Lue keskustelun säännöt.
Miksi olette sinkkuja?
13.10.2024 |
Eikö olisi parempi seurustella ja asua jonkun kanssa yhdessä?
Kommentit (159)
En hae parisuhteelta samoja asioita kuin suurin osa muista, minkä lisäksi osaan olla ns. "vaikea". Mutten myöskään ole kyllä koskaan etsimällä etsinyt suhdetta.
Mutta isoin yksittäinen ongelma varmasti on, että haluaisin 100% omistautumista - ilman seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin kahdeksan vuotta parisuhteessa miehen kanssa, hän petti suhteen aikana. En halunnut pettävää miestä lasteni isäksi. Toivon että voisin vielä kokea uuden rakkauden ja ehkä vielä ehdin saada lapsia.
N32
Minä voisin lähteä kanssasi treffeille.
M26
Akat on kusipäitä ja homoakaan minusta ei (onneksi) tule, siksi!
Vierailija kirjoitti:
Akat on kusipäitä ja homoakaan minusta ei (onneksi) tule, siksi!
Katso peiliin ja mieti mikä meni pieleen.
Onneksi ole pakko seurustella ja olla kenenkään kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpompi sanottu, kuin tehty. Ei kumppania vain oteta tuosta noin vain kainaloon. Sitten yhteiselo olisi minkälaista? Näin sinkkuna ei ole ketään vaatijaa.
Vaikea löytää naisena tasa-arvoista suhdetta. En halua olla ilmainen piika. Ja miehen pitäisi olla myös ilo silmälle. En vaan jaksa enää etsiä. Yksin on ihan hyvä kun siihen tottuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon liian tyhmä elämään isommin, kuin yksin.
Vaimolla alkoi vaïhdevuodet, kotisëksi loppui. Nyt vaikuttaa siltä että nuoret kaunottaret ovat vähissä. /M67v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viihdyn paremmin sinkkuna ja oman kodin rauhassa kuin parisuhteessa
Mulla sama fiilis.
Viimeisin suhde päättyi kymmenen vuotta sitten. Koin henkistä ja fyysistä väkivaltaa, josta ylipääsemiseen meni useampi vuosi. Ei ole mitään kiinnostusta parisuhteeseen. Ajatuskin puistattaa.
Viihdyn sinkkuna ja nautin omasta rauhasta ja omasta tilasta, ja tästä vapaudesta, kun kaikki vapaa-aika on täysin omaa aikaa.
Jos joskus vielä päädyn parisuhteeseen, niin ehdottomasti kumpikin pitää oman kotinsa. Itselläni on mukava pieni asunto hyvällä sijainnilla, niin ei ole mitään aikomusta lähteä tästä pois, enkä myöskään huoli ketään tähän.
Olen vasta nyt kypsällä aikuisiällä tiedostamassa ihmissuhdetaitojen puutettani ja kiintymyssuhdetyyppiäni. Toivon vielä löytäväni sopivan ihmisen, jonka kanssa muodostaa tervehenkinen ja antoisa rakkaussuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei. Mä en kestäisi jotain vierasta mun kotona, enkä todellakaan muuta kenenkään nurkkiin vieraaksi.
Mieluummin sinkku
ymmärrän kyllä pointtisi. Mutta eihän se kumppani mikään vieras olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin että mitä parempaa se toisen vaatimuksiin suostuminen kompromissien nimissä tuo?
t. narsistin exä
Niin siis kenelle se olisi parempi, että minä seurustelisin jonkun kanssa, ettei tarvitsisi yksin asua??????
Kun siis en halua asua seurustella tai asua kenenkään toisen kanssa vaan nautin omasta rauhastani.
Vierailija kirjoitti:
En osaa naurattaa naisia.
Sun pitäis vähän rentoutua. Kato ei elämä oo niin vakavaa. Hymyilet enemmän ja juttele jonkun kivan naisen kanssa, tutustutte ja saat uusia kavereita. Ei sitä koskaan tiedä milloin se onni osuu kohdille.
Vierailija kirjoitti:
Mulla kiinnostus yleensä lopahtaa todella nopeasti. Ei yhtäkkiä enää vain sytytä eikä kiinnosta. Minkäs teet.
Näin kävi minullakin nuorempana jatkuvastti. Sitä kun kuvitteli että jotenkin "kuuluu" seurustella. Aikuistuttuani en enää jaksanut sitä säätöä ja jäin sitten vaan sinkuksi ja totesin jossain vaiheessa että mitään muuta en halua!
Kun tajuaa että on vain yksi ainoa elämä ei sitä totisesti halua ehdoin tahdoin pilata. Uusintaa ei koskaan saa, ja jälikatumus on p-skan väärti.
En halua lapsia joten sinkkuus ei siinäkään mielessä haittaa, ja voihan sitä sinkkunaisena hankkia sen lapsen yksinkin.
Mitään muuta kuin hyviä puolia en tästä löydä. Kyllä vapaus on ihmiselle niin tärkeä asia että siitä en mistään hinnasta enää luovu.
Minulla on ongelmana hirveä yksinäisyys: myyjiä lukuun ottamatta en ole tavannut ketään yli kuukauteen.
Olisihan se parempi tai ainakin siis itselle oikeampi elämäntapa, -tyyli ja perhemuotokin olla parisuhteessa ja mieluiten eläisin avioliitossa, mutta eipä toista sopivaa ole kohdalle osunut.
Yksi toki riittäisikin jos vain hänen kanssaan saisin yhä olla.
Mulla kiinnostus yleensä lopahtaa todella nopeasti. Ei yhtäkkiä enää vain sytytä eikä kiinnosta. Minkäs teet.