Mistä lasten levottomuus johtuu?

Ihan mutu-tuntumalla: liika telkan katselu ja liian vähän vanhempien huomiota.Mutta siis ihan vain musta tuntuu...

...makeat ruoat, liika television katselu, stressi perheessä, kiire ja vanhempien laiminlyönti ja liiallinen esim. kotitöiden teko joka on pois lasten kanssa vietetystä ajasta. Iha tollai ekana tuli mielee.

Minusta taas tuntuu että vanhemmat antaa liikaakin lapsilleen ja silloin kun sitä kaikkea aikaa ei saa niin se ilmenee kaikenlaisena huomionhakuna. Kyllähän kotityöt ja monenlaiset muut aikuisten hommat kuuluvat normaaliin elämiseen ja elämään. Ei voida ajatella että lasten kanssa pitää koko ajan olla, heitä viihdyttää. Kyllä lasten pitää osata olla itsekseenkin välistä. Mutta tuo lasten levottomuus johtuu varmaan osaltaan myös tästä kaikesta kiireisestä elämästä, on esim. vuorotöitä. Ei minusta televisio lasta levottomaksi tee. Se voi myös joskus rauhoittaa.......

Lisäisin listaan liian vähät/liiat harrastukset. Pitkäjänteisyys ja tavoitteellisuus harrastuksissa tuntuu monasti nykyään olevan hukassa, kun aina pitäisi olla kivaa...Tarkoitan nyt lähinnä kouluikäisten harrastuksia.



Mitä television " rauhoittavaan" vaikutukseen tulee, kutsuisin sitä lähinnä passivoivaksi vaikutukseksi!

Näin kotioloissa syitä levottomuuteen on helposti kaksi: joko lapset eivät ole saaneet purkaa energiaansa ulkoiluun tai päivässä on jotakin erikoista, joka vaikuttaa selkeään päivärytmiin.



Laajemmasti uskon, että liialliset virikkeet tekevät levottomaksi: liikaa menoja/harrastuksia - vastapainona viikon ainoana vapaapäivänä relataan sitten niin maan raivokkaasti ja " ladataan akkuja" (idioottimainen fraasi mielestäni).

Minun mielestäni lapsiperheissä pitäisi tavoitella tasapainoa, kohtuutta ja tehdä arjesta parempaa - suurin osa elämästä on kuitenkin arkea.



Televisiossa olennaista on tietenkin se mitä sieltä katsotaan ja milloin. Monissa perheissä telkkari on auki aamusta iltaan, taustahälynä ja ihan turhaan. Ostareilla ja ruokaravintoloissa raikaa rokkikone aamusta iltaan. Melu tekee levottomaksi.



Joku sanoi, että vanhemmat tekevät liikaa kotitöitä eikä aikaa jää lapselle. Kotityöt ovat vanhempien kotitöitä, mutta netissä roikkuminen, pelaaminen, " työsähköpostien nopea vilaisu" tuskin ovat ihan tarpeellisia syitä sivuuttaa lapsi.



Koirankusettaja polttaa tupakkaa, puhuu kännykkään ja nykii koiraa eteenpäin...olis jo kiire muualle... Voisikohan sitä yrittää keskittyä yhteen asiaan kerrallaan???

Itse olen huomannut, että kaikkein eniten lasten levottomuuteen vaikuttaa nämä pelit, joita suunnilleen jokainen poika ja useat tytötkin pelaavat.



Meidän esikoinen (poika) on nyt ekaluokalla ja yhä uudestaan yllätyn siitä, kuinka suppeaa ajatusmaailma hänen ikäisillään (pojilla) on. Puheenaiheita on tasan yksi ja se on pelaaminen.

Meillä tehtiin pelaamisesta totaalisesti loppu viime keväänä, kun huomasin että poika ajatteli ekana aamulla ja viimeisenä illlalla pleikkaripelejä. Kaikki leikit liittyivät peleihin, kavereiden kanssa vaan pelattiin jne. Siispä meidän talosta lähti pleikkari " kävelemään" . Kaksi viikkoa poika kiukkusi, mutta sitten alkoi muuttua kuin eripojaksi.

Nykyisin hän saa peleta tietokoneella kahtena päivänä viikossa ja katson tosi tarkkaan mitä pelaa. Kavereiden luona valitettavasti pelaavat kyllä enemmän.



Ja uskokaapas, että kun meillä oli pelikone ja enemmän peliaikaa, niin ovellamme oli usein pojan kavereita. Mutta sen jälkeen, kun pleikkari katosi ja kaverit huomasivat, ettei meillä saa netissäkään pelailla niin meillä käy tasan YKSI pojan kaveri. Eli, mitään muuta siis ei nämä toiset osaa tehdä kuin pelata.



Missä ovat ulkoleikit, missä vanhat pikkuautoleikit, mielikuvitusjutut jne. Unohduksissa pelimaailman tieltä. Kun pelaaminen loppui, meidän pojalta alkoi löytyä todella hienoja ideoita ja piirteitä, joita hän toteutti tämän yhden ja ainoan " ei peliriippuvaisen" kaverinsa kanssa. Tutkivat luontoa, rakentavat majoja, tekevät lumilinnoja, pelaavat lautapelejä jne.



Joten, kaikkien levottomien lasten äidit; kokeilkaapas ottaa 4kk ajaksi KAIKKI ns. videopelit pois ja katsokaa, millaisen lapsen saatte!

LuruLude:

Koirankusettaja polttaa tupakkaa, puhuu kännykkään ja nykii koiraa eteenpäin...olis jo kiire muualle... Voisikohan sitä yrittää keskittyä yhteen asiaan kerrallaan???

