Mitä nämä niin sanotut metatyöt ovat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on välttämätöntä ajattelutyötä, jonka unohtaminen hankaloittaa merkittävästi arjen sujumista. Se on ennakoimista, suunnittelemista, aikatauluttamista, delegoimista ja seuraamista. 

Kauppalistan laatiminen, päivän aikataulun suunnittelu, lapsen syntymäpäiväjuhlien valmistelu, kotitöiden jakaminen perheen kesken, pyykinpesunesteen kulumisen seuraaminen...

Siis normaalia arkea, mistä jotkut tekevät itselleen jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeaa? 

Ei jotkut vaan MIEHET. 

Vierailija kirjoitti:

Pihatöiden organisointi (lumityöt, nurmikonleikkuu, haravointi)

Pitääkin muistaa, kun ensilumi tulee organisoida ja suunnitella ensin lumitöiden päivä.

Nurmikonleikkuu ja haravointi on huomattavasti helpompia, kun ymmärtää järjestää ne poutapäivälle eikä kalenterin mukaan. Se saattaa vaatia sääennusteen katsomista, pihatyöpäivän siirtämistä lauantaista sunnuntaiksi ja sunnuntaimenojen siirtämistä lauantaille.

Metatyötä ovat ne lukemattomat asiat jotka pyörivät vaimosi mielessä kun p*net häntä ja ihmettelet myöhemmin, miksei vaimosi saanut ja vaikutti poissaolevalta. Ottamalla koppia näistä arjen hommista saat paljon tyytyväisemmän kumppanin kun osallistut arkeen.

Neljä lasta vain ollaan onnistuttu aikuisiksi saamaan, juuri noin mennään kauppaan sovitetaan vaatteeita ja kenkiä, ostetaan ne missä on vähän kasvuvaraa. Yhtään tonnin tankkia ei ostettu edes markka aikana

Teittekö koskaan ennen kauppareissua sellaista metatyötä, että tarkistitte sopiiko vanhempien lasten vanhat vaatteet nuoremmille, vai ostitteko aina kaikille uutta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

"Se lapsi ei hajoa, vaikka päiväkotivaatteet eivät olisi värisävyiltään täysin yhteensopivia. Näin yksi esimerkki naurettavasta palautteesta mitä aikanaan sain."

Ei hajoa ei. Sen sijaan lapsi kärsii, jos vaatteet ei ole vuodenaikaan ja säähän sopivia.

Kuinka ketun vaikea työ on muka aamulla katsoa ikkunasta ulos ja todeta päivän sää? Tai jumalauta vuodenaika?!

Ei se olekaan vaikeaa. Sitten menee vikaan, jos se sään vilkaisija alkaa kysellä puolisoltaan, että missä on lapselle ne kengät ja missä se haalari ja missä on pipot ja lapaset. Sitten kun ne löytyy, alkaa ihmettely, että miksi ne ei sovi lapsen päälle.

Ai, taas tuli kauhea metatyö! Puoliso kysyy "missäs se pipo olikaan? " ja tälle pitää

Mies voi ihan itse etsiä sen pipon sieltä, minne sen laittoi keväällä. Vaimolta ei tarvitse kysyä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

"Se lapsi ei hajoa, vaikka päiväkotivaatteet eivät olisi värisävyiltään täysin yhteensopivia. Näin yksi esimerkki naurettavasta palautteesta mitä aikanaan sain."

Ei hajoa ei. Sen sijaan lapsi kärsii, jos vaatteet ei ole vuodenaikaan ja säähän sopivia.

Kuinka ketun vaikea työ on muka aamulla katsoa ikkunasta ulos ja todeta päivän sää? Tai jumalauta vuodenaika?!

Metatyö on sitä, kun on ennalta valmiiksi katsonut että ne vuodenaikaan ja säähän sopivat vaatteet on käyttökunnossa ja oikean kokoisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on välttämätöntä ajattelutyötä, jonka unohtaminen hankaloittaa merkittävästi arjen sujumista. Se on ennakoimista, suunnittelemista, aikatauluttamista, delegoimista ja seuraamista. 

Kauppalistan laatiminen, päivän aikataulun suunnittelu, lapsen syntymäpäiväjuhlien valmistelu, kotitöiden jakaminen perheen kesken, pyykinpesunesteen kulumisen seuraaminen...

