Lue keskustelun säännöt.
Opiskelu pilasi elämäni
13.10.2024 |
Tuntuu ettei elämässä ole mitään järkeä. Lukiossa ajattelin, että tämä on nyt sitä raskainta aikaa elämässä ja kun vain pääsen opiskelemaan ja muuttamaan kotoa pois asiat helpottuu (nyt lähinnä huvittaa tämä ajatuksenkulku). Pääsin suoraan lukiosta yliopistoon alalle jolle halusin, ajattelematta sen tarkemmin mitä maisterin tutkinto alalla jossa palkka on huonoa ja palkkakehitys olematonta tulisi tarkoittamaan tulevaisuuteni kannalta. Opiskeluaika ei ole ollut hienoa aikaa, aloitin korona-aikana etäopetuksessa uudessa kaupungissa enkä solminut juuri mitään uusia ihmissuhteita lukuunottamatta toksista suhdetta joka vuosien jälkeen päättyi kuin päättyikin. Nyt olen pian valmistumassa yli 30 tuhannen euron opintolainan kera, jolla olen maksanut pelkästään elämiseen liittyviä pakollisia kuluja kuten ruokaa, lääkärikuluja sekä vuokraa kalliista yksiöistä koska opiskelija-asuntoa en koskaan saanut (ja kyllä, olen lisäksi jatkuvasti käynyt töissä). Parisuhdetta ei ole enkä jaksa sellaista enää edes etsiä. Suurimpia unelmia esim. harrastusten suhteen en pääse vieläkään toteuttamaan, sillä tulen maksamaan suurikorkoista opintolainaani pois kymmenien vuosien ajan jolloin pienestä palkasta jäänee käteen vähemmän kuin kouluttamattomalle siivojalle. Kaduttaa että ikinä menin opiskelemaan. Nyt olen vain velkaantunut ja uupunut raskaista opinnoista ja valmistuminen ei tule tätä tilannetta helpottamaan mitenkään. Jotenkin melkein huijattu olo. Hävettää oma elämäntilanne ja surettaa että olen hukannut nuoruuteni tähän. Samalla tuntuu että monilla muilla ystäväpiirissäni on asiat moninkerroin paremmin. Vanhemmilta on saatu isot säästöt joten opintolainalta on voitu välttyä, valmistutaan hyväpalkkaisiin ammatteihin ja elämästä nautitaan matkustelun, parisuhteiden ja harrastusten merkeissä. Itselläni ei ole enää mitään odotettavaa. En pysty tekemään mitään niistä asioista joita haluaisin tehdä ja joita kohtaan tunnen paloa. Nyt valmistun vain ikuiseen oravanpyörään jossa käyn töissä elääkseni ja muuta ei ole. Miten ihmeessä tällaista elämää jaksaa elää?
Kommentit (187)
Jotenkin melkein huijattu olo? Siis kuka sinua on tuossa huijannut, muut kuin sinä itse itseäsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luokanopettaja?
Pari vuotta työkokemusta, niin voit työn ohella opiskella erityisopettajaksi. Palkka nousee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa jo harhaluulo, että opintolaina on halpakorkoista. Opintolainat on olleet vuodesta 1992 lähtien markkinakorkoisia. Niissä ei ole matalia korkoja vaan korot on se sama Euribor kuin muissakin lainoissa + pankin marginaalikorko siihen päälle.
Niin, se on halpakorkoista, koska siinä on olematon marginaali. Toki korko muuttuu niin kuin kaikissa lainoissa (paitsi niissä missä on erikseen sovittu kiinteä korko).
