Milloin on oikea aika luopua vanhasta koirasta?

Itselläni ei ole koiraa tai muitakaan lemmikkejä. Säälittää tutun koira, joka on toisesta silmästä täysin sokea ja muutenkin jo vanha, hengissä vaan pidetään 

Mietin samaa. Meillä 12 vuotias koira, millä ollut perussairaus 10 vuotta. Nyt lenkit lyhentynyt selvästi, kuulee huonosti, näkee huonosti, syö hitaasti eikä enää pysty pidättämään kakkaa. Jos ollut ulkona, ei välttämättä kakkaa, mutta kun tulee sisälle saattaa kakata sisälle. Tätä tapahtuu nyt päivittäin, joskus jopa kahdesti. Ei ikäänkuin muista ulkona kakata. Elämä pyörii nyt koiran kakan ympärillä.

Pois vaan. Virumaan älä jätä. 

Silloin kun eläin kärsii, eli tuntee kipua koko ajan. Meillä on ollut vanhoja eläimiä, sokeus ymv ei haittaa mutta jos eläin on kipeä eli oikeasti tuntee kipua niin silloin jos sitä kipua ei voi poistaa tmv. 

Kauheeta katsoa, itselläkin tuttuja joilla on pidetty väkisin hengissä sokeaa selvästi joka kohdasta sairasta eläintä.

Ei niinkun minkäänlaista tajua että sillä voi olla hirveät kivut mutta kun EI SE OSAA SANOA SITÄ

Jos koiralla on kovat kivut tai sen elämänlaatu on huono: ei syö ja juo, ei liiku, ei pääse tarpeilleen.

Jos ei ole kipuja, pystyy syömään ja juomaan,tekee tarpeensa pääsääntöisesti sinne minne pitääkin, eikä ole pahoja pelkotiloja jatkuvasti --> saa elää niin pitkään kuin elää. Jos yksikin em. ei toteudu, niin sitten minusta on aika lopettaa eläin.

Vierailija kirjoitti:

Mietin samaa. Meillä 12 vuotias koira, millä ollut perussairaus 10 vuotta. Nyt lenkit lyhentynyt selvästi, kuulee huonosti, näkee huonosti, syö hitaasti eikä enää pysty pidättämään kakkaa. Jos ollut ulkona, ei välttämättä kakkaa, mutta kun tulee sisälle saattaa kakata sisälle. Tätä tapahtuu nyt päivittäin, joskus jopa kahdesti. Ei ikäänkuin muista ulkona kakata. Elämä pyörii nyt koiran kakan ympärillä.

Kyllä pitäisi teidän koira jo päästää taivaalliseen luutarhaan, jos tuollaiset vaivat.

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun eläin kärsii, eli tuntee kipua koko ajan. Meillä on ollut vanhoja eläimiä, sokeus ymv ei haittaa mutta jos eläin on kipeä eli oikeasti tuntee kipua niin silloin jos sitä kipua ei voi poistaa tmv. 

Kerroin tuosta 12-vuotiaasta koirastani. Hänellä ei vaikuta olevan kipuja, mutta ikäänkuin dementia. Siksi sen lopettaminen mietityttää. Olenko vain liian itsekäs, kun olen kyllästynyt jatkuvaan koirankakkashowhun. 

Jos on päivittäisiä kipuja niin ei kannata pitkittää enää yhtään. Tiedän että päätös on vaikea, mutta joka kerta koiran kuoleman jälkeen olen ajatellut, miksi odotin. Aika on myös silloin kun mietit joka päivä, joko se pitäisi tehdä, vaikka et ole varma kivuista. Voimia tulevaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos koiralla on kovat kivut tai sen elämänlaatu on huono: ei syö ja juo, ei liiku, ei pääse tarpeilleen.

Tuossa vaiheessa ollaan jo menty liian pitkälle. 

Dementia no mutta mitä se nyt haittaa, anna koiran nauttia elämästä vielä. Jos ei ole kipuja ja tekee tarpeensa ulos niin menee vielä . Elävä olento se koirakin on.

