Miksi suomalaiset lääkärit ovat empatiakyvyttömiä?

Vierailija kirjoitti:

Lääkikseen on päässyt ennen vain ulkoaoppimisen expertit ks pääsykokeet. Nykyään voi ssia muuttua. Sopeutuvuustestit pitäisi olla.

Vaikea hahmottaa, mikä muu ennustaisi menestystä lääkärinä kuin biologian, fysiikan ja kemian osaaminen. Motivaatiokirje ja -haastattelu vai? Ei ole objektiivisempaa kustannustehokasta tapaa valita.

Oletko koskaan kokeillut venäläistä lääkäriä, Venäjällä?

MInä olen.  Silloin kun sinne vielä pääsi.  Kävi niin että aamiaiselle hotellissa mennessä kompastui johonkin sellaiseen korokkeeseen keskellä huoneta, en huomannut sitä ja kaaduin ja paiskauduin päin seinää niin että ranteesta murtui sekä kyynärluu että värttinäluu. Käsi oli omituisessa asennossa, ranteessta vinossa  enkä saanut sitä oikaistua.

Ajoimme taksilla ensiapuun.  Vastaanotto jo oli hyvin töykeä ja meitä määräiltiin ja tiuskittiin eri paikkoihin kunnes pääsin röntgeniin mssä oli sitten erittäin  myötätuntoinen  nuori nainen joka puhui jopa englantia!

No sitten taas odottamaan.  Kutsuttiin sisään ja tyttäreni joka oli mukanani määrättiin odottamaan ulkopuolella, myöhemmin ymmärsin miksi.  Huoneessa oli erittäin epämielyttävä rasvaine  äijä ,lääkäri kai sitten. Puhui minulle venäjää josta en sanaakaan tajunnut.  Hän irvisteli pilkallisesti ja sanoi jotain kai hauskaa kahdelle paikalle olevall e ilmeisesti sairaanhoitajaopiskelijalle jotka sitten väänsivät naamaansa hymyyn kai kuuliaisesti lääkärille. Ukko ei suostunut puhumaan tai sitten ei osannut englantia

Sitten alkoi se mitä en ikinä unohda. Minun piti istua pöydän takana metallijakkaralla, käsi siinä pöydällä. Ukko laittoi käteni alle jonkun puupalikan.  Otti sitten valtavan ison ruiskun ja jolla pisti käteeni jotain että luulen lihaksia rentouttavaa.  Huoneeseen tuli nuori mies, luulen että joku lääkintävahtimestari tai vastaava. Hän tuli taakseni ja tarttui käsivarteeni. Lääkäri alkoi vetää kaikin voin kättäni ja se mies toiseen suuntaan. Myöhemmin huomasin mustelmat käsivarressa.  Sen vielä kesti, mutta sitten se lääkäri laittoi käteni sen puupalikan päälle ja alkoi runnoa niitä luita kohdilleen!  Se ol itodella kauhea kokemus!  Meinasin pyörtyä, silmissä musteni. Kukaan ei reagoinut mitenkään.

Se vahtimestari haki sitten kipsaustarpeet ja kipsasi käden.  Jäin makaamaan siihe  pöydän viereen pää ja yläruumis pöydällä sillä en uskaltanut nousta.  Kun sitten sen verran toinnuin niin menin sinne odotushuoneeseen ja siellä oli pakko istua pää polvissa kun meinasin taas pyörtyä.

Puhutaan empatiasta. Tai edes alkeellisimmasta välittämisestä!  Tuo oli kidutusta. En tiedä johtuiko siitä että olin suomalainen vain maan tapa.  

Mitään näin kamalla kohtelua en ole saanut missään.  Olin kuin joku roska,  torakka jolla ei ollut väliä.  Ne pirulliset halveksuvat katseet ja  se ilmeisen ivallinen puhe niille oppilaille, täysin epäasiallista.  Tarpeetto,an kivun tuottaminen; puudutusta olisi voinut käyttää vaikka se ei olisikaan kipua kokonaan vienyt. Nyt se oli epäinhillistä.