Lue keskustelun säännöt.
Miten masennuksesta oikein parannutaan?
18.10.2024 |
MIten se terapia auttaa, jos masentunut itse ei siltikään näe itseään eri valossa? Onko silloin mitään tehtävissä parantumisen toivossa, jos koko parantuminen on itsestä kiinni?
Kommentit (76)
Terapian tarkoituksena saada se valo loistamaan, jonka masentunut sitten näkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko kellään kokemusta ketamiini-infuusiosta tai magneettihoidosta (neuromodulaatio) jos ne olisivat toimineet tilanteessa jossa lääkkeistä/terapiasta ei ole ollut mitään hyötyä?
Kuten jo kirjoitettukin, niin ajan kanssa ja terapialla. Terapia tosin vaatii sen, että aktiivisesti osallistuu siinä. Eri harjoitteiden kautta ihminen voi toistojen ja toistojen kautta muuttaa aivojensa toimintaa ihan konkreettisesti ja mitattavasti. Tämä ihan tieteellisesti tutkittu juttu. Esim tiedostavalla läsnäololla voi itse vaikuttaa siihen, että mitkä osat aivoista ovat aktiivisimpia. Ja tutkimusten mukaan ihmiset, jotka ovat harjoittaneet tiedostavan läsnäolon taitoja ihan tietoisesti ja säännöllisesti, ovat kaikkein onnellisimpia ja tyytyväisimpiä elämäänsä.
Lukekaa/kuunnelkaa sellainen kirja kuin Viisas mieli. Todella kansantajuinen, selkeä ja asioita avaava. Sisältää paljon ihan konkreettisia, helposti toteutettavia ja käytännöllisiä harjoituksia, joita eivät vaadi kerralla paljoa.
Riippuu haluuks syödä lääkkeitä vai ei. Jos valitsee lääkkeet, niin ei voi parantua, kun ei voi tuntea mitään. Nim. Mirtazapiiniä 1mg annos, seuraava päivä iihan sumussa. Masennuksessa aloitusannos 15mg.
Masentuu siinä kun aina on vattuilu milloin miltäkin taholta, ettei ole salonkikelpoinen ollenkaan missään asiassa. Piällysmiehiä on liikaa neuvomassa. Annanpa siis olla. Roskapusseinakaan ei saa käyttää kauppakassia. Hah Hah haat. Viskelen jätteet sitä mukaa ulos. Pa nkoot oikeaoppisesti minne soveliasta. Viis veisaan tästä maasta, kun ei sekään minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu haluuks syödä lääkkeitä vai ei. Jos valitsee lääkkeet, niin ei voi parantua, kun ei voi tuntea mitään. Nim. Mirtazapiiniä 1mg annos, seuraava päivä iihan sumussa. Masennuksessa aloitusannos 15mg.
Höpsis. Ja mirtatsapiinia harvoin enää masennuksen hoitoon käytetään.
Vierailija kirjoitti:
Masentuu siinä kun aina on vattuilu milloin miltäkin taholta, ettei ole salonkikelpoinen ollenkaan missään asiassa. Piällysmiehiä on liikaa neuvomassa. Annanpa siis olla. Roskapusseinakaan ei saa käyttää kauppakassia. Hah Hah haat. Viskelen jätteet sitä mukaa ulos. Pa nkoot oikeaoppisesti minne soveliasta. Viis veisaan tästä maasta, kun ei sekään minusta.
Typerä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni vois masentunutta verrata vankilassa oloon. Ei saa mennä ulos kuin yhdeksi tunniksi. Ei saa olla kopin ulkopuolella kuin syömässä tai jos on ns.töissä.
Jos ymmärtää, et hitto, aurinko paistaa, miks mä oon kotona. Sit lähtee ulos, raikas ilma, joku kävely ja pikkuhiljaa vaikka
johonkin kirjastoon lukee ilmaisia lehtiä. Ehkä kansalaisopiston jumppaan jne. Omaan tahtiin. Voi ostaa vaikka kahvakuula tai niinkuin vankilassa eräät, alkaa kohentaa punttisalilla kuntoa.
