Lue keskustelun säännöt.
Mitä asioita 80-luvulla oli huonosti?
Olen syntynyt 80-90-luvun taitteessa, joten en oikeasti tiedä kasarin huonoja puolia, mutta minulle 80-luku esittäytyy vähän joka saralla huippuvuosikymmenenä. Mutta kai siinä jotain huonoa oli?
Kommentit (1082)
Vierailija kirjoitti:
Musiikki oli huonompaa, sellaista syntikkasaattori-poppia.
En muuta kuuntelekaan, biiseissä oli jopa sanomaa alusta loppuun, toisin kuin nykyään. Ah , uh, anna baby anna, sitä sun mansikkaa, ah.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla oli töitä, VHS-videot tulivat ja videovuokraamot. Ensimmäiset pelikonsolit. Ravintolat olivat pyhinä kiinni. Huoletonta aikaa verrattuna 90-luvun lamavuosiin.
Ja se, että mikään kauppa ei tainnut olla edes klo 20 saakka auki. Erikoisliikkeet kiinni klo 17. Lauantaisin klo 14. Elämä oli siltäkin osin sitten pakostakin rauhallisempaa, kun kaikki ostokset piti tehdä tietyissä aikaikkunoissa. Kun ei ollut mahdollisuuksia, ei ollut mahdollisuuksia. Sitten tehtiin lauantai-iltapäivistä maanantaiaamuun jotain muuta kuin ostosteltiin.
Eli siis, huono asia - mutta toisaalta hyvä asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musiikki oli huonompaa, sellaista syntikkasaattori-poppia.
En muuta kuuntelekaan, biiseissä oli jopa sanomaa alusta loppuun, toisin kuin nykyään. Ah , uh, anna baby anna, sitä sun mansikkaa, ah.
Romahdus musiikin laadussa tapahtui 70-luvun jälkeen, eikä ole sen koomin palautunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hammashoidosta ei tiedetty mitään verrattuna nykyaikaan. Ja sen näkee 80-luvulla lapsuuttaan ja nuoruuttaan eläneiden hampaista
On ilmeisesti riippunut täysin paikkakunnasta ym. seikoista. Isomman kaupungin lähiössä hammashoitola (ja neuvola) olivat kirjaston ohella samassa rakennuksessa koulun kanssa. Joka ikinen vuosi, ekaluokalla varmasti useampaankin kertaan, vietiin kaikki oppilaat pienissä ryhmissä hammashoitolaan, jossa opetettiin harjaamaan hampaita: karmeat jättikokoiset "tekarit" ja jättihammasharja, joilla hammashoitaja näytti mallia. Sitten kaikki lapset pyöreän pesualtaan ääreen itse harjaamaan, sylkemään, purskuttamaan ym. Hammashoitolassa käytiin vuosittain ehkä useammankin kerran, ja lääkäri kävi silloin tällöin. Oikomishoidot aloitettiin ala-asteen hammashoitolassa ja niitä jatkettiin sitten ihan loppuun asti yl
Karieksesta varoitettiin kariespeikolla!
80-luvulla oli vielä melkoinen yhtenäiskulttuuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elettiin vakavaa suomettumisen aikaa. Suomella oli KGB:n kanssa kaikenlaisia sopimuksia, joita ei muiden Pohjoismaiden kanssa ollut. Suomi oli vakavasti Neuvostoliiton talutusnuorassa suposta lähtien. 90-luvun lama johtui osittain siitä, kun Neuvostoliitto romahti eikä idänkauppa vetänyt. Suomella tuskin oli 80-luvulla mahdollisuutta muuttaa idänkauppaa enemmän länteen. Suomi itsenäistyi vasta Neuvostoliiton romahdettua.
