Miks ihmisillä ei ole MITÄÄN käytöstapoja? Ilmoittaudutaan synttäreille, perutaan kun onkin joku tärkeämpi meno

Vierailija kirjoitti:

Minäminä mammojen ongelmia. Juontaa sieltä fe minismin, "voimaantumisen" ja prinsessaharhojen juurelta nämä ongelmat.

M46

No tämä.

Koskee toki yhtälailla mieheksi identifioituvia, sanoisin oikeastaan että miehet ovat vielä vähemmän innokkaita osallistumaan esim. lasten kaverisynttäreille, eli tästä voidaan varmaan päätellä heidänkin olevan feministejä, ehkä vähän salaa. Kerro lisää miesten prinsessaharhoista jos sulla on niistä kokemusta?

Luopunut kaikista odotuksista ihmisten suhteen, koska ainoastaan silloin ollaan ystävällisiä ja ystäviä kuin siitä itse jotain hyödytään. Näin karkeasti ottaen ja toki on ihania poikkeuksia. Mutta kovin on kylmää, kovaa ja täysin empatiakyvytöntä ihmisten käytös täällä Suomessa nykyään ja vain täysin häikäilemättömät ja itseriittoiset pärjää tässä menossa. 

Pääasia tässä on se luotettavuus. Ei_voi_yhtään_luottaa ihmisiin, kaveriin joka lupaa saapua lapsesi juhlaan, ja sitten laittaakin viestiä juuri kun tarjoilut tilattu ja maksettu että me mennäänkin jonnekin toisaalle🥲🥹 Ihan kamalaa! 

Vierailija kirjoitti:

Pääasia tässä on se luotettavuus. Ei_voi_yhtään_luottaa ihmisiin, kaveriin joka lupaa saapua lapsesi juhlaan, ja sitten laittaakin viestiä juuri kun tarjoilut tilattu ja maksettu että me mennäänkin jonnekin toisaalle🥲🥹 Ihan kamalaa! 

Jotain on jäänyt puuttumaan tälläisen ihmisen kasvatuksesta ja korvien välistä. Jotain isoa. Siihen toisena tulleeseen kyselyyn laitetaan vastaus: kiitos emme pääse tapahtumaan X, meillä on ystäväni juhlat silloin johon olemme sitoutuneet. 

Joo, just tällaiset ärsyttää suunnattomasti. Todella epäkunnioittavaa. En ole enää tekemisissä ihmisten kanssa jotka peruivat useamman kerran. Heitä ei varmaan kiinnosta, eivät ole hyviä ystäviä.

Meidän lasten juhlapäivien parhaita:

Lapsen parhaan kaverin perheen koronakaranteeni loppuu tyyliin 22 aikaan, kun juhlat ovat muutama tunti aiemmin. Eivät 4 kpl voi tulla juhliin, mutta tulevat kuitenkin juhlien oven rakoon katsomaan ketä siellä on

Lapsen parhaan kaverin perhe ilmoittaa 5 henkeä juhlaan. Kysyvät että saako tulla 3 henkeä vielä lisäksi? Heille varataan lisää vieraslahjoja, tarjottavia, aikuisille virvokkeita ja kannetaan tuoleja. 5min ennen juhlan alkamista, kun plaseeraukset ym heidän lisätuolinsa on paikallaan, tulee viestillä peruutus. Niin yskää etteivät pääsekään. Eivät sitten esim aamulla tienneet tätä? Tuli mieleen, että äiti ei ole jaksanut ja saanut puettua tätä suurperhettään ajoissa paikalle.

Lapsen parhaan kaverin perhe lähettävät tuntemattoman lapsenvahdin perhejuhliimme kysymättä meiltä 

Ystäväni ehdottaa että hänen puolisonsa, mies, tulisi yksin hengailemaan perhejuhliimme joissa muut ovat koko perheen kanssa

Onhan näitä muitakin törkeitä, kuin että jätetään tulematta paikalle. 