Mielestäni yksinäisyys ja sulkeutuneisuus ei ole hyväksi, mut esim. Kirpparit, jossa voi myydä tarpeettomia tavaroita voi olla hyväksi . Siinä pääsee keskustelemaan asiakaspalvelun kautta esim. kysymällä henkareita, varashälyttimiä jne.
Myös ajattelemalla heti herätessä, että onpas hieno päivä eli ei ajattele masentavasti, että taas tämäkin paskapäivä.
Myös katsomalla luonnossa olevia kukkia, syksyn lehtiä, vitivalkoista lunta jne voi löytää kauneuden, josta ammentaa voimaa. Myös kauniit ruuat, kukat, eläimet kenties harrastukset ja klisee positiiviset mielialat, mieli musiikki, kirjat.
Vierailija kirjoitti:
Rakastan mun lääkkeitä. Mikään ei tunnu miltään, elämä hymyilee 🙂
Miten elämä voi hymyillä, jos mikään ei tunnu miltään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten voi parantua, jos masennuksen aiheuttajaa ei voi poistaa?
Vierailija kirjoitti:
Miten voi parantua, jos masennuksen aiheuttajaa ei voi poistaa?
Mitä tarkoitat aiheuttajalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei varmasti mitenkään jos (kun) ne masennuksen aiheuttaneet osa-alueet elämässä on ja pysyy siinä mallissa, ettei ne miellytä eikä ole oman näköisiä. Mihin se masennuskaan lähtisi?
Ja ei kai masennus ole tässä tilanteessa edes varsinaisesti sairaus vaan pikemmin merkki siitä, että on terve?
Erittäin hyvin kirjoitettu.
Kyllä. Juuri näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenmuutos. Tämä taatusti ärsyttää kuulla, niin se vaan menee, mutta silti sanon. Sä voit turvata itseesi ja toisiin ihmisiin tässä maailmassa, mutta kaikki apu, turva ja elämä tulee vain elävältä kaikkivaltiaalta Jumalalta Jeesuksen kautta.
Kun annat koko elämäsi Jeesukselle, tulet uuteen maailmaan. Silmät alkaa avautumaan. Ehkä huomaat että kaiken tarkoitus täällä ensinnäkään ei ole löytää jotain nirvanaa, hedonista mielihyvää ja onnea. Kyllä meillä on edessä Karitsan häät ja iankaikkinen elämä, mutta täällä maailmassa se ei ole. Tosin, kun vaellat Jeesuksen tietä, saat myös varjelusta koettelemuksien lisäksi.
Mulla ainakin on ihan valtava kiitollisuus koko ajan siitä huolimatta että elämä on kurjassa jamassa. Elämä on rikasta köyhyydestä huolimatta.
Myös uskovaisia on masennuksessa, psykoosissa, burn outissa jne.
- m
Niin on. Itsekin olen. Ensin masennuin kun en ymmärtänyt miten elää eikä ollut tulevaisuutta ja tarkoitusta. Sitten masennuin kun tajusin miten olisi pitänyt asioiden mennä mutta elämä meni ohi. Nyt masentaa kristittyjen vaino ja apatia, mutta silti elän parasta aikaani. Yhtäaikaa masennus ja innostus, kiitollisuus, ilo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuten jo kirjoitettukin, niin ajan kanssa ja terapialla. Terapia tosin vaatii sen, että aktiivisesti osallistuu siinä. Eri harjoitteiden kautta ihminen voi toistojen ja toistojen kautta muuttaa aivojensa toimintaa ihan konkreettisesti ja mitattavasti. Tämä ihan tieteellisesti tutkittu juttu. Esim tiedostavalla läsnäololla voi itse vaikuttaa siihen, että mitkä osat aivoista ovat aktiivisimpia. Ja tutkimusten mukaan ihmiset, jotka ovat harjoittaneet tiedostavan läsnäolon taitoja ihan tietoisesti ja säännöllisesti, ovat kaikkein onnellisimpia ja tyytyväisimpiä elämäänsä.
Lukekaa/kuunnelkaa sellainen kirja kuin Viisas mieli. Todella kansantajuinen, selkeä ja asioita avaava. Sisältää paljon ihan konkreettisia, helposti toteutettavia ja käytännöllisiä harjoituksia, joita eivät vaadi kerralla paljoa.
