Mä en kertakaikkiaan jaksa imettää

Pullolapsista kasvaa ihan terveitä lapsia ja eihän se imetys ole pakollista.

Itse täysimetin viisi kuukautta. Sen jälkeen perheessä oli lyhkäinen ajanjakso murhetta ja stressiä, jonka aikana maidontulo väheni sen verran radikaalisti, että vauva ei enää saanut tarpeekseeni, oli koko ajan nälkäinen, kärttyinen eikä nukkunut. Sitten seurasi parin viikon helvetti, kun yritin pitää täysimetystä yllä, mutta samalla tajusin, ettei se enää onnistu. Aloitin soseet. Siitä on noin kuukausi ja nyt myös noin puolet vauvan maidosta tulee kaupan hyllyltä. Toisen puolen lypsän hänelle, koska vauva ei enää suostu rinnalle. Eli meillä on tällä hetkellä tilanne, joka näiden viestien perusteella olisi jokaisen painajainen: löytyy se " sosehelvetti" , kuten joku kuvaili, löytyy pullojen pesurumba ja vielä pumppaamisen vaiva. Mutta silti en koe tätä läheskään yhtä rankkana, kuin sitä epätoivoista ajanjaksoa, kun yritin imettää imettämästä päästyäni vauvaa, joka ei halua tissiä, koska ei saa siitä tyydytystä.



Nyt ainakin lapsi on tyytyväinen, iloinen ja nauravainen kulta. Ja siksi myös minä saan rauhan. Jos jokin päivä en jaksa keitellä vauvalle perunoita, otan kaupan tuotteet avuksi. Niin helppoa se on. Lypsämistä aion jatkaa niin kauan, kun saan siten vauvalle yhdenkin aterian omaa maitoa. En tiedä, onko sillä tässä vaiheessa enää mitään ravitsemuksellista merkitystä, mutta eipähän tarvitse sitten myöhemmin miettiä, tuliko tehtyä kaikkensa.

Että lapsi alkaa hakea itse jääkaapista ruokansa eikä häiritse sinua tarpeillaan? Tai että korvike pitää nälkää kymmenen tuntia?



Anteeksi jos kuulosta ilkeältä, mutta näiden viestien järjettömyys ottaa päähän. Varsinkin, kun ap on harrastanut imetystä jopa kaksi pitkää viikkoa. Huh huh! Sen vielä ymmärtäisi, että useampi kuukausi täysimetystä hieman väsyttäisi, mutta että pari viikkoa...



Tiedoksesi, että parin tunnin välein syövä pariviikkoinen voidaan luokitella monella mittarilla helpoksi vauvaksi. Moni puolivuotias roikkuu tissillä useammin.