Voi hyvätavaton että ihminen voi tehdä elämästään hankalan. 

Niin. Jos kukaan ei tee tuota edellämainittua ajatustyötä, on lopputulos todella masentava. Kauppaan mennään ja ostetaan spontaanisti mitä sattuu, johtaa hävikkiin ja heräteostoksiin. Kotona sitten huomataan, että jotain tärkeää jäi ostamatta. Aikataulua ei suunnitella eli myöhästytään paikoista tai ei muisteta mennä vaikka neuvolaan. Lapsen syntymäpäivää ei vietetä tai vietetään menemällä perheen kesken spontaanisti heseen. Perheen äiti tekee yksin kaikki kotityöt, väsyy siihen ja on aina huonolla tuulella, pahimmassa tapauksessa tulee ero. Jatkanko vielä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

"Se lapsi ei hajoa, vaikka päiväkotivaatteet eivät olisi värisävyiltään täysin yhteensopivia. Näin yksi esimerkki naurettavasta palautteesta mitä aikanaan sain."

Ei hajoa ei. Sen sijaan lapsi kärsii, jos vaatteet ei ole vuodenaikaan ja säähän sopivia.

Kuinka ketun vaikea työ on muka aamulla katsoa ikkunasta ulos ja todeta päivän sää? Tai jumalauta vuodenaika?!

Metatyö on sitä, kun on ennalta valmiiksi katsonut että ne vuodenaikaan ja säähän sopivat vaatteet on käyttökunnossa ja oikean kokoisia.

Juuri niin. Meillä on otettu talvivaatteet valmiiksi esille jo heinäkuussa, niin ei pääse talvi yllättämään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

"Se lapsi ei hajoa, vaikka päiväkotivaatteet eivät olisi värisävyiltään täysin yhteensopivia. Näin yksi esimerkki naurettavasta palautteesta mitä aikanaan sain."

Ei hajoa ei. Sen sijaan lapsi kärsii, jos vaatteet ei ole vuodenaikaan ja säähän sopivia.

Kuinka ketun vaikea työ on muka aamulla katsoa ikkunasta ulos ja todeta päivän sää? Tai jumalauta vuodenaika?!

Metatyö on sitä, kun on ennalta valmiiksi katsonut että ne vuodenaikaan ja säähän sopivat vaatteet on käyttökunnossa ja oikean kokoisia.

Just tuossa joku mies irvisteli, että onpa vaimolle vaikea metatyö kertoa, missä se pipo on. Piti ihan nauraa ääneen, tyyppi ei edes tiedä, mistä tässä ketjussa on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

"Se lapsi ei hajoa, vaikka päiväkotivaatteet eivät olisi värisävyiltään täysin yhteensopivia. Näin yksi esimerkki naurettavasta palautteesta mitä aikanaan sain."

Ei hajoa ei. Sen sijaan lapsi kärsii, jos vaatteet ei ole vuodenaikaan ja säähän sopivia.

Kuinka ketun vaikea työ on muka aamulla katsoa ikkunasta ulos ja todeta päivän sää? Tai jumalauta vuodenaika?!

Metatyö on sitä, kun on ennalta valmiiksi katsonut että ne vuodenaikaan ja säähän sopivat vaatteet on käyttökunnossa ja oikean kokoisia.

Juuri niin. Meillä on otettu talvivaatteet valmiiksi esille jo heinäkuussa, niin ei pääse talvi yllättämään. 

Teilläkö on aina kaikille lapsille sopivan kokoiset vaatteet odottamassa seuraavaa vuodenaikaa? Miten ne sinne kaappiin itsestään osaa ilmestyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon jo vaihtanut talvirenkaat, ihan omatoimisesti. Ei tarvinnut metatöitä.

Kesäsaunan laittanut talviteloille, tilannut polttopuita seuraaviksi 5 vuodeksi. En tarvinnut mitään metatyötä, enkä uhriutunut niiden takia.

M

Mites sun vanhempien joululahjat ja kummipojan rippijuhlat? Mahtuuko puku ja onko lahja hankittu? Vanhempainyhdistys pitää kans halloweenjuhlat, oletko jo leiponut ja hankkinut koristeita ja monarin avaimet?

Kumpikin huolehtii omien sukulaistensa ja kummilastensa lahjat.