Mikä tahansa aktiviteetti tai substanssi, jos se edesauttaa tietoista läsnäoloa tai vie sitä kohti tai vaikka edes sekunnin ajan verran antaa pilkahduksen tietoisesta läsnäolosta, on parantavaa. Lääkehän itse on ennenkaikkea tietoinen läsnäolo. Substansseja ja aktiviteetteja käytetään väärin pakenemiseen pois läsnäolosta kun niiden tarkoitus olikin viedä kohti sitä.
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään. Siis oikeasti ei mitenkään. Siitä vaa tulee osa sinua :(Tai sit pitäisi saada valtavan paljon oikeanlaista rakkautta ja onnistumisen kokemuksia jotta aivot aidosti saa rebootattua.
Länsimaissa ihminen pysyy jostain syystä vain sairaana eikä se ole ihmisen oma vika. Vaan rakenteet meidän ympärillä tekevät ihmisistä sairaita.
Hyvin sanottu. Itsekin sairastuin epäterveessä ympäristössä. Tämä ei ole suosittu mielipide nykyään (sosiaalisten suhteiden vaikutus). Hoetaan vain, että olet sairas, aivoissasi on vikaa ja tarvitset lääkkeet.
Vierailija kirjoitti:
Ajan kanssa. Riittävä määrä terapiaa, mielekästä tekemistä oman jaksamisen mukaan. Itse esimerkiksi aloitin valokuvauksen ,koska se oli ainut jota jaksoin tehdä ja sain samalla liikkua luonnossa.
Jos nukkuu tai makaa sängyssä kolme vuotta pukeutumatta ja syömättä. Erakoituu kotiin.
Masennusta ja masennusta.
Mulla auttoi aikoinaan liikuntaharrastus. Työn aloittaminen opiskelun jälkeen oli myös hyvä rytmittäjä arkeen: sai illalla nukuttua kun päivällä oli työn parissa. Masennus lähti kuin itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Tyttäreni sairastui vakavaan masennukseen. Sai ylettömän määrän lääkkeitä. Muutti keski-Eurooppaan, meni psykiatrille joka oli kauhuissaan nuoren ihmisen lääkityksestä. Lääkkeet lopettiin vaiheittain, sai terapiaa ja on ilman lääkitystä nykyään. Päivä kerrallaan eteenpäin, tytär voi jo paremmin, mutta väkisin on tullut mieleen miten tässä maassa medikalisoidaan kun ei muuhun ole rahkeita.
Täällä kun et saa terapiaa, vaikka tarvitsisit. Lääkkeitä saat ja paljon. Käypä hoitokin suosittaa masennuksen hoitoon lääkitystä JA terapiaa. Lääkkeet tulevat halvemmiksi ja resursseja terapiaan ei ole. Aikanaan, kun psykiatrisia sairaaloita lakkautettiin, luvattiin, että säästyneet rahat ohjataan avohoitoon. No, miten kävikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajan kanssa. Riittävä määrä terapiaa, mielekästä tekemistä oman jaksamisen mukaan. Itse esimerkiksi aloitin valokuvauksen ,koska se oli ainut jota jaksoin tehdä ja sain samalla liikkua luonnossa.
Jos nukkuu tai makaa sängyssä kolme vuotta pukeutumatta ja syömättä. Erakoituu kotiin.
Masennusta ja masennusta.
Sitten vaan pitää lähteä sieltä kodista. Tehdä jotain mikä edes teoriassa tuottaisi hyvää oloa tai on joskus tuottanut, vaikka se ei sillä hetkellä tuottaisikaan. Ja opetella huomaamaan ne pienetkin hetken, jolloin tuntenut edes pientä mielihyvää tai iloa tai tyytyväisyyttä ja keskittää niihin huomiota. Siitä se lähtee, ajan kanssa. Se on aivojen harjoitusta ja juuri sitä masentuneen aivot tarvitsevat.
P.s. Ei kukaan selviä hengissä sängyn pohjalla syömättä kolmea vuotta 😉
Ottamalla itseään niskasta kiinni.