Hyvät ystävät menevät mieluummin jonnekin opiskeluaikaisen konsernin kokoukseen kuin hyvän ystävän lapsen juhliin. Arvovalinta sekin, kertoo näistä ihmisistä. Itse ei tarvitse kahta kertaa miettiä, läheisen ystävän asia vs joku verkostoitumistilaisuus. 

Hyviksi luulleita ystäviä muistetaan heidän syntymäpäivänään samppanjalla kotiin toimitettuna, ja tadaa, meille päin, eivät edes onnitelleet. Ei edes WA-ryhmään voi meille päin tullut viestillä onnea. Ei tarvi jatkossa panostaa samppanjoita sinne. Sen verran on epäkohteliasta heillä erit. tämän rouvan käytös

On aina ihmisiä, jotka eivät tajua aiheuttamaansa pettymystä. Eivät myöskään opi, jos asiasta ei sanota ja kerrota rehellisesti miten se vaikutti. Vaikeaahan se on sanoa suoraan, mutta koska asiat muutenkin sovitaan viestittämällä ei kai ole vaikeaa kertoa niinkin oman kodin tunnelmista sillä hetkellä?

Mulla on muutamia kavereita, joiden on todella vaikea sopia tapaamisia. Niinpä en enää sovi tapaamisia ja puhallan pelin poikki. Sanon vain, että keskity ihan rauhassa muihin menoihisi ja ota yhteys kun on aikaa mun seuralle. Tai vaihtoehtoisesti ehdotan valitsemaan neljän viikon ajalta hänelle sopivan hetken ja listaan mukaan ne päivät, jolloin mulle ei sovi. Yleensä eivät enää sen jälkeen kehtaa peruuttaa. 

Ja jos joku tyrisi niin pahasti, ettei tulisi synttäreille ei tulisi enää jatkossakaan. Se olisi sillä selvä.

Vierailija kirjoitti:

On aina ihmisiä, jotka eivät tajua aiheuttamaansa pettymystä. Eivät myöskään opi, jos asiasta ei sanota ja kerrota rehellisesti miten se vaikutti. Vaikeaahan se on sanoa suoraan, mutta koska asiat muutenkin sovitaan viestittämällä ei kai ole vaikeaa kertoa niinkin oman kodin tunnelmista sillä hetkellä?

Mulla on muutamia kavereita, joiden on todella vaikea sopia tapaamisia. Niinpä en enää sovi tapaamisia ja puhallan pelin poikki. Sanon vain, että keskity ihan rauhassa muihin menoihisi ja ota yhteys kun on aikaa mun seuralle. Tai vaihtoehtoisesti ehdotan valitsemaan neljän viikon ajalta hänelle sopivan hetken ja listaan mukaan ne päivät, jolloin mulle ei sovi. Yleensä eivät enää sen jälkeen kehtaa peruuttaa. 

Ja jos joku tyrisi niin pahasti, ettei tulisi synttäreille ei tulisi enää jatkossakaan. Se olisi sillä selvä.

Meidän kavereista nainen peruuttelee ja määrää ja mies on heillä kohtelias. Miten siis kertoa tälle miehelle, että hänen vaimonsa on idiootti?

Sanonko päiväkodin pihalla, kun näen tätä kivaa miestä, että olimme varautuneet kakulla, kukilla, koristeilla ja tarjottavilla juuri tuolloin vähän hienompaan juhlaan, mutta harmi kun aloittekin säätämään tulonne kanssa? Vai sanonko että toivottavasti teillä on kiva X meno, tämä toinen meno lapsemme juhlan aikana?