Meillä tehdään näin, ja jostain syystä miehen puolen suku ei saa lahjoja meidän perheeltä. Lasten serkun rippijuhlat jäivät myös väliin, kun mies ei niistä kertonut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on välttämätöntä ajattelutyötä, jonka unohtaminen hankaloittaa merkittävästi arjen sujumista. Se on ennakoimista, suunnittelemista, aikatauluttamista, delegoimista ja seuraamista. 

Kauppalistan laatiminen, päivän aikataulun suunnittelu, lapsen syntymäpäiväjuhlien valmistelu, kotitöiden jakaminen perheen kesken, pyykinpesunesteen kulumisen seuraaminen...

Voi hyvätavaton että ihminen voi tehdä elämästään hankalan. 

Niin. Jos kukaan ei tee tuota edellämainittua ajatustyötä, on lopputulos todella masentava. Kauppaan mennään ja ostetaan spontaanisti mitä sattuu, johtaa hävikkiin ja heräteostoksiin. Kotona sitten huomataan, että jotain tärkeää jäi ostamatta. Aikataulua ei suunnitella eli myöhästytään paikoista tai ei muisteta mennä vaikka neuvolaan. Lapsen syntymäpäivää ei v

Oikeastiko pitää tehdä suurtakin ajatustyötä ja suunnitelmia, että osaa viedä lapsen seuraavan viikon torstaina neuvolaan? 

Miksi tämän pitää olla Kaikki-tai-Ei mitään-hommaa, jossa lapsella ei ole vaatteita tai synttäreitä, jos roskien vientiä ei ole organisoitu? 

Meillä se oli enimmäkseen aikatauluttamista, molemmat tehtiin perhevuosina epäsäännöllistä kaksivuoroa. Joskus sai miettiä ihan tosissaan, missä välissä tehdään ruokaa ja käydään kaupassa, tämä siis aikana ennen keräilypalveluita. Nykyään ollaan jo kaksin, työtkin muuttuneet, eikä metatöitä ole kuin murto-osa siitä, mitä lapsiperheessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

"Se lapsi ei hajoa, vaikka päiväkotivaatteet eivät olisi värisävyiltään täysin yhteensopivia. Näin yksi esimerkki naurettavasta palautteesta mitä aikanaan sain."

Ei hajoa ei. Sen sijaan lapsi kärsii, jos vaatteet ei ole vuodenaikaan ja säähän sopivia.

Kuinka ketun vaikea työ on muka aamulla katsoa ikkunasta ulos ja todeta päivän sää? Tai jumalauta vuodenaika?!

Metatyö on sitä, kun on ennalta valmiiksi katsonut että ne vuodenaikaan ja säähän sopivat vaatteet on käyttökunnossa ja oikean kokoisia.

Juuri niin. Meillä on otettu talvivaatteet valmiiksi esille jo heinäkuussa, niin ei pääse talvi yllättämään. 

Teilläkö o

Ne on tietenkin ostettu jo hyvissä ajoin, kun lasta alettiin suunnittelemaan. 

"Oikeastiko pitää tehdä suurtakin ajatustyötä ja suunnitelmia, että osaa viedä lapsen seuraavan viikon torstaina neuvolaan?"

Perheellisetkin ihmiset ovat töissä. Töistä ei usein pääse lähtemään silloin kun itse haluaa. Onko puolisosi aina kotona, joten hän hoitaa aina lasten asiat?

Vierailija kirjoitti:

"Oikeastiko pitää tehdä suurtakin ajatustyötä ja suunnitelmia, että osaa viedä lapsen seuraavan viikon torstaina neuvolaan?"

Perheellisetkin ihmiset ovat töissä. Töistä ei usein pääse lähtemään silloin kun itse haluaa. Onko puolisosi aina kotona, joten hän hoitaa aina lasten asiat?

Niin, pitää toki vähän järjestellä, mutta ei tuo mitään ydinfysiikkaa ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites ne joululahjat? Kuinka monta ja kenelle ja mistä rahat? Kukas ne hankkii ja millä ihmeen ajalla? Ihme kun kukaan ei ole vielä pohtinut tätä.

Tämän ratkaisen niin, että en osta kenellekään mitään.

Kylläpä sinun lapsilla on ankeat joulut, kun ei saa yhtään joululahjaa. Ruokakin on kaurapuuroa ja paistettuja kananmunia, jos niitä sattuu olemaan.

