Milloin on oikea aika luopua vanhasta koirasta?

Posauta haulikolla taivaalliseen luutarhaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos koiralla on kovat kivut tai sen elämänlaatu on huono: ei syö ja juo, ei liiku, ei pääse tarpeilleen.

Tuossa vaiheessa ollaan jo menty liian pitkälle. 

Tämä voi tapahtua viikossa. Tuttavan koira, 12v, oli heinäkuun vikalla viikolla kun nähtiin aivan oma itsensä, terve, liikkuva normaali koira. Kaksi viikkoa myöhemmin lopetettiin. Kasvain aivoissa. 

Voi Jessus🙄🙄 luonnoneläimetkö ei kuole luonnollisesti ?????? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin samaa. Meillä 12 vuotias koira, millä ollut perussairaus 10 vuotta. Nyt lenkit lyhentynyt selvästi, kuulee huonosti, näkee huonosti, syö hitaasti eikä enää pysty pidättämään kakkaa. Jos ollut ulkona, ei välttämättä kakkaa, mutta kun tulee sisälle saattaa kakata sisälle. Tätä tapahtuu nyt päivittäin, joskus jopa kahdesti. Ei ikäänkuin muista ulkona kakata. Elämä pyörii nyt koiran kakan ympärillä.

Älä enempää nolaa vanhaa ystävääsi. Soita tänään eläinlääkärille. 

 

Nolaa? Ei vanhuudessa ole mitään noloa. En minä pyytäisi kahdeksankymppiselle äidillenikään eutanasiaa, vaikka on kaikkia noita oireita, eikä hän itse sitä missään nimessä haluaisi, vaan haluaa elää pitkään. En koirallekaan, kun ei kerran vaikuta kärsivän.

Inhimillistät koiria. Koira on yhtä arvokas kuin ihminen, mutta ei ajattele kuin ihminen. Luonnossa sairas koira haluaa vetäytyä laumasta yksin kuolemaan. Koira ei halua elää heikkona. 

Jos eläin kärsii kivuista jota ei saa pois tai muuten elämänlaatu on kärsimystä niin silloin voi lopettaa koiran. Ei iän perusteella lopeteta.

Ikä ei ole lopetuksen syy, vaan se kärsiikö eläin. Se että av mamma kärsii siitä että eläin on vanha, hidas ja välillä jäykkä ei ole sekään syy lopettaa koiraa.

"Jos koira kokee luonnollisen kuoleman kotona, niin omistaja on laiminlyönyt huolenpidon. Vaivoihinsa on silloin kuollut. Itsekästä toimintaa."

No aika äärimmäinen näkemys minusta tämäkin, ja kertoo kuinka vieraantuneita ihmiset on nykyään kuolemasta. Ei läheskään kaikki kuolemat ole millään tapaa tuskallisia, ei ihmisillä eikä eläimillä. Itse kun teen työtäni vanhusten parissa, niin niitä rauhallisia, jopa kauniita kuolemia näkee. Eläimilläkin näitä yhtä lailla esiintyy, hidas luonnolliseen vanhuuteen hiipuminen ilman kärsimystä, ja sitten lähtö. Itsellänikin vanha koira sai lähteä luonnollisesti. Se vaan alkoi nukkua enemmän ja enemmän, mutta oli aina tyytyväisen oloinen. Askel hidastui, halusi nukkua enemmän, halusi enemmän sylitellä kuin liikkua ja tehdä. Kuoli kauniisti luonnollisen kuoleman eräänä yönä viereeni sänkyyn, vähän ennen 17. syntymäpäiväänsä.

Vierailija kirjoitti:

Ikä ei ole lopetuksen syy, vaan se kärsiikö eläin. Se että av mamma kärsii siitä että eläin on vanha, hidas ja välillä jäykkä ei ole sekään syy lopettaa koiraa.

" se että av mamma kärsii "

No on sulla luulot.

Kipeä koira ei välttämättä näytä kipua



Ne pakenevat. Ne huutavat kivusta, tai sitten ne jähmettyvät paikalleen vapisemaan ja hikoilemaan. Ne voivat ontua, ja ne voivat virtsata alleen. Reaktion laatu riippuu kivun merkityksestä kussakin tilanteessa.

Tyypillisiä merkkejä ovat muutokset uni-valverytmissä. Aika usein vanhat koirat ovat erityisesti yöllä levottomia ja kävelevät ympäriinsä. 

Kun lemmikillä on selkeästi enemmän huonoja kuin hyviä päiviä ja sen elämänlaatu on selkeästi alentunut, on oikea hetki luopua siitä.

Koiralla on niin kova halu palvella ihmistä, että jos se vaan pystyy suorittamaan, niin sehän suorittaa. Koira ei näytä esimerkiksi kipua agilityradalla.

Kivun oireita lemmikeillä ovat muun muassa ruokahalun katoaminen tai ylenpalttinen juominen. Myös nukkumaan rauhoittuminen voi muuttua hankalaksi, ja lemmikki saattaa pyöriä kauan ympyrää ennen kuin se löytää hyvän asennon käydä makuulle. Laumassa viihtynyt koira taas saattaa esimerkiksi vetäytyä muiden koirien seurasta.

Ontumista ei kannata jäädä odottelemaan, sillä kipu voi sijaita monissa muissakin kohdissa kuin vain jaloissa. Ja kipua jaloissa olisikin, koira ei välttämättä sitä näytä.

