Tunsitko itsesi tyhmäksi yliopistossa?
Koetko, että sinun piti pinnistellä saadaksesi hyviä arvosanoja ja ajattelit että muut opiskelijat saavat hyviä arvosanoja tekemättä oikeastaan mitään niiden eteen?
Itselleni jäi tällainen fiilis. Toki olen aina ollut vähän sellainen viimeisenä päivänä tentteihin pänttääjä
Kommentit (48)
Tunsin kyllä, sittemmin huomannut että oli se opetuskin aika sekavaa eikä sen varassa voinutkaan mitään tajuta, mitä ei jo ennestään tiennyt.
En kokenut yliopistoa turvalliseksi tilaksi sen woken ja cancel-kulttuurin takia.
En uskaltanut sanoa aitoa mielipidettäni ma ahaa n mu utosta enkä Marinin tytt öhal lituk sesta.
Siksi gradunikin käsitteli sukupuolentutkimusta köyhyystutkimuksellisessa valossa.
Vierailija kirjoitti:
Tyhmyys ei ole tunne, se on ominaisuus.
kuten tällaiset kommentit osoittaa todeksi
En. Olin yllättynyt kuinka helppoa kaikki oli. Työläs olisi parempi sana kuin vaikea. Eli tenttialueet laajempia ja työselostukset vaivalloisia 10-20 sivun raportteja. Opiskelin myös aikana, jolloin ryhmätöitä ei harrastettu samassa mittakaavassa.
DI-opinnoissa matemaattiset ja teoreettiset aineet tuntuivat itselle helmpommalta kuin keskiverto opiskelijalle. Ja niistä tulikin usein kiitettävä. Lukuaineissa jouduin taas tekemään vähän enemmän hommia saadakseni tyydyttävän. Läpipääsyn suhteen ei ollut missään aineessa ongelmia. Jatko-opinnot oli taas seminaari/esitelmäpainotteisia, vähän yhtä tyhjän kanssa...
Olen suorittanut myös pieniä kokonaisuuksia kasvatustieteissä. Näissä painottu ryhmätyöt, esseet ja muutaman kirjan tentit. Työläitä, mutta helppoa omaksua.
Riippui kyllä oppiaineesta, aiheesta ja opettajasta. Jotkut opettajat olivat meille hän liian viisaita, tulihan siinä alussa hieman tunne, että ei oma äly riitä. Toiset taas opetti kuin pikkulapselle, tyylejä ja tapoja oli monia.
Suomen kieli oli vaikeaa, koska ei ollut intoa niin paljon siihen. Kuitenkin piti saada parista tentistä tietty arvosana, ja nämä jouduin uusimaan. Kirjallisuuden puoella taas huomasi, että ei ole tarpeeksi kultturellista perheestä, monien puheet meni ohi seminaareissa, omat kirjalliset analyysit oli ihan ok.
Mutta älyllisesti ihan keskitasoa olin, ei tullut yliopistossa tunnetta, että kuuluisin älymystöön, eikä myöskään tunnetta, että ihan tyhmintä sakkia olen.
Työ ei ole kyllä koskaan vastannut sitä, mitä opiskelin. Tuntuu, että paljon ns. turhaa piti oppia. Eipä siinä mitään, mukavaa oli tietää asioita. Mut toisaalta olen vain humanisti, pärjäilen elämässä ihmisten parissa työssäni. En osaa sanoa, miten pärjäisin lt aloilla, eivät ole koskaan kiinnostaneet.
Tyhmyys ei ole tunne, se on ominaisuus.