Tuo oli huono asia isommassa kuvassa ja tiettyjen ammattien piirissä, mutta jos katsotaan keskimääräistä suomalaista, jolla ei ollut yhteyksiä idänkauppaan tai politiikkaan, eikä hän kuunnellut liian tarkkaan uutisia, niin ei tuo suomettuminen kovin paljoa varmasti hänen elämäänsä vaikuttanut. Välillisesti vaikutti niin, että osittain idänkaupan ansiosta mutta laajemmin kansantalouden sulkeutuneisuuden vuoksi, Suomessa kuitenkin oli jos ei nousukautta niin kuitenkin elintason merkittävää nousua 1960-luvulta aina 1980-luvun loppuun. Jos oli utelias ihminen, niin nimenomaan kasarilla matkat eri puolille Neuvostoliittoa (mm. Mustanmeren lomakohteisiin) saattoivat olla hyvinkin halpoja.
Asioilla on aina puolensa ja puolensa. Kasarilla Suomen näkökulmasta idän suunta oli stabiili. Jos Suomi itsenäistyikin vasta 1991 jälkeen, niin etenkin Itä- ja Etelä-Suomeen tuli paljon sosiaalista ongelmaa idän suunnasta johtuen naapurimaan epätasapainosta: väärennettyä tupakkaa, pahimmillaan tappavaa myrkkyviinaa, prostituutiota ja järjestäytynyttä rikollisuutta. Jos tuohon vertaa, 80-luvun idänsuhteet olivat käytännön tasolla kuitenkin kai suht ok. Ehkä sitten juuri niiden "sopimusten" vuoksi.
Lapsille ei kerrottu ihan kaikkea. Joskus luulin yöllä olevani ainoa ihminen maapallolla joka on hereillä ja ahdistunut sen vuoksi. Luulin että KAIKKI muut nukkuvat ja olen yksin ainoa joka on tietoisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musiikki oli huonompaa, sellaista syntikkasaattori-poppia.
En muuta kuuntelekaan, biiseissä oli jopa sanomaa alusta loppuun, toisin kuin nykyään. Ah , uh, anna baby anna, sitä sun mansikkaa, ah.
Kasarin syntikkapop, yäk!
Karpolla on asiaa -ohjelma oli tosi hyvä, mutta se toi esille 80-luvun Suomen pahimmat puolet.
Viinaa taisi kulua aika paljon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hammashoidosta ei tiedetty mitään verrattuna nykyaikaan. Ja sen näkee 80-luvulla lapsuuttaan ja nuoruuttaan eläneiden hampaista
On ilmeisesti riippunut täysin paikkakunnasta ym. seikoista. Isomman kaupungin lähiössä hammashoitola (ja neuvola) olivat kirjaston ohella samassa rakennuksessa koulun kanssa. Joka ikinen vuosi, ekaluokalla varmasti useampaankin kertaan, vietiin kaikki oppilaat pienissä ryhmissä hammashoitolaan, jossa opetettiin harjaamaan hampaita: karmeat jättikokoiset "tekarit" ja jättihammasharja, joilla hammashoitaja näytti mallia. Sitten kaikki lapset pyöreän pesualtaan ääreen itse harjaamaan, sylkemään, purskuttamaan ym. Hammashoitolassa käytiin vuosittain ehkä useammankin kerran, ja lääkäri kävi silloin tällöin. Oikomishoidot aloitettiin ala-asteen hammashoitolassa ja niitä jatkettiin sitten ihan loppuun asti yl
"Mutta opetettiinko lapsia käyttämään hammaslankaa? Kuinka moni lankasi hampaat joka ilta 80-luvulla? Kerrottiinko, että karies on bakteeri joka tarttuu ihmisestä toiseen?"
Koska muistan sekä paikan että tilanteen, voin päätellä, että 70-luvun jälkipuoliskolla kerroin äidille, että koulussa hammashoitaja kehotti ostamaan ja käyttämään hammaslankaa.
