Lue keskustelun säännöt.
Tuttavani vie alle 2v lapsensa päiväkotiin klo 8 ja hakee klo 17 ja on itse kotona.
09.05.2008 |
Harmittaa lapsen puolesta. Tuttava on raskaana ja päivät pitkät vaan kotona yksin ja pieni lapsi hoidossa koko päivän. Tajuaisin, että olisi puoli päivää, mutta koko pivä on aika julmaa.
Kommentit (31)
Itselläni on kaksi lasta pienellä ikäerolla ja tarttee myöntää että kun paikat ei ollu hyvin palautunu uutta alkaessa odottaan ja paikat oli toodella kipeät varhasesta, ei vaan jaksanut leikkiä lapsen kanssa.
Lattialle jos istui, ei päässyt ylös tarpeeksi ajoissa kun lapsi kiipesi jo ties minne! :(
Harmitti kun lapsen leikit alkoi isän vasta tultua kotiin..
MInusta on ponnistus jo 2- vuotiaan saaminen hoitoon, puhumattakaan että lapsen hakisi parin tunnin päästä kotiin!
Hoidossa on tutut hoitajat, kaverit ja leikit. Rytmi säilyy ja äiti saa uppoutua raskauteen eikä tartte syyllistyä jaksamattomuudellaan.
Aurinkoista päivää kaikille inhottaville kyylille, menkää ulos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai että ihan uppoutua raskauteen. No mihinkäs aiot uppoutua uuden vauvan synnyttyä ja yhteiskuntako senkin hoitaa? Voi herran tähden millaisia selittelyjä. Myöntäisitte edes, että kyse on pelkästään omasta laiskuudestanne.
kannattaisi vaan totutella siihen, että ei sitä ole jatkossakaan aikaa uppoutua yhtään mihinkään (etenkään raskauteen) jos meinaa perheen perustaa....
3v ja yli alkaa vasta kaivata ikäistään seuraa. Kyllä 2v liian pieni olemaan koko päivää. Kun ei edes ole pakko viedä hoitoon
Kun kyselevät kavereita jo kahdenvuodeniässä? Tahtovat erityisesti kaveriseuraa.
Minä leikin lasteni kanssa paljon, mutta en silti korvaa ikäistä lapsiseuraa
Tylsyyttä, rasittavuutta, rutiineja tms. ei meinata jaksaa ollenkaan! Herranjestas, kun sitä elämässä aina kuuluukin päästä helpolla, joopa joo....
Oikeasti kun kamppailee ne raskaat jaksotkin läpi niin ne helpot ja mukavatkin jaksot elämässä tuntuvat vasta joltakin! Elämässä kuuluu olla kontrasteja, ei kaikki pidä olla aina niin silkoisen sileää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän 1v, 2v, 3v, 4v ja 5v ovat kotihoidossa ja heillä on kavereita joidenka kanssa leikkivät joka päivä. Leikkipuistoissa, naapureissa, tuttujen lasten kanssa.
3v ja yli alkaa vasta kaivata ikäistään seuraa. Kyllä 2v liian pieni olemaan koko päivää. Kun ei edes ole pakko viedä hoitoon
Kun kyselevät kavereita jo kahdenvuodeniässä? Tahtovat erityisesti kaveriseuraa.