Lasten kaverisynttäreistä sanoisin sen verran, että ne eivät ole enää nykyisin mitään vuoden kohokohtia. Kun itse olin lapsi (1960-luvulla), kaverisynttäreille oli tapana kutsua vain rajattu määrä eli lapsen parhaat ystävät. Samaa oli vielä omien lasteni lapsuudessa (1980- ja 1990-luvulla). Sitten jostain tuli se ajatus, että lapsen synttäreille kutsutaan koko päiväkotiryhmä tai koululaisella koko luokka. Siinä missä ennen oli lapsella vain muutamat synttärit vuodessa, niitä alkoi olla sitten suunnilleen joka kuukausi tai jopa useammin. Ja suurin osa synttärikutsuista vielä sellaisilta, jotka eivät oikeasti olleet ystäviä vaan jotka sattuivat vaan olemaan samassa päiväkotiryhmässä tai samalla luokalla koulussa. Helposti tuli siis kutsutulle lapsellekin ajatus, että ei se nyt synttärisankaria haittaa, jos juuri minä jään pois. Kun meneehän sinne muita eikä me olla oikeesti edes ystäviä. Tällainen ei-ystävä oli lähinnä vaan synttärijuhliin "täyteainetta". Lapsen oikeat ystävät eivät peru synttäreille tuloaan ja myös heidän vanhempansa tietävät, että synttäreille osallistuminen on sille omalle lapsellekin tosi tärkeää eivätkä sen vuoksi sovi samalle ajankohdalle mitään muuta. Sen sijaan nämä "täyteaineiksi" kutsutut eivät ajattele samalla tavalla, koska kysehän ei ole heidän ystävänsä synttäreistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No on kyllä ikävää. En kutsuisi uudestaan juhliin.

Ainoa hyväksyttävä syy perua on olla kipeä. 

Jaa. Lapsen isän hautajaiset sattui samalle päivälle kuin kaverinsa syntymäpäiväjuhlat. Olisiko lapsen pitänyt jäädä pois isänsä hautajaisista ja mennä kaverin juhliin?

Marttyyri, etkö oikeasti ymmärtänyt lukemaasi ja ihmisten tarkoittamaa?

Etkö itse. Tuossahan kirjoitettiin että ainoa hyväksyttävä syy perua on olla kipeä. Elämässä on kyllä muitakin hyviä syitä perua.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Lasten kaverisynttäreistä sanoisin sen verran, että ne eivät ole enää nykyisin mitään vuoden kohokohtia. Kun itse olin lapsi (1960-luvulla), kaverisynttäreille oli tapana kutsua vain rajattu määrä eli lapsen parhaat ystävät. Samaa oli vielä omien lasteni lapsuudessa (1980- ja 1990-luvulla). Sitten jostain tuli se ajatus, että lapsen synttäreille kutsutaan koko päiväkotiryhmä tai koululaisella koko luokka. Siinä missä ennen oli lapsella vain muutamat synttärit vuodessa, niitä alkoi olla sitten suunnilleen joka kuukausi tai jopa useammin. Ja suurin osa synttärikutsuista vielä sellaisilta, jotka eivät oikeasti olleet ystäviä vaan jotka sattuivat vaan olemaan samassa päiväkotiryhmässä tai samalla luokalla koulussa. Helposti tuli siis kutsutulle lapsellekin ajatus, että ei se nyt synttärisankaria haittaa, jos juuri minä jään pois. Kun meneehän sinne muita eikä me olla oikeesti edes ystäviä. Tällainen ei-ystävä oli lähinnä vaan synttärijuhli

Tämä ajatus kutsua koko luokka tuli varmaan näistä epävarmoista säätäjistä, joilla käytöstavat kokonaan hukassa. Ei ole enää ketään, johon voi luottaa että ollaan parhaita kavereita ja todella tullaan paikalle. 