Jostain syystä muistan hammasjutut hyvin. Olin 60 oppilaan maalaiskoulussa ainut ekaluokkalainen, jolla ei ollut yhtään reikää hampaissa, ja olin pahoillani siitä, että jouduin jäämään koululle, kun muut lähtivät taksilla hammaslääkärille. Hampaat tarkastettiin nykynäkökulmasta tosi omituisesti: opettajanpöydän viereen korokkeelle tuotiin tuoli, jossa kukin oppilas kävi istumassa suu ammollaan sen aikaa, että kaksi hammashoitajaa kävi hampaat läpi. Muut saivat tehdä tehtäviä ja/tai katsella hammasoperaatioita sillä aikaa. Yksityisyydestä ei pahemmin välitetty, mutta pientä tuo oli esimerkiksi siihen nähden, että vaikka opettajilla oli sisävessat, oppilaita varten koululla oli monireikäiset ulkohuoneet. (Onnekseni minulla oli seurapiirirakko jo tuolloin.)
Uskoisin, että hammaslangat ja fluorituotteet yms. olivat 80-luvulla arkipäivää, mutta eivät kaikissa kodeissa. Oli paljon huusholleja, joissa edelleen peseydyttiin lähinnä saunassa, jonne vesi kannettiin kaivosta.
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla oli vielä melkoinen yhtenäiskulttuuri.
Tässä kysyttiin nyt huonoja asioita, ei hyviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla oli vielä melkoinen yhtenäiskulttuuri.
Tässä kysyttiin nyt huonoja asioita, ei hyviä.
Trololoo itelles.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elettiin vakavaa suomettumisen aikaa. Suomella oli KGB:n kanssa kaikenlaisia sopimuksia, joita ei muiden Pohjoismaiden kanssa ollut. Suomi oli vakavasti Neuvostoliiton talutusnuorassa suposta lähtien. 90-luvun lama johtui osittain siitä, kun Neuvostoliitto romahti eikä idänkauppa vetänyt. Suomella tuskin oli 80-luvulla mahdollisuutta muuttaa idänkauppaa enemmän länteen. Suomi itsenäistyi vasta Neuvostoliiton romahdettua.
Tuo oli huono asia isommassa kuvassa ja tiettyjen ammattien piirissä, mutta jos katsotaan keskimääräistä suomalaista, jolla ei ollut yhteyksiä idänkauppaan tai politiikkaan, eikä hän kuunnellut liian tarkkaan uutisia, niin ei tuo suomettuminen kovin paljoa varmasti hänen elämäänsä vaikuttanut. Välillisesti vaikutti niin, että osittain idänkaupan ansiosta mutta laajemmin kansantalouden sulkeutuneisuuden vuoksi, Suomessa kuitenkin oli jos ei nousukautta niin kuitenki
Ilmeisesti suomettuminen ei ole edelleenkään lähtenyt joistain suomalaisista. Osa varmaan edelleen nöyristelisi idän suuntaan jatkamalla kauppasuhteita, vaikka Venäjä tekee tuhojaan minkä kerkeää. Pää pensaaseen vain, niin ei tarvitse pientä päätä rasittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttöjen vaatteet oli varsinkin 80-luvun alkupuolella melko ankeita.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin Helsingin keskustassa sai pelätä suomalaisia, väkivaltaisia juoppoja.
Niin on ollut jo 1950-luvulta lähtien. Olin lapsi silloin ja muistan kaiken oikein hyvin. Juoppoja oli paljon ja ne oli kauheita.
Vierailija kirjoitti:
Vielä 80-luvun alussa oli syytä olla kritisoimatta Neuvostoliittoa. Paitsi jos nimenomaan halusi itselleen neuvostovastaisen leiman.
Ihmisoikeuksista puhuminen oli tuolloin reaganilaista propagandaa. Muurit, piikkilangat ja ihmisten ampuminen rajoilla olivat O.K. juttu monille sosialismia kannattavalle.