Lasten levottomuus johtuu meistä aikuisista!! Ja on aivan turha syyttää pelkästään nykyajan vaatimuksia - kyllä se viime kädessä on kuitenkin itsestä kiinni, miten vaikkapa vapaa-aikansa järjestää.

Eiväthän vanhemmatkaan osaa enää esimerkiksi " vain olla" . Koko ajan pitää kehittää itseään ja harrastaa ja ottaa Omaa Aikaa. Ja samalla tavalla sitten järjestetään lastenkin elämä. Ja sori vaan, mutta aikuiset ovat kuitenkin viime kädessä vastuussa pleikan peluusta (itsekin olen sitä mieltä, että aikamoinen helvetinkone se kyllä on...), television katsomisesta ja harrastusten määrästä. Mun lapset ei harrasta ja silti tuntuu, että tekemistä etenkin näin paremmilla säillä riittää ihan liiankin kanssa. Hyvä kun jaksavat/ehtivät läksyt tehdä ja iltaruuan syödä, kun on aika mennä nukkumaan...

Pikkulasten etenkin pitäisi antaa rauhoittua... Lelutkaan eivät nykyaikana ole aina siitä rauhoittavimmasta päästä. Pojilla varsinkaan. On kaikenmaailman hirviöhahmoa, trampoliinia ym. (kun minä oln pieni, oli sisällä hyppely kerrostalossa kielletty... Ja muutenkin.), että " pääsee höyryt pihalle" , mutta minusta se on ainakin osittain itseään ruokkiva systeemi... Enkä todella tarkoita, että pitäisi palata " lapset saa näkyä muttei kuulua" -meininkiin, mutta tuntuu, että tolkku on pois aika kokonaisvaltaisesti. Pienemmilläkin lapsilla, saati koululaisilla... Pelottaa tämänkaltainen kehityssuunta - mihin se loppuu?

Me aikuiset luomme lapsille levottoman elämän.



Kiire ja suoriutuminen on nykyään liian tavallista. Lapsia ympäröi häly ja liika " virikkeellisyys" (inho sana minusta). Monissa perheissä harrastetaan liikaa kello kaulassa tai sitten passivoidutaan televesion eteen (ja sielläkin näkemä pitää purkaa johonkin), lisäksi pelikoneet ovat pahemmasta päästä käytökseen vaikuttamassa. Isot lapsiryhmät ja meteli eivät auta keskittymään omiin hommiin.



Toisaalta monet lapset kaipaavat aitoa vanhempien kiinnostusta ja purkavat ehkä huomiohakuisuudella sitä ettei heitä todella kohdata ja kuunnella.

Mutta myös käsitykset siitä millaisia ovat toivottavat luonteenpiirteet ovat muuttuneet.

Kun kärjistetysti ennen lapsista kasvatettiin mahdollismman nöyriä, hiljaisia tottelvaisia ja huomaamattomia, niin nykyään ' ihannepiirteet' ovat aktiivisuus, puolensapitäminen ja sanavalmius.

Toki lasten, joita kannustetaan jälkimmäisiin ominaisuuksiin pysyminen rauhallisina vaatii paljon enemmän kuin passiivisuuteen kasvatetut.

Eri kulttuurien yleiset tempperamentit eivät ole kiinni vain synnynäisistä ominaisuuksista vaan siitä millaista käytöstä kulttuurissa arvostetaan. Esim. kun välimeren maissa arvostetaan ulospäinkääntyneitä ja puheliaita ihmisiä, meillä on vanhastaan sellaisia sanontoja kuin vaikeneminen on kultaa jne. Tämä kuitenkin on Suomessa selvästi muuttunut.

lapsen elämässä luo perusturvaa ja rauhaa. Eli ei kyse ole lapsen viihduttämisestä, vaan keskittymisestä juuri hänen asioihinsa ja ajatuksiinsa, läheisyys, että hän kokee tulleensa kuulluksi, nähdyksi ja rakastetuksi. Se tarkoittaa usein myös aikuiselle pysähtymistä omista rutiineista ja touhuista ja keskittymistä lapsen ehdoilla leikimiseen, keskusteluun, lukemiseen jne. Siinä me voisimme skarpata ja näyttää esimerkkiä, mitä tosiaan tarkoittaa, kun keskittyy johonkin ihan rauhassa. Siis aitoon, empaattiseen sosiaaliseen vuorovaikutukseen ihmisten kesken.

Kuulema Pikku Kakkosen joitain vanhoja ohjelmia (mm. Pelle Hermanni) on jouduttu uudestaan leikkaamaan nopeatempoisemmiksi, koska nykyajan lapset eivät jaksa 70-80-luvuilla tehtyjen ohjelmien rauhallista tahtia.



Tämä kuvastaa sitä, kuinka pienestä saakka lapset tänä päivänä omaksuvat nyky-yhteiskunnan kiireisen tahdin. Eikä se ole heidän vikansa, he adaptoituvat vallitseviin oloihin. Tämän vuoksi vanhempien olisi mielestäni hyvin tietoisesti pyrittävä rauhalliseen arkielämään: mahdollisimman vähän ylitöitä tai kotona työpuheluita ja -sähköposteja, ei hirveätä määrää harrastuksia (ei itsellä eikä lapsilla), televisio päällä vain rajoitetusti (esim. mainoskatkon hälinä taustalla luo todella rauhattoman tunnelman kotiin), yhteisiä rauhallisia lukuhetkiä jne. Kuulostaa monen mielestä tylsältä, mutta lapset ovat pieniä vain vähän aikaa. Annetaan heille rauhaa kehittyä.



Ei sitä tv:tä kokonaan tarvitse sulkea tai kaikkia harrastuksia lopettaa, mutta kiinnittää vain huomiota siihen, että arvostaa tavallista kotonaolemistakin.