Vierailija kirjoitti:

Ikä ei ole lopetuksen syy, vaan se kärsiikö eläin. Se että av mamma kärsii siitä että eläin on vanha, hidas ja välillä jäykkä ei ole sekään syy lopettaa koiraa.

Koira miellyttää omistajaansa. 

Ei todellakaan kaikki rodut, koirissa on eroja. Ja omistaja joka tuntee eläimen, osaa nähdä kivun.

Vierailija kirjoitti:

"Jos koira kokee luonnollisen kuoleman kotona, niin omistaja on laiminlyönyt huolenpidon. Vaivoihinsa on silloin kuollut. Itsekästä toimintaa."

No aika äärimmäinen näkemys minusta tämäkin, ja kertoo kuinka vieraantuneita ihmiset on nykyään kuolemasta. Ei läheskään kaikki kuolemat ole millään tapaa tuskallisia, ei ihmisillä eikä eläimillä. Itse kun teen työtäni vanhusten parissa, niin niitä rauhallisia, jopa kauniita kuolemia näkee. Eläimilläkin näitä yhtä lailla esiintyy, hidas luonnolliseen vanhuuteen hiipuminen ilman kärsimystä, ja sitten lähtö. Itsellänikin vanha koira sai lähteä luonnollisesti. Se vaan alkoi nukkua enemmän ja enemmän, mutta oli aina tyytyväisen oloinen. Askel hidastui, halusi nukkua enemmän, halusi enemmän sylitellä kuin liikkua ja tehdä. Kuoli kauniisti luonnollisen kuoleman eräänä yönä viereeni sänkyyn, vähän ennen 17. syntymäpäiväänsä.

Meillä kävi niin, että 16- vuotias koirani nukkui pois kun olimme vierekkäin lepäämässä. Paria kuukautta aiemmin koira kävi rokotuksissa ja hammaskiven poistossa. Eläinlääkäri sanoi, että toiset ne pysyy nuorekkaina tästä samaisesta koirasta silloin. Kummasteli hyvää ja reipasta kuntoa kuullessaan koiran iän. Koira ei ollut sairastellut koskaan. Ei myöskään sen parin kuukauden aikana, joka oli eläinlääkärikäynnin ja pois nukkumisen välissä.

Joten omistajana en missään nimessä laiminlyönyt huolenpitoa, vaikka koira koki luonnollisen kuoleman kotona.

Niin ihmiset kuin eläimetkin kuolee jossain vaiheessa vanhuuteen, ellei joku sairaus kuihduta sitä ennen pois.

Miksei eläinten anneta kuolla luonnollisesti siinä missä ihmistenkin, vaan ihminen päättää heidän päivistään? 

Vierailija kirjoitti:

Voi Jessus🙄🙄 luonnoneläimetkö ei kuole luonnollisesti ?????? 

Tämä. Toki sairaudet ja kivut tulee hoitaa, mutta suorastaan kammottava ajatus, että ainut ratkaisu on tap paa.

Mitä ihmeen yleisoireita? Jos vanhuksella ilmenee jotain oireita, se viedään eläinlääkääriin ja sen jälkeen pohditaan hoito tai mahdollinen eutanasia.

Mitä eläinlääkäreiden tappamisvimmaan tulee, niin johan se Espoossa nähtiin, miten tunteettomia ovat jopa pitkäaikaista läheistään kohtaan.

"Inhimillistät koiria. Koira on yhtä arvokas kuin ihminen, mutta ei ajattele kuin ihminen. Luonnossa sairas koira haluaa vetäytyä laumasta yksin kuolemaan. Koira ei halua elää heikkona. "

Koira ei ensinnäkään, suden tapaan ole varsinaisesti laumaeläin. Villikoiratkin elävät mieluiten itsekseen tai vain nuorten jälkeläistensä kanssa, jos resursseja vaan on tarpeeksi, ja yhdistyvät laumoiksi vain, jos eloonjäänti vaatii esim. yhteistyötä saalistuksessa. Yksin kuolemaan vetäytyminen on lähinnä sudella nähtyä käytöstä, ja niilläkin se yleensä tapahtuu kahdesta syystä, eli joko tosiaan on ihan viimeiset hetket ennen luonnollista kuolemaa, tai lauman alfa on sen luontoinen, että ei katsele hidastavia laumanjäseniä ja ajaa sellaiset pois tai rökittää säännöllisesti jos laumaan jää. Ei siinä mistään "en halua elää heikkona" pohdinnasta ole kyse, eikä edes epäitsekkäästä "teen tämän lauman parhaaksi, etten ole hidasteena" käytöksestä. Kyllä varmasti eläisivät luonnossakin mielellään "heikkona" loppuun asti rauhassa lauman osana, jos se sallittaisiin, ja sellaista myös tapahtuukin luonnossa osassa susilaumoja, varsinkin jos alueella on runsaat resurssit niin että eloonjäänti ei vaadi jatkuvaa kulkemista (jossa heikot ei pysy perässä), tai kaikkien osallistumista ison riistaan saalistukseen.

Ei eläimet ajattelee mitään tuollaisia käsitteeellisiä juttuja, että nyt minä olen heikko ja en halua elää tämmöisenä. Ne elävät hetkessä. Ja niiden elämänhalu on vahva hyvin pitkään. Jossain vaiheessa toki tulee se piste, kun eläin tietää, että nyt on aika,  ja sen kyllä sitten näkee.