Minä leikin lasteni kanssa paljon, mutta en silti korvaa ikäistä lapsiseuraa
vaan haluaa päästä mahd helpolla, on niin sanonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni 2,5 ja 3,5 v kun vauva syntyi. Lapset olivat loppuraskaudesta lähtien osapäivähoidossa muutaman kerran viikossa ja ovat yhä nyt kun vauva syntyi. Itsellä loppuaika supisteluita, vaipanvaihdot vaikeita ja olo tukala. Ulos ei paljon voinut lähteä. Jollei lapset ulkoilleet talvella hoidossa, eivät he ´muutoin sitten päässeet ulos, en vain kyennyt. Nyt synnkytys takana, paha jälkikipu, lähinnä vaakatasossa ensimmäiset 4vkoa, kuka isommat olisi hoitanut jollei olisi edes muutaman päivän viikossa olleet hoitopaikassa ja minä saanut parantua. Vauva on erittäin vaativa, koliikkinen, itkee paljon eikä viihdy kantoliinassa, sitterissä tms vaan vain sylissä. Kyllä sanon, että tuonikäisille olisi paljon vaikeampi olla kotona tällaisen äidin ja vauvan kanssa 24h kuin saamassa ruokaa ruoka-aikoina, leikkiä jaksavien tätien avustuksella, askarrella ja tehdä ikäisekseen kivoja asioita eikä kuunnella kun äiti käskyttää pedistä ja väsyneenä ja kiukkuisena komentelee.
Meidän elämäntilanne on tällainen ja ratkaisu meidän kohdaltaan hyvä että isommat ovat osapäivähoidossa vaikka olenkin vauvan kanssa vain syljeksimässä jonkun teorian mukaan kattoon. Totuus on toinen. Mieheni ei voi osallistua työn vuoksi perhe-elämään kuten monilla muilla, vaan pääpaino on minulla. Mies tekee matkatöitä ja kellon ympäri töitä. Ja muita sukulaisia ei ole alle 100km päässä.
Miten joku voi olla noin julma! En voi käsittää. Aivan kauheaa, eikö tällaiseen voi lastensuojelu jo puuttua? Ap voisitko sinä edes tehdä jotain auttaaksesi tätä lasta, kun on joutunut tuollaisen epäinhimillisen käsittelyn kohteeksi?
Vai olisiko tässä jopa rikosilmoituksen paikka? Pitäisikö sinun ap tehdä sittenkin tästä äidistä rikosilmoitus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sillä on millä nimellä sitä kutsutaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitää tehdä lapset pienellä ikäerolla, jos ei kroppa kestä? Turha itkeä, jos ite ei osaa yhtään varautua
Ilmankos nykyään yhä pienemmät lapset ovat pikkuasioista vinkuvia riiviöitä, kun vanhemmat opettavat "mut ku mä haluun"-asenteen vauvasta lähtien. Mitään ei ole pakko tehdä itse. Aina voi teettää muilla, kun ei huvita.
Miksi pitää tehdä lapset pienellä ikäerolla, jos ei kroppa kestä? Turha itkeä, jos ite ei osaa yhtään varautua
Ilmankos nykyään yhä pienemmät lapset ovat pikkuasioista vinkuvia riiviöitä, kun vanhemmat opettavat "mut ku mä haluun"-asenteen vauvasta lähtien. Mitään ei ole pakko tehdä itse. Aina voi teettää muilla, kun ei huvita.
Olen miettinyt paljon tätä samaa, kun mlta nykyisin usein kysellään, milloin pian 2 vuotta täyttävä tyttömme saa sisaruksia. Eikö niitä jo ole, milloin niitä tulee, kai pian, ei kai se vaan ainoaksia jää jne...
...mä haluan suojella itseäni ja muita juuri siltä, etten jaksaisikaan. Sillä haluan olla hyvä äiti ja hoitaa lapset itse, mutta en jaksaisi sitä rumbaa monen pienen ja vaativan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toivottavasti ap:n kaveri ei maksata lapsen hoitoaan yhteiskunnalla vaan maksaa edes täyden maksun. en halua mun verorahoja moiseen käytettävän. kavereita löytyy puistostakin. toisekseen 2v:lle paras seura on oma äiti !ja toivottavasti ko alueella ei ole oikeita paikan tarvitsijoita! harmittaa kyllä kun on muutenkin pitkät jonot. ei hoitotakuu todellakaan toteudu kaikkialla.
Mulla on lähes kaksivuotias esikoinen jonka odotus oli tosi helppoa. Nyt odotan toista ihan alussa ja pahoinvointi on sellaista, etten pääse sängystä ylös. En voi tehdä lapsen kanssa muuta kuin lukea, ei ole kivaa hänellekään. Kotihoidossa kuitenkin toistaiseksi, mutta osapäivähoito suunnitelmissa tämän tilanteen takia.
