Miten masennuksesta oikein parannutaan?

Riippuu minkä traumaperäisen shokin on saanut. Vähän kuin hypnoosiin jääneet ei mikään auta. Eletään päivä kerrallaan. Masis ei ole tunne. Jos juot liikaa kofeiinia et nuku ja sydän hakkaa eikä se ole tunne. Pitää tasapainottaa. 

Ei se terapia auta 100%,sieltä saa tukea ja elämän ohjeita ehkä.Masis kestää vuosia tuntuu joku surumielisyys jää ikuisesti.Masis opettaa.Elä itseä varten mikä sinulle hyvää.Tämän ihmissuhteet kärsi.Ja huomaan mihin heitä tarvitsinkaan, en mihinkään.Tälle liikunta,kävelyt oli tervehdyttäviä.Koirat niille kiitoksen saa antaa.Huono sää eivät ikinä kieltäydy.Aina reippaana lähtöön.Tällä kivut..nekin masentaa,huono uni.Nukun kun voin.Kerään voimia.Puuhailin paljon kaikkea,nyt en jaksa fyysisesti.Lonkka huutaa..jalat mutta liikun silti.

Tuosta sähköstä sen verran, että ei auttanut minulla, pahensi ahdistusta ja pelkojani, tyhmänä siihen suostuin psykiatrin sitä ehdottaessa (kyseessä vielä henkilö, jonka näin vain sen yhden kerran, ei mikään koko ajan hoidostani vastannut tyyppi siis edes kyseessä). Eli ei ehkä kannata kaikille sitä ehdottaa, masennuksessa on eri asteita ja taustalla eri syitä.Jos mieli jollain nuorella ilman selkeää syytä maissa, sitten voi kokeilla, muuten sanoisin kokemuksella, että ei ikinä.

Ei varmasti mitenkään jos (kun) ne masennuksen aiheuttaneet osa-alueet elämässä on ja pysyy siinä mallissa, ettei ne miellytä eikä ole oman näköisiä. Mihin se masennuskaan lähtisi?

Ja ei kai masennus ole tässä tilanteessa edes varsinaisesti sairaus vaan pikemmin merkki siitä, että on terve?

Mielenmuutos. Tämä taatusti ärsyttää kuulla, niin se vaan menee, mutta silti sanon. Sä voit turvata itseesi ja toisiin ihmisiin tässä maailmassa, mutta kaikki apu, turva ja elämä tulee vain elävältä kaikkivaltiaalta Jumalalta Jeesuksen kautta.

Kun annat koko elämäsi Jeesukselle, tulet uuteen maailmaan. Silmät alkaa avautumaan. Ehkä huomaat että kaiken tarkoitus täällä ensinnäkään ei ole löytää jotain nirvanaa, hedonista mielihyvää ja onnea. Kyllä meillä on edessä Karitsan häät ja iankaikkinen elämä, mutta täällä maailmassa se ei ole. Tosin, kun vaellat Jeesuksen tietä, saat myös varjelusta koettelemuksien lisäksi.

Mulla ainakin on ihan valtava kiitollisuus koko ajan siitä huolimatta että elämä on kurjassa jamassa. Elämä on rikasta köyhyydestä huolimatta.

Mulla auttoi ect - lääkkeet ei auttanu, monia kokeiltiin.

Minut ect pelasti eloon

Se vaan loppuu joku päivä ja se oli sitten siinä. Siihen ei kukaan valmista kun se tapahtuu vuosikymmenien jälkeen. Aluksi mietti pitäisikö kehittää jotain ongelmia jos vaikka ahdistuisi edes hieman. Sitten lopulta on vaan pakko kehittää oikeita harrastuksia ja tekemistä.

Typerää syyllistämistä. Masennukseen löytyy aina syy, yleensä tavalla tai toisella lapsuuden kokemuksista. Eli on vain tehty lapsi ilman ajatustakaan, miten ja millä keinoin tuo uusi ihminen pärjää tässä yhteiskunnassa. Poliittinen ihmislapsitehtailuun patistelu on täysi vastuutonta ja itsekästä omien ökyeläkkeiden varmistelua.

Mikään rohto ei lorvitarriin auta. Se on vaan otettava itseään niskasta kiinni noustava sohvan pohjalta.

Vierailija kirjoitti:

Psykedeeleistä on saatu todella hyviä tuloksia vakavan masennuksen hoidossa. Ei tosin ole myynnissä.

Allekirjoitan tämän. Ei ole ihmeparantuminen, vaan alku paranemiselle. 

terveyskirjasto.fi, masennus. Asiallinen tietopaketti asiasta kiinnostuneille. Tiedot yhteen koottuna myös muista sairauksista.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu minkä traumaperäisen shokin on saanut. Vähän kuin hypnoosiin jääneet ei mikään auta. Eletään päivä kerrallaan. Masis ei ole tunne. Jos juot liikaa kofeiinia et nuku ja sydän hakkaa eikä se ole tunne. Pitää tasapainottaa. 

Hakkaava sydän tuottaa tunteita. Keho ei ole mielestä irrallinen. Itselääkintänä käyttää moni kahvia, tupakkaa, alkoholia. Oikeampi kombo olisi kamomillatee, sienet, yrtit.