Minun (kaupungissa asuva koululainen ja sittemmin opiskelija) muistikuvieni mukaan nimenomaan oltiin r*ssänvastaisia, mutta siitä ei pahemmin huudeltu julkisesti. Oli kaksi todellisuutta: se, mitä naapurista oikeasti ajateltiin, ja se, missä poliitikot ja liike-elämä näyttelivät sopusointuisuutta naapurin kanssa.
Jos muuten 80-luvun poliittisesti korrekteissa tilanteissa nimitti naapureita "venäläisiksi", joku väistämättä korjasi sanan "neuvostoliittolaisiksi". Venäläiseksi kutsuminen oli hyvin epäkohteliasta ja historiallisesti väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1980-luvulla oli yleisesti köyhempää. Eipä silti, ainakin meidän perheessä oli silti ihan ok elintaso. Ulkomailla reissaaminen ym. oli enemmän luxusta, kuin nykyään. Myös elektroniikka ja tietotekniikka (silloin vielä lapsenkengissään) oli yleisesti huomattavasti kalliimpaa. Tv-kanavia oli vähemmän ja ohjelmatarjonta oli melko ummehtunutta.
Tykkäsin 1980-luvusta näistä listaamistani puutteista huolimatta. Se oli jotenkin rehellisempää aikaa ja vinguttiin vähemmän turhista asioista.
En tiedä voiko sanoa köyhempää/sisällöltään vähemmän rikkaampaa, koska ei niitä kaivattu mitä ei ollut. Ja se sama mentaliteetti puuttuu nykyihmiseltä täysin.
Ja oli myös se nykykielellä sanottuna kestävän kehityksen näkökulma, että jos vhs-nauhuri tai stereot maksoivat monta tuhatta markkaa, jos
"Kuvaputkitelevisiot ilman kaukosäätimiä. Kanavia 2-3, paikkakunnasta ja vuodesta riippuen. Kaikki katsoi tai oli katsomatta samoja sarjoja. Sarjoihin ja elokuviin ehkä keskityttiin paremmin, ei ollut muuta kilpailijaa huomiosta kuin sanoma/aikakauslehti ja perheenjäsenet."
Meillä ja monessa muussa kodissa luettiin valtavasti kirjoja. Kirjastot olivat hiljaisia aarreaittoja. Kirjastoautossa oli vähemmän tarjottavaa, mutta sieltäkin löytyi kyllä viikoittain puoli pulkallista lukemista kotiin vedettäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elettiin vakavaa suomettumisen aikaa. Suomella oli KGB:n kanssa kaikenlaisia sopimuksia, joita ei muiden Pohjoismaiden kanssa ollut. Suomi oli vakavasti Neuvostoliiton talutusnuorassa suposta lähtien. 90-luvun lama johtui osittain siitä, kun Neuvostoliitto romahti eikä idänkauppa vetänyt. Suomella tuskin oli 80-luvulla mahdollisuutta muuttaa idänkauppaa enemmän länteen. Suomi itsenäistyi vasta Neuvostoliiton romahdettua.
Tuo oli huono asia isommassa kuvassa ja tiettyjen ammattien piirissä, mutta jos katsotaan keskimääräistä suomalaista, jolla ei ollut yhteyksiä idänkauppaan tai politiikkaan, eikä hän kuunnellut liian tarkkaan uutisia, niin ei tuo suomettuminen kovin paljoa varmasti hänen elämäänsä vaikuttanut. Välillisesti vaikutti niin, että osittain idänkaupan ansiosta mutta laajemmin kansantalouden sulkeutuneisuuden vuoksi, Suomessa kuitenkin oli jos ei nousukautta niin kuitenki
Olen samaa mieltä, että tuota suomettumispolitiikkaa tuodaan usein esiin ylikorostetusti niin, että se olisi oikeasti vaikuttanut ihmisten elämään. Ikään kuin me oltaisiin täällä kävelty niskat kumarassa idän pelossa ja pelätty puhua asioista oikeilla nimillä jne. Sanon suoraan, että ja paskat.