Vierailija kirjoitti:

Mietin samaa. Meillä 12 vuotias koira, millä ollut perussairaus 10 vuotta. Nyt lenkit lyhentynyt selvästi, kuulee huonosti, näkee huonosti, syö hitaasti eikä enää pysty pidättämään kakkaa. Jos ollut ulkona, ei välttämättä kakkaa, mutta kun tulee sisälle saattaa kakata sisälle. Tätä tapahtuu nyt päivittäin, joskus jopa kahdesti. Ei ikäänkuin muista ulkona kakata. Elämä pyörii nyt koiran kakan ympärillä.

Älä enempää nolaa vanhaa ystävääsi. Soita tänään eläinlääkärille. 

Minusta silloin, kun siitä näkee että se ei enää halua elää. Pelkään vanhuuden, hidastumisen tms. takia en todellakaan eläintä lopeta. Eihän ne itsessään aiheuta eläimelle kärsimystä, vaan eläin sopeutuu niihin, mieli "hidastuu" samalla kuin kroppakin. En myöskään lopeta sellaisen kroonisen sairauden takia, jota voidaan hoitaa niin ettei oireet pilaa koiran elämäniloa. Esim. nivelrikko, joka kipulääkkeillä pysyy hyvin vähäoireisena. 

Mä mietin niin, että tee muille kuten haluaisit itsellesi tehtävän. En haluaisi kenenkään lopettavan minua, koska olen vanha. En myöskään halua sitä, vaikka mulla tosiaan on krooninen kipua ja uupumusta aiheuttava sairaus. Elämänilo kyllä kestää jonkin verran kipua ja vaivaakin, ihmisessä ja eläimessä elämisen tahto on varsin vahva. Mutta 25 vuotta koiria pitäneenä, tiedän että tulee sekin piste, jossa katseesta näkee, että toinen haluaisi vain pois, ja silloin on aika. Kun koiraa katsoessa tuntuu, että miksi onnkin niin, että sydän vielä lyö ja hengitys kulkee, vaikka keho on ihan loppu ja mieli haluaisi jo selvästi pois. 

3 koiraa mulla on kuollut vuosien varrella ihan luonnollisesti kotona. Rauhallisia, kauniita poisnukkumisia. Vanha koira hidastunut, tullut nukkuvaisemmaksi, sitten joku kerta ei ole enää herännyt. Ei ole ollut tuskainen missään vaiheessa. Mutta toki joskus on täytnyt lopettaakin, esim. viime keväänä 16-vuotiaalla vanhuskoiralla krooninen munuaisten vajaatoiminta meni niin pahaksi, että koira ei enää halunnut syödä eikä juoda, laihtui, oksenteli, eikä munuaisruoka enää auttanut. Koira selvästi kärsi kaikki ne hetket, kun ei ollut vereen ja aivoihin kertyneen liian virtsa-aineen takia puolitajuton. Eutanasia oli ainoa vaihtoehto, koska vaiva ei parane ja elämänlaatu oli aivan kauhean huono.

Koiran (eläimen) mahdollisten kipujen tunnistaminen ei ole helppoa. Mutta jos koira vaikuttaa äreältä tai stressaantuneelta, niin eläinlääkärin tarkastettavaksi. 

Oma 13 vuotias koira olisi leikattu todennäköisen pahalaatuisen kasvaimen (nisäkasvain) poistamiseksi. Mutta siinä hetkessä teimme koiran kanssa yhdessä päätöksen, ettei leikata enää, vaan polkumme eroavat tässä. Kaikki sujui niin hienosti. Vain suru jäi jäljelle.

Vierailija kirjoitti:

Minusta silloin, kun siitä näkee että se ei enää halua elää. Pelkään vanhuuden, hidastumisen tms. takia en todellakaan eläintä lopeta. Eihän ne itsessään aiheuta eläimelle kärsimystä, vaan eläin sopeutuu niihin, mieli "hidastuu" samalla kuin kroppakin. En myöskään lopeta sellaisen kroonisen sairauden takia, jota voidaan hoitaa niin ettei oireet pilaa koiran elämäniloa. Esim. nivelrikko, joka kipulääkkeillä pysyy hyvin vähäoireisena. 