Vierailija kirjoitti:

Ei varmasti mitenkään jos (kun) ne masennuksen aiheuttaneet osa-alueet elämässä on ja pysyy siinä mallissa, ettei ne miellytä eikä ole oman näköisiä. Mihin se masennuskaan lähtisi?

Ja ei kai masennus ole tässä tilanteessa edes varsinaisesti sairaus vaan pikemmin merkki siitä, että on terve?

Erittäin hyvin kirjoitettu. 

Tutkitusti terapia auttaa jonkin verran eli tietty prosentti paranee. Lääkityksellä paranee vähän isompi prosentti ja lääkitys ja terapia yhdessä paranee vielä suurempi prosentti. Kun siihen lisätään magneettistimulaatio, paranee vielä suurempi prosentti. 

Trauma dissosiaatioon voi kokeilla naltreksonia. Joillekin sopii Sertraliini, jos SSRI:t sopivat. Mutta silloin pitäisi sitten olla se terapia, kun dissosiaatio poistuu, trauma nousee.

Itse en olisi puoliksikaan tässä kunnossa ilman Voxraa. 

Vierailija kirjoitti:

Typerää syyllistämistä. Masennukseen löytyy aina syy, yleensä tavalla tai toisella lapsuuden kokemuksista. Eli on vain tehty lapsi ilman ajatustakaan, miten ja millä keinoin tuo uusi ihminen pärjää tässä yhteiskunnassa. Poliittinen ihmislapsitehtailuun patistelu on täysi vastuutonta ja itsekästä omien ökyeläkkeiden varmistelua.

Kyllä. Ja suunnilleen kaikilla jotain on mennyt kasvatuksessa ja elinoloissa vinoon. Joko on kunnolla elämä potkinut päähän tai sitten miljonäärivanhemmat ovat mahdollistaneet sen ettet ole joutunut todelliseen selviytymiskokeeseen.

Sitten vaan tullaan siihen pikku ongelmaan että ei se trauman toteaminen johda parantumiseen. Ihmiset saattaa käydä terapiassa kymmenen vuotta ja ainoa hyöty on terapeutin säännölliset tulot ja työllisyys, ehkä hänen mielenterveys pysyy kuosissa kun on työtä ja leipää pöydässä. No sitten ne lääkkeet kivoine pikku sivuvaikutuksineen, auttaako ne? Tilastojen mukaan lääkehoidon yleistyessä tasa-askelin mielenterveyseläkkeet ovat yleistyneet.

Niin.

Tyttäreni sairastui vakavaan masennukseen. Sai ylettömän määrän lääkkeitä. Muutti keski-Eurooppaan, meni psykiatrille joka oli kauhuissaan nuoren ihmisen lääkityksestä. Lääkkeet lopettiin vaiheittain, sai terapiaa ja on ilman lääkitystä nykyään. Päivä kerrallaan eteenpäin, tytär voi jo paremmin, mutta väkisin on tullut mieleen miten tässä maassa medikalisoidaan kun ei muuhun ole rahkeita.

Vierailija kirjoitti:

Ei varmasti mitenkään jos (kun) ne masennuksen aiheuttaneet osa-alueet elämässä on ja pysyy siinä mallissa, ettei ne miellytä eikä ole oman näköisiä. Mihin se masennuskaan lähtisi?

Ja ei kai masennus ole tässä tilanteessa edes varsinaisesti sairaus vaan pikemmin merkki siitä, että on terve?

Noin minäkin ajattelin, kunnes työkyky lähti. Hoidolla saa paljon kohennettua tilaa ja minimoitua aivojen vaurioita. Toki ainakaan minä en pysty paranemaan KOKONAAN ennen kuin elinolot paranevat. Mutta olen paljon terveempi kuin ilman hoitoa. Ja terapiassa oppinut älyttömän paljon asioita, jotka olisi pitänyt oppia lapsena. 

Ottamalla kaljaa.

Vierailija kirjoitti:

Mielenmuutos. Tämä taatusti ärsyttää kuulla, niin se vaan menee, mutta silti sanon. Sä voit turvata itseesi ja toisiin ihmisiin tässä maailmassa, mutta kaikki apu, turva ja elämä tulee vain elävältä kaikkivaltiaalta Jumalalta Jeesuksen kautta.

Kun annat koko elämäsi Jeesukselle, tulet uuteen maailmaan. Silmät alkaa avautumaan. Ehkä huomaat että kaiken tarkoitus täällä ensinnäkään ei ole löytää jotain nirvanaa, hedonista mielihyvää ja onnea. Kyllä meillä on edessä Karitsan häät ja iankaikkinen elämä, mutta täällä maailmassa se ei ole. Tosin, kun vaellat Jeesuksen tietä, saat myös varjelusta koettelemuksien lisäksi.

Mulla ainakin on ihan valtava kiitollisuus koko ajan siitä huolimatta että elämä on kurjassa jamassa. Elämä on rikasta köyhyydestä huolimatta.

Myös uskovaisia on masennuksessa, psykoosissa, burn outissa jne. 

- masentunut uskova