Se joulu nyt ei silti vaadi hirveää uhriutumista ja etukäteissuunnittelua. Olen yh, minulla on monta  lasta. Kun lapset oli pieniä, kysyin lahjatoiveet. Kirjoitin ne watsappiin, josta sitten minun lapsuuden perheeni kertoi, mitä kukin ostaa. Ei vaadi keneltäkään suunnittelua, on valmiit ideat, ja voi vain käydä kaupassa. Aikuisten kesken ei vaihdeta lahjoja.

Ruuat nyt on jouluna aina samat. Aina. Mitä suunnittelua siinä on? Menee kauppaan, ostaa ruuat, tulee kotiin. Mielellään menen sellaiseen kellonaikaan, ettei ole paljon ihmisiä. Nyt, kun lapset on isoja, kysyn kyllä, mitä kukakin haluaa jouluna. Eli jos on erityistoiveita, tai jos kukaan ei halua vaikka lanttulaatikkoa, tiedän ostaa vain vähän itselleni tai olla ostamatta. Aikaa menee minuutti. Ei mitenkään raskasta tai vaativaa. Eikö vaadi normaalilta ihmiseltä yhtään mitään etukäteissuunnittelua. 

Mun kokemuksen mukaan sukulaisille lähetetään joulukortit ja/tai lahjoja, jos nainen siitä huolehtii. Muuten ei. Nainen varaa lomamatkan tai vähintäänkin pakkaa matkalaukut ainakin lapsillekin, joskus jopa miehelle. Katsoo, että onko sopivat uikkarit vai ovatko jääneet pieniksi, pitääkö ostaa uudet. Sinne lasten kerhoon ja  uimakouluunkin piti muuten ilmoittautua jo. Lapset pitäisi käyttää hiustenleikkuussa. Toivottavasti ei tule tänä talvena täitä: sitä hiustenpesurumbaa ja pyykkirumbaa ei jaksaisi. Mistä tulikin mieleen esikoisen syylä peukalossa: pitää käydä apteekissa kysymässä, mikä auttaisi. Kohta on taas aika ostaa joululahjoja. pitää hoitaa ajoissa, jos vaikka pitää verkkokaupoista ostaa, toimitusajat on pitkiä nykyään. MIstä tulikin mieleen, että pitää hakea se yks paketti postista, missä on kuopuksen uusi kurahaalari...

Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Metatyöt ovat kuin hengitysilma. Ei sitä huomaa, mutta huomaa kyllä, jos se loppuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on välttämätöntä ajattelutyötä, jonka unohtaminen hankaloittaa merkittävästi arjen sujumista. Se on ennakoimista, suunnittelemista, aikatauluttamista, delegoimista ja seuraamista. 

Kauppalistan laatiminen, päivän aikataulun suunnittelu, lapsen syntymäpäiväjuhlien valmistelu, kotitöiden jakaminen perheen kesken, pyykinpesunesteen kulumisen seuraaminen...

Siis normaalia arkea, mistä jotkut tekevät itselleen jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeaa? 

Sanoo se, jonka ei tarvitse välittää siitä, onko vessapaperi loppumassa vai ei, koska joku toinen on ajatellut asiaa ja hankkinut ajoissa lisää vessapaperia. Ja jos ei ole, niin se toinen ihminen saa huudot siitä, ettei ole vessapaperia, koska jotenkin mystisesti se on vain toisen homma, ei molempien vessapaperien käyttäjien. Tätä ovat meta

Ei se ole meta työ, kuten ei "pyykinpesua esteen kulutuksen seuraaminenkaan" 

Jokainen normaali aikuinen näkee omilla silmillään, paljonko pyykinpesuainetta tai vessapaperia on jäljellä. Ei siitä tarvitse uhriutua tai tehdä sitä varten yhtään mitään ajatustyötä. Saati nostaa itseään jalustalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Oikeastiko pitää tehdä suurtakin ajatustyötä ja suunnitelmia, että osaa viedä lapsen seuraavan viikon torstaina neuvolaan?"

Perheellisetkin ihmiset ovat töissä. Töistä ei usein pääse lähtemään silloin kun itse haluaa. Onko puolisosi aina kotona, joten hän hoitaa aina lasten asiat?

Niin, pitää toki vähän järjestellä, mutta ei tuo mitään ydinfysiikkaa ole. 

Ei kukaan ole niin väittänytkään, mutta kyllä se aikaa ja energiaa vie!