...aa se aina on ollut. sovitaan yheisestä mökkiviikonlopusta. sovittiin että kuka tuo mitäkin. muut muutti suunnitelmia me vaan jouduttiin pitämään luvatusta kiinni.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 75: "Pointti tässäkin oli, että jätetään menemättä sellaisten ihmisten synttäreille, jotka eivät ole itselle tärkeitä. Sellainen olohan siitä tulee, jos joku peruu yllättäen paremman menon takia, ettei hän oikeasti välitä. Oli sitten kyse lapsesta tai aikuisesta."

Siitä nimenomaan onkin kyse. Olisi hyvä ymmärtää asia jo silloin, kun kutsuu synttäreilleen (tai mihin tahansa muualle) sellaisia ihmisiä, joille et ole tärkeä. Joille sun kutsusi on vain "plan B". Ja onhan sekin ihan mahdollista, että kutsujallekin nämä ovat "plan B" -ihmisiä eli jos juhliin ei syystä tai toisesta tulisikaan niitä, joiden toivoisi tulevan, tulisi edes joku. Edelleen olen sitä mieltä, että saipa sitten kutsun jonnekin, mikä on itselle "plan B" tai olet kutsujalle "plan B"-ihminen, kohteliasta olisi kieltäytyä kutsusta eikä jättää perumista viimetippaan tai pahimmassa tapauksessa tehdä ohareita. Mä vastaan myöntävästi vain sellaiseen kutsuu

Mistäpä sen tietää, ettei ole toiselle tärkeä, jos itse on ajatellut toisin ja välit on olleet lämpimät. Kyllähän se silloin loukkaa, kun ystävä ei olekaan ystävä 

Kaverini kutsui minut kerran illanistujaisiin kotiinsa. Hän laittoi kutsun sinne Facebookissa ehkä parillekymmenelle kaverilleen/tutulleen/sukulaiselleen. Moni, ehkä joku 15 heistä, vastasi siihen tulevansa ja vieläpä, mitä voi tuoda tullessaan yhteiseen pöytään. Lopulta paikalle saapui minun lisäkseni vain kaksi muuta. Osa oli perunut viime hetkellä, mutta suurin osa ilmoittautuneista jätti yksinkertaisesti tulematta. Somesta näimme, kuinka jotkut heistä olivat bilettämässä muualla muiden kanssa. Olin ihan pöllämystynyt kaverini puolesta. En voinut käsittää, miten muut kehtaavat tehdä hänelle niin. Ja siis ihan keskiluokkaisia, koulutettuja varhaiskeski-ikäisiä kaikki olemme.