Haluaisitko tietää, jos isäsi ei olisikaan biologinen isäsi.

paitsi tietty jos sillä oikealla isällä olisi joku perinnöllinen sairaus, jonka etenemistä voisi hidastaa ajoissa aloitetulla hoidolla.

Haluaisitko tietää, jos isäsi ei olisikaan biologinen isäsi. Mä en haluais missään nimessä.

jollei jouduta geneetikon tutkimuksiin



Hän on isäni kaikissa merkityksellisissä suhteissa.

Se ei kyllä taida olla mahdollista. Olen ilmetty isäni.

sillä hän on ollut isäni koko elämäni ja saa pysyä jatkossakin. Parempi ettei sellaisia lähtisi edes selvittelemään

koko eletty elämä pitäisi tavallaan miettiä ihan uusiksi.

Ei, kun mun isä on, no isä: tärkeä, rakas ja kaikinpuolin hyvä isä.



Kyllä, mutta lähinnä vaan jos olisi kyse jostain perinnöllisestä sairaudesta. Tai isosta perinnöstä Donald Trumpilta :D

Jos mietitään esimerkiksi sitä, pitäisikö luovutusspermalla alkunsa saaneelle lapselle kertoa taustat, niin minusta pitäisi. Eikä välttämättä ole järkevää odottaa, kunnes lapsi on aikuinen. Kun lapsi alkaa itse kysellä taustaansa, voi kertoa, että lääkäri auttoi äitiä ja isää.



Isä on kuitenkin se, joka lasta hoivaa ja kasvattaa. Minäkuvan muotoutumisen kannalta - ja jopa lääketieteellisistä syistä - voi kumminkin olla hyvä, että lapsettomuushoidoista kerrotaan lapselle rehellisesti. Mitä rehellisemmin ja arkisemmin, sitä vähemmän siihen sitten pääsee kertymään suurta draamaa.



Meinaan: olisi varmaan aika järkkyä, jos tuollainen asia paljastuisi vahingossa aikuiselle ihmiselle.

Nimetön #8:

koko eletty elämä pitäisi tavallaan miettiä ihan uusiksi.

haluaisin tietää perimäni. Se selittäisi monta asiaa elämästäni.

Itselläni on sairaus, jota ei ole pystytty diagnosoimaan. Tutkimusten yhteydessä ollaan käyty läpi koko lähisuku (ja vähän kauempikin), josko jollain olisi ollut samanlaisia oireita. Tulevaisuudessa geeniperimän kautta pystytään selvittämään sairauksia ja edistämään terveyttä vielä paljon enemmän kuin tällä hetkellä. Vaikka itseään ja omaa terveyttä ei ajattelisikaan, niin mielestäni silti omien lasten kannalta olisi hyödyllistä tuntea sukutausta ja sen sairaushistoria.

hyvin läheisen ihmisen joka sai 18v. tietää että biologinen isänsä onkin eräs toinen. Ja sitten tapasikin hänet.

Oli aika absurdi tilanne ja henkisesti raskas, joten en todellakaan toivo sitä kenellekään.

Ja äitinsä näki kyllä ihan eri valossa sen jälkeen...

Se ihminen jota hän oli luullut isäkseen ei koskaan saanut tietää myöskään totuutta.



Eli miettikää kaksi kertaa tai enemmänkin kun vehtaatte vieraissa lakanoissa ja sitten piilottelettekin totuutta rakkauden hedelmistä kaikilta vuosikymmenet.

En usko, että se muuttaisi mitään suhteessani vanhempiini, mutta haluaisin tietää.

Totta helevissä haluaisin tietää, onneksi minulle kerrottiin heti lapsena. Vaikka minulla ei ole suhteita biologiseen isääni, niin tuntuisi naurettavalta luulla isäpuoltani isäksi. Parempi se on niin kuin, että vahingossa saisi paljon myöhemmin tietää. Ja niitä vahinkojahan tunnetusti tapahtuu, itse olen elävä esimerkki.

Isäni on juoppo, jonka kanssa en ole tekemisissä. Ei haittaisi ollenkaan, jos saisin jonkun paremman, jolta joskus saisi apua ja rakkautta...