Miksi täytyy hankkia lapset pienellä ikäerolla jos ei pärjää edes sen esikoisen ja mahdollisen toisen kanssa? Ehkäisy vois olla _kova_ sana.
Minkalainen äiti ei osaa järjestää lapselleen virikkeitä? Ei ne virikkeet sielä tarhassakaan kovin kummoisempia ole.
Tarhassako ne kaverit ainoastaan on? Kyllä meidän kotihoidetuilla lapsilla kavereita on.
-------------------------------
- Taitaa nykyäitejä vaivata vaan _UUSAVUTTOMUUS_
-----------------------
Eipä täällä ihmiset vaikuta empaattisilta, että lapsen parhaasta todella välittäisivät.
Minulla isompi lapsi (2v) on tarhassa osa-aikaisesti n.12h/vk. Tuona aikana minä itse lepään, jos vauva nukkuu. Jaksan olla sitten se virikkeitä tarjoava äiti lopun aikaa. Miksi päädyin tähän? Ensinnäkin vauva nukkuu huonosti, ja minä en selviä ilman unta. Mies tekee pitkää päivää, vaikka tekeeekin kotona niin paljon kun voi. Minä tarvitsen ns. omaa aikaa, ja sitä saan vauvan nukkuessa. Vauvakin saa joskus äiti-lapsi-aikaa, kun isommat ovat poissa. Niin ja meillä ei ole sukulaisia tai kummeja, jotka auttaisivat. Plussana lisäksi, että saan pitää lapsen korkeatasoisen hoitopaikan, johon on pitkät jonot.
Tai sit väitetään, ettei muka pärjää kahden kanssa kotona. No, meillä oli ihan samanlainen tilanne. Lasten ikäeroksi tuli tasan 2v eli vein isompaa hoitoon myös alle 2-vuotiaana. Pikkusiskon syntymän jälkeen isoveli vaihtoi osa-aikaiseksi, eli 3 päivää viikossa. Ja siksi tämä, koska joudun palaamaan heti tämän äitiysloman jälkeen töihin syksyllä, jolloin olisi erittäin vaikea saada hoitopaikkaa täältä lähialueelta, joten pidetään paikkaa. Pikkusiskollekin piti jo tehdä hakemus päiväkotiin 2kk ikäisenä ja tässä keväällä selvisi, että samaan ryhmään hakee 40 muutakin lasta. Eli ei ole helppoa täällä päin saada toivomaansa hoitopaikkaa.
Eipä täällä ihmiset vaikuta empaattisilta, että lapsen parhaasta todella välittäisivät.
Minulla isompi lapsi (2v) on tarhassa osa-aikaisesti n.12h/vk. Tuona aikana minä itse lepään, jos vauva nukkuu. Jaksan olla sitten se virikkeitä tarjoava äiti lopun aikaa. Miksi päädyin tähän? Ensinnäkin vauva nukkuu huonosti, ja minä en selviä ilman unta. Mies tekee pitkää päivää, vaikka tekeeekin kotona niin paljon kun voi. Minä tarvitsen ns. omaa aikaa, ja sitä saan vauvan nukkuessa. Vauvakin saa joskus äiti-lapsi-aikaa, kun isommat ovat poissa. Niin ja meillä ei ole sukulaisia tai kummeja, jotka auttaisivat. Plussana lisäksi, että saan pitää lapsen korkeatasoisen hoitopaikan, johon on pitkät jonot.
Mä pidän esikoisen päivähoidossa (ei ihan noin pitkiä päiviä, mutta kokonaisia silti) ne vikat viikot äitiyslomalle töistä jäämisen jälkeen, koska vointi on niin huono ettei musta ole kunnolla hoitamaan sitä. Tarvitsen vuodelepoa, eikä olisi reilua kolmevuotiaalle joutua katselemaan sitä vierestä päivät pitkät.