Lue keskustelun säännöt.
Taas meni yksi työpaikka jollekin muulle, vituttaa.
12.09.2008 |
Töitä oon etsinyt 2 kuukauden ajan. Alkuviikosta kävin taas haastattelussa ja hyvin meni. Luvattiin soittaa jos valitaan, mut eipä sit soitettu : (((
Harmittaa vaan, kun en osaa ottaa rennosti, kun odotan vastausta. Vaan mietin päässäni kaikkea siihen työhön liittyvää ja miten se sitten sujuu, tuntuu että olen jo töissä siellä, niin innostunut olen, mutta sitten se "maailma" romahtaa, kun mua ei valita. Miten sitä sais ittensä olemaan väliinpitämätön, etten liikaa unelmoisi?
Kommentit (6)
Samaten kun yhdestä sanotaan ei, niin on kuitenkin jo uusikin vireillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
19 hakemusta olen laittanut ja 14 kertaa päässyt haastatteluunkin (osa jopa 2. kierroksen), mutta kun ei tärppää niin ei. Äärimmäisen turhauttavaa. Oikeaa ja hyvää työkokemusta löytyy vajaat 10 vuotta. Itse epäilen, että se on tämä ikä (35v) ja lapsiluku (vasta 1), mitkä jarraavat. Kummasti mieskollegat vaihtaa työpaikkaa kuin paitaa.
mut en päässyt. Nyt se samaan duunipaikkaan haetaan taas työntekijää. Ei ole kiva laittaa taas hakemusta, tuntuu että se on sellaista kerjäämistä: ottakaa minut, please. Kun ei teidä yhtään olinko varasijalla vai ihan häntäpäässä hakijoista.
Olisin päässyt hakemaani paikkaan. Mutta en sitä sitten kuitenkaan ottanut....
työpaikan saannin. Toki jotkut hoitsut saa koko ajan pätkiä, mutta se onkin poikkeus.
Mä hain 2 VUOTTA uutta työtä kun olin 28-30 vuotias yhden lapsen äiti. Olen KTM ja controller, nykyään jo 10 vuotta työkokemusta isoista firmoista eli työpaikkoja on auki paljon, mutta en saanut uutta duunia. Pääsin kyllä haatatteluihin, mutta mulle sanottiin PÄIN NAAMAA lähes jokaisessa fimeassa, että "sä teet kohta toisen lapsen ja jäät pitkiksi ajoiksi pois, muuten olisit hyvä tyyppi".
No, tein sen standardinmuykaisen toisen lapsen (joka oli joka tapauksessa toiveissa) vanhassa työpaikassa. Kun toinen lapsi oli 1,5 v ja minä 32 v hain suuresta konsernista controllerin paikkaa ja kas kummaa - mut palkattiin ekan haatattelun aikana. Toinen suuri teollisuusfirma olisi samaan aikaan palkannut minut puhelimessa näkemättä edes yhtä kertaa kasvokkain!
No nyt olen kolmannesta lapsesta äitiyslomalla =)
Ei voi kuin sanoa, että miehet (jotka minuakin haastattelivat aikoinaan) on valitettavan yksinkertaista väkeä rekryhommissa kun eivät tajua, että me naiset synnytämme ne miehetkin tähän maailmaan johtajiksi ja rekrytoijiksi - ja tietysti synnytämme ne uudet synnyttäjänaiset =)
Mutta itse huomasin sen, että kun työnantajan näkökulmasta on ne kaksi lasta tehtynä niin he ajattelevat, että lapset on tehty eikä enää ole "uhkaa" äitiyslomista, mikä kyllä osoittaa varsinaista järjen köyhyyttä työnantajapuolelta!
Haaveilen työpaikan vaihdoksesta. Työkokemusta, monipuolista ja vaativaa sellaista on takana yli 10 vuotta, mutta olen ns alalle ajautunut ja muodollista pätevyyttä siihen, mitä kaikki nämä vuodet olen tehnyt ei ole. Joka paikkaan tuntuu olevan ainakin 50 hakijaa ja siis tietysti myös niitä muodollisesti päteviä. Vuoden sisään olen laittanut noin 20 hakemusta enkä vielä ole päässyt edes haastatteluun kertaakaan!!! Apua, olen loukossa tässä nykytyössä, joka ei nyt ihan kamalaa mutta haluaisin vaihtelua ja olen leipääntynyt jonkin verran. Eläkkeelle en tästä paikasta halua jäädä :(