Nro 52: "Tämä ajatus kutsua koko luokka tuli varmaan näistä epävarmoista säätäjistä, joilla käytöstavat kokonaan hukassa. Ei ole enää ketään, johon voi luottaa että ollaan parhaita kavereita ja todella tullaan paikalle. "

Mahdollisesti. Tällä tavalla lapsille kuitenkin opetetaan jo päiväkodista lähtien, että synttärikutsuja kyllä tulee niin paljon, ettei ole väliä, vaikka osaan jättäisi menemättäkin. Varsinkin, jos sille ajankohdalle tuleekin jotain mukavampaa tekemistä. Vähän sama juttu, jos meillä aikuisilla olisi työpaikan pikkujoulut joka kuukausi. Siis vaikka muuten pikkujoluista ja työkavereistaan tykkäisikin, tuskin kukaan osallistuisi niihin joka kuukausi. Lasten synttärit ovat tällä nykysysteemillä kokeneet inflaation eikä ne ole lapsille enää niin tärkeitä kuin mitä oli silloin, kun syntätrikutsuja tuli vain muutama vuodessa. Näistä lapsista kasvaa sitten aikuisia, jotka suhtautuvat yhtä välinpitämättömästi saamiinsa kutsuihin. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 52: "Tämä ajatus kutsua koko luokka tuli varmaan näistä epävarmoista säätäjistä, joilla käytöstavat kokonaan hukassa. Ei ole enää ketään, johon voi luottaa että ollaan parhaita kavereita ja todella tullaan paikalle. "

Mahdollisesti. Tällä tavalla lapsille kuitenkin opetetaan jo päiväkodista lähtien, että synttärikutsuja kyllä tulee niin paljon, ettei ole väliä, vaikka osaan jättäisi menemättäkin. Varsinkin, jos sille ajankohdalle tuleekin jotain mukavampaa tekemistä. Vähän sama juttu, jos meillä aikuisilla olisi työpaikan pikkujoulut joka kuukausi. Siis vaikka muuten pikkujoluista ja työkavereistaan tykkäisikin, tuskin kukaan osallistuisi niihin joka kuukausi. Lasten synttärit ovat tällä nykysysteemillä kokeneet inflaation eikä ne ole lapsille enää niin tärkeitä kuin mitä oli silloin, kun syntätrikutsuja tuli vain muutama vuodessa. Näistä lapsista kasvaa sitten aikuisia, jotka suhtautuvat yhtä välinpitämättöm

Lapsista ei todellakaan kasva välinpitämättömiä muiden (aikuisten) järjestämien synttäreiden takia. Lapsista kasvaa välinpitämättömiä omien vanhempiensa antaman huonon esimerkin takia. Kun ei ole vanhemmilla mitään tapoja, ei niitä tule lapsillekaan. 

Mutta ei sillekään mitään voi, jos tulee ylipääsemätön este, vakava sairastuminen tms. Ei pidä niin hirveän rankasti tuomita, kyllä normaali ihminen on oikeasti pahoillaan, jos joutuu jonkun tilaisuuden perumaan pakollisesta syystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää sama pska pätee kaikkeen nykyään. Deittailuunkin. Mä käyn vain maksullisissa harrastuksissa nykyään ja tapaan luottokavereita, jotka eivät peru. Niitä on todella vähän. Yllättävän monella on pää tai vatsa kipeä tms valheita, kun pitäisi nähdä. Yleensä nämä ihmiset on ihan itse esittäneet sitä tapaamista, mökkiviikonloppua tms Taitaa olla päässä vikaa vähän enemmänkin. Nää tyypit myös tuntuu olevan töistä pois _todella_ matalalla kynnyksellä.

Siis tämä! Meidän lasten kaverina tälläiset ihmiset, jotka esittävät ITSE leikkitreffejä. Heille antaa 5 eri ajankohtaa koska voi tulla, eivät vastaa mihinkään niistä, vaikka heillä ja heidän lapsella oli tarve treffeihin. Todella epävakaan ja erikoisen oloisia säätäjiä. Varmaan myös kirjoittelevat netissä 

Ei sellasia kutsuta. Kuulostaa siltä, että täällä kirjoittelee epätoivoiset juhliin kutsujat. Että edes jonkun saisi tulemaan. Parempi jättää väliin juhlat, jos oikeita kutsuttavia ei vaan ole.

Tuollainen paremman menon vuoksi peruminen on törkeää.