Meillä on aina saanut puhua vapaasti, Neukkulaa sai arvostella vaikka kuinka paljon, kukaan ei tullut olalle koputtamaan, että kuuleppas nyt, oleppas nyt hiljaa! Idänkauppa kärsii! Höpö höpö. Me nuoret suuntauduttiin ihan selkeästi ja ylivoimaisesti länteen. NL ei kiinnostanut. Se oli tuossa vieressä, mutta tavallinen nuori kuunteli länsimaista musiikkia ja seurasi länsimaista muotia ja sitä me myös saimme. Mitään meiltä ei kielletty. Kukaan ei tuntenut minkäänlaista painolastia mistään suomettumisista. Suomi eli vahvaa hyvää nousukautta aina sinne 90-luvulle asti.
Vasemmistonuoret keksi aatteensa tehdäkseen sen iankaikisen isänmurhan, kun ei ollut muutakaan, millä taistella vanhoja arvoja vastaan. Isät oli olleet sodassa, sitä seikkaa oli vaikea sivuuttaa ja varsinkaan ylittää. Se oli kuitenkin loppujen lopuksi lyhytaikainen ilmiö, ja 80-luvulla viimeistään alkoi jo hiipua omaan mahdottomuuteensa. Kukaan ei oikeasti halunnut Suomesta komskumaata.
80-luku oli erittäin kivaa aikaa ainakin nuorille. Työpaikkojakin vielä oli hyvin saatavllla, koska tuli ne työllistämistuet, joiden avulla moni sai niinsanotusti jalan ovenväliin. Uusia virkojakin perustettiin vielä silloin ihan kiitettävästi, valtiolle ja kuntiin. Rahaa tuntui riittävän vaikka mihin.
Ehkä meillä oli sitten niin hyvät poliitikot silloin, että kansan ei tarvinnut millään lailla kärsiä mistään suomettumisilmiöistä normaalissa elämässään. Minun mielestäni ainakaan mikään ovi ei ollut kiinni. Jos meillä oli radiossa joku "Näin naapurissa" -ohjelma, niin pakotettiinko kansa sitä kuuntelemaan? No ei todellakaan ja sen vastapainoksi radio ja tv ynnä lehdet suolsi länsimaista kulttuuria ja viihdettä ja tietoa kaiken aikaa ja varsin voimakkaasti.
No, ainakin huumoriohjelmien suhteen olen samaa mieltä aiemman kommentoijan kanssa. Lisäksi aika on kullannut muistot, ja lapsena sitä nauroi kaikelle pöljälle.
Jos haluat/te katsauksen kotimaisen kasarihuumorin...no, hitauteen ja typeryyteen, kannattaa yrittää katsoa jonkun aikaa Älyvapaata palokuntaa. Lapsena se oli NIIIN hyvä. Heikki Kinnunen ritarina huutaa "valtakunnassa kaikki hyvin". No, ostin joskus DVD:n Anttilasta ja ajattelin, onpas kivaa verestää muistoja. Voi hyvänen aika. Meni aika nopeasti DVD kierrätykseen. Vai meniköhän ihan roskalavalle.
Surullista on se, että tuokin ohjelma oli tehty aikuisille, eikä samaan aikaan välttämättä tullut mitään muuta. Että noita sitten aikuiset katsoivat. Oli järkyttävää itse aikuisena katsoa sitä. Toisaalta taas, jos katsoo 2020-luvun näkökulmasta 1990-luvun alussa suursuosiota saanutta Kummelia, niin ei sekään nyt kyllä enää kovin hyvältä näytä. Ehkä se oli jatkumo.
Joten saako tässä ketjussa sanoa: 80-luvulla lapsena Älyvapaa palokunta oli hyvä, mutta 2010-luvulla katsottuna se oli aivan hirveä. Eli oliko se nyt sitten huono asia 80-luvulla, vai hyvä, en sitten tiedä.