Mt-ongelmaiset
Miten jaksatte päivästä toiseen elää sairauden kanssa? Pakkohan se tietysti on, mutta mistä saatte voimia rämpiä taas yhden päivän läpi? Minulla on lääkitys kyllä, mutta se vie kaikki tunteet ja elämä on siksikin raskasta. Lisäksi lääkkeet väsyttää eikä aloitekykyä juuri ole. Tuntuu, että läheiset soittavat vain, kun haluavat minun tekevän jotain, eivät koskaan kysyäkseen miten voin. Yritän kyllä syödä hyvin ja liikkuakin välillä, mutta pakkopullaa nekin on. On ihan turha olo.
Kommentit (29)
Hyvä, että on testattu eri lääkkeitä. Itse ehkä haluaisin kokeilla vielä Aurorixia, mutta kun Voxra toimii eikä niitä voi syödä päällekkäin.
Olen herätellyt tunteita ihan tietoisesti - harjoitellut tunnistamaan eri tunteita tai niiden puutoksia. Käyttänyt siihen kirjoja ja nettiä ja luovia systeemejä esim. miettinyt empatian kautta, mitä kuvittelisin jonkun toisen tuntevan tilanteessa x tai y.
Vierailija kirjoitti:
Pahin oire on tällä hetkellä tämä tunteettomuus, muiden kanssa jotenkin selviäisin. Johtuu toki osittain lääkkeistäkin. Minulle ei oikein mikään tuota mielihyvää, joskus joku hyvä ruoka maistuu, mutta seuraavana päivänä ei välttämättä sekään.
Ap
Jos tuokaan lääke ei sovi? Sillä on kuitenkin jotain hyviä vaikutuksia? Onko sinulla mahdollisesti dissosiaatiota vai ihan vaan tunteettomuutta? Onko joku tunne, jonka ajattelet räjähtävän silmille hallitsemattomaksi, jos tunnet? Oletko tuntenut vihaa ja surua?
En tunne vihaa, enkä suruakaan. Enkä vastaavasti iloa tai rakkauttakaan. Ehkä minä olen vain toivoton tapaus. Uskoisin, että lääkkeestä on se apu, että jaksan nousta aamuisin ylös. Joskus olen kyllä miettinyt, jos kokeilisi olla ilman lääkettä, mutta sekin pelottaa.
Ap
Kiitos kaikille viesteistä, nyt taidan yrittää lähteä ulkoilmaan, kun aurinko paistaa. Ehkä tämä päivä tästä menee. Huomisesta ei kukaan tiedä.
Ap
Oletko ylipäätään elämässäsi sellainen, että osaat suuttua, jos joku sinulle tärkeä kohtelee sinua huonosti ja tunnistatko sen, että sinua kohdellaan huonosti? Vai toimiiko tuo puoli?
Hyvää ulkoilua!
Mulla sama tilanne mikään ei tunnu miltään.elämä on samanlaista päivästä toiseen.oon syöny lääkkeitä.drisperion ja sinienlääke.ja sellaista.joo päivästä toiseen tunteetonta.
Vaikeasta masennuksesta toipumisessa on itselläni auttanut psykoterapia, lääkitys, osastohoito, työelämään takaisin pääseminen, päivärutiinit (yöuni, ruokarytmi, liikunta), ajatus siitä että jossain kohtaa on oltava helpompaa, uskonto, mieli ry:n kriisipuhelin, kirkon chat-keskustelut, ystävät, vertaistuki, musiikki, taide, eläimet, hyvien asioiden tekeminen muille (osta vaikka roosa nauha tuote tms.), herkuttelu jne.
Luota siihen että hyvät asiat odottaa sua tulevaisuudessa. Et vain tässä hetkessä voi niitä nähdä mutta kyllä ne ovat tulossa. Tsemppiä!
Pahin oire on tällä hetkellä tämä tunteettomuus, muiden kanssa jotenkin selviäisin. Johtuu toki osittain lääkkeistäkin. Minulle ei oikein mikään tuota mielihyvää, joskus joku hyvä ruoka maistuu, mutta seuraavana päivänä ei välttämättä sekään.
Ap