Itse olen joutunut opettelemaan perumista ja myöhästymistä, kun olen kotona saanut hyvin tiukan kasvatuksen niiden suhteen. Nyt minulla on pitkäaikaissairas lapsi, jonka kanssa olen yrittänyt olla yhtä joustamattoman tunnollinen, ja voi luoja sitä stressin määrää, kun lapsen vointi ei ole aina ennakoitavissa. Nyt olen pikkuhiljaa oppinut sanomaan pahoitellen jos ei ehditäkään minuutilleen tai jos ei lapsi jaksakaan, edelleen se hävettää, mutta on silti oikea valinta. Kaikki ei tätä ymmärrä, koska lapsen terveys ei näy naamasta ja jaksaminen taitaa joillekin kuulostaa viitsimiseltä selityksestä huolimatta, mutta hyväksyn sen. 

Nro 54: "Lapsista ei todellakaan kasva välinpitämättömiä muiden (aikuisten) järjestämien synttäreiden takia. Lapsista kasvaa välinpitämättömiä omien vanhempiensa antaman huonon esimerkin takia. Kun ei ole vanhemmilla mitään tapoja, ei niitä tule lapsillekaan. "

Sulla meni osa mun pointistani kokonaan ohi, Pointti kun oli se, että jos synttärikutsuja tulee liian usein ja vielä osa niistä selllaisilta lapsilta, jotka eivät ole edes oman lapsen kavereita, niin ne kutsut ovat sekä lapselle että hänen vanhemmilleen tarpeettomia ja merkityksettömiä. Ei kukaan aikuinenkaan menisi joka kuukausi työpaikan pikkujouluihin. Olen ihan samaa mieltä, että ihmisistä on tullut välinpitämättömiä, mutta se välinpitämättömyys johtuu hyvin usein siitä, että jotain asiaa on liian paljon ja liian usein. Ei jakseta eikä viitsitä osallistua jokaisiin kissanristiäisiin. Jos kutsuja tulisi harvemmin ja vain niiltä ihmisiltä, jotka ovat kutsun saajalle oikeasti tärkeitä, todennäköisesti silloin osallistuttaisiinkin paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No on kyllä ikävää. En kutsuisi uudestaan juhliin.

Ainoa hyväksyttävä syy perua on olla kipeä. 

Jaa. Lapsen isän hautajaiset sattui samalle päivälle kuin kaverinsa syntymäpäiväjuhlat. Olisiko lapsen pitänyt jäädä pois isänsä hautajaisista ja mennä kaverin juhliin?

No kai sinä tiesit niiden hautajaisten ajankohdan vähän aiemmin kuin päivää ennen tai samana päivänä?? Tässä puhutaan nyt niistä tyypeistä jotka viime tipassa peruvat. 

Vierailija kirjoitti:

Onhan näitä muitakin törkeitä, kuin että jätetään tulematta paikalle. 

Hyvät ystävät menevät mieluummin jonnekin opiskeluaikaisen konsernin kokoukseen kuin hyvän ystävän lapsen juhliin. Arvovalinta sekin, kertoo näistä ihmisistä. Itse ei tarvitse kahta kertaa miettiä, läheisen ystävän asia vs joku verkostoitumistilaisuus. 

Hyviksi luulleita ystäviä muistetaan heidän syntymäpäivänään samppanjalla kotiin toimitettuna, ja tadaa, meille päin, eivät edes onnitelleet. Ei edes WA-ryhmään voi meille päin tullut viestillä onnea. Ei tarvi jatkossa panostaa samppanjoita sinne. Sen verran on epäkohteliasta heillä erit. tämän rouvan käytös

Arvovalintoja on jokaisella oikeus tehdä. Ei kai täällä jossain Pohjois- Koreassa olla. Kateutta ja katkeruutta, jos jotain toista henkilöä on muistettu, mutta ei minua. Sun kannattaa miettiä, minkälainen oma suhtautumisesi muihin on, ei kuulosta oikealta ystävyydeltä.