Mä mietin niin, että tee muille kuten haluaisit itsellesi tehtävän. En haluaisi kenenkään lopettavan minua, koska olen vanha. En myöskään halua sitä, vaikka mulla tosiaan on krooninen kipua ja uupumusta aiheuttava sairaus. Elämänilo kyllä kestää jonkin verran kipua ja vaivaakin, ihmisessä ja eläimessä elämisen tahto on varsin vahva. Mutta 25 vuotta koiria pitäneenä, tiedän että tulee sekin piste, jossa katseesta näkee, että toinen haluaisi vain pois, ja silloin on aika. Kun koiraa katso

Jos koira kokee luonnollisen kuoleman kotona, niin omistaja on laiminlyönyt huolenpidon. Vaivoihinsa on silloin kuollut. Itsekästä toimintaa.

Kyllä eläinkin vanhenee, ja tulee vanhuuden vaivoja, mutta ei niiden takia pidä elävää olentoa lopettaa. Vain jos eläin kärsii. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun eläin kärsii, eli tuntee kipua koko ajan. Meillä on ollut vanhoja eläimiä, sokeus ymv ei haittaa mutta jos eläin on kipeä eli oikeasti tuntee kipua niin silloin jos sitä kipua ei voi poistaa tmv. 

Kerroin tuosta 12-vuotiaasta koirastani. Hänellä ei vaikuta olevan kipuja, mutta ikäänkuin dementia. Siksi sen lopettaminen mietityttää. Olenko vain liian itsekäs, kun olen kyllästynyt jatkuvaan koirankakkashowhun. 

Itse en lopettaisi tuosta syystä, ja kokisin itseni itsekkääksi jos niin tekisin. Mä en pidä eläimiä oikeastaan mitenkään vähempiarvoisena kuin ihmisiä, ja koska en lopetuttaisi omaa äitiänikään tuosta syystä silti vaikka se olisi laillisesti mahdollista, niin en lopetuttaisi koiraakaan. Mutta tiedän olevani tässä ääriajattelija - olen myös ollut vegaani yli 30 vuotta, koska en halua syödä eläimiä.

Kyllähän se on yleisesti hyväksyttyä, että ihmisellä on oikein "epämukavuussyistä" eläin lopettaa. Eli ei sua kukaan tule kauheasti paheksumaan, jos lopetutat. Itsekään en ääneen jaksa paheksua muita ellei selvästä rääkkäyksestä ole kyse - pidän huolen omasta moraalistani, en muiden. Mutta niin se on, että vanhuus, samoin kuin pentuaika, on yleensä jossain määrin aina vaivalloista aikaa, mutta ajattelen, että jos sitä ei ole valmis jaksamaan, ehkä seuraavalla kerralla kannattaisi miettiä ottaako eläintä ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin samaa. Meillä 12 vuotias koira, millä ollut perussairaus 10 vuotta. Nyt lenkit lyhentynyt selvästi, kuulee huonosti, näkee huonosti, syö hitaasti eikä enää pysty pidättämään kakkaa. Jos ollut ulkona, ei välttämättä kakkaa, mutta kun tulee sisälle saattaa kakata sisälle. Tätä tapahtuu nyt päivittäin, joskus jopa kahdesti. Ei ikäänkuin muista ulkona kakata. Elämä pyörii nyt koiran kakan ympärillä.

Älä enempää nolaa vanhaa ystävääsi. Soita tänään eläinlääkärille. 

Nolaa? Ei vanhuudessa ole mitään noloa. En minä pyytäisi kahdeksankymppiselle äidillenikään eutanasiaa, vaikka on kaikkia noita oireita, eikä hän itse sitä missään nimessä haluaisi, vaan haluaa elää pitkään. En koirallekaan, kun ei kerran vaikuta kärsivän.

Viimeistään silloin kun sen kaikki perheenjäsenet ovat  murhanneet toisensa ja murhaaja istuu elinkautista.