No ei ole. Mulla on about 30 tonnia opintolainaa ja pelkkä korko vähän reilu 130 e/kk. Nyt ilmeisesti vihdoinkin vähän laskee, kun korot tulossa alas.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelu pilasi elämäsi? Kuulostaa siltä kuin sinulla ei olisi elämästäsi mitään vastuuta. Jos haluat tehdä asioita jotka maksavat, sinun olisi pitänyt mennä opiskelemaan korkeapalkkaista alaa. Kuulostaa siltä, ettet ole silloin miettinyt elämääsi juurikaan eteenpäin. Itse en kehtaisi sinun tilanteessasi valittaa. Sinun kannattaa yrittää luopua tuosta uhriutumisesta. Kaikkeen ei voi elämässä itse vaikuttaa, mutta moniin asioihin voi.
Sinulla on mahdollisuus vielä opiskella tutkinto, jolla saisit parempaa palkkaa. Käy töissä ja säästä ennen sitä muutama vuosi. Sinuna hakeutuisin myös jonnekin ammattilaiselle juttelemaan, olet näköalaton.
Etkö saa hyvityksen osasta opintolainastasi? Vai etkö valmistunut tavoiteajassa?
Ei parikymppinen aina tiedä, mitä kannattaisi opiskella. Ja kaikilla nuorilla ihmisillä ei ole ketään, joiden kanssa jutella koulutuksista. Muistan kun itse pääsin lukiosta. Olin aivan yksin tulevaisuuden suunnitelun suhteen. Ja aika pieleen valinnat menivät. Valitettavasti lukiotodistukset olivat niin hyvät, että oli helppo tehdä kalliita virheitä.
Olen itse VTM ja palkan perusteella kuulun alempaan keskiluokkaan eli ei myöskään mennyt elämä niin kuin kuvittelin. Saan iloa harrastuksista ja perheestä vaikka ajoittain tunnen katkeruutta omista nuoruuden valinnoista. Opintolainaa 37000 ja kk-erä 350€ tällä hetkellä. Opintolaina tulee maksaa takaisin 30v kuluessa ensimmäisestä nostosta. Opintoni keskeytyvät vuosiksi kun jumahdin töihin ja nyt tilanne on se, että minulla on tasan 15v maksaa laina takaisin, joten kk-erää ei tästä pienene paitsi korkojen laskiessa. Harmittaa, että haksahdin tuohon "opintolaina on ilmaista" mantraan. Ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei opiskelu ole elämääsi pilannut, vaan asenteesi. Siihen voit vaikuttaa ja saada vielä aivan mukavan loppu elämän. Kuulostaa masentuneelta, joten ajatuksesi lienevät jumittuneet kielteisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelu pilasi elämäsi? Kuulostaa siltä kuin sinulla ei olisi elämästäsi mitään vastuuta. Jos haluat tehdä asioita jotka maksavat, sinun olisi pitänyt mennä opiskelemaan korkeapalkkaista alaa. Kuulostaa siltä, ettet ole silloin miettinyt elämääsi juurikaan eteenpäin. Itse en kehtaisi sinun tilanteessasi valittaa. Sinun kannattaa yrittää luopua tuosta uhriutumisesta. Kaikkeen ei voi elämässä itse vaikuttaa, mutta moniin asioihin voi.
Sinulla on mahdollisuus vielä opiskella tutkinto, jolla saisit parempaa palkkaa. Käy töissä ja säästä ennen sitä muutama vuosi. Sinuna hakeutuisin myös jonnekin ammattilaiselle juttelemaan, olet näköalaton.
Etkö saa hyvityksen osasta opintolainastasi? Vai etkö valmistunut tavoiteajassa?
18-vuotias minä oli kieltämättä ajattelematon. Halusin nopeasti muuttaa kotoa pois ja aloittaa oman eläm
MIKSI et kerro sitä alaasi? Epäilen tätä trolliksi ihan siksi, ettet kerro.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin iso opintolaina, ulosotossa, ja en ole edes valmistunut.
Nuoret patistellaan ottamaan lainaa ja opiskelemaan liian herkästi. AP:kin olisi välttynyt tältä, jos joku olisi hänelle kertonut elämän faktat. 18-wee ei ole tarpeeksi kypsä päättämään elämän mittaisista opintolainoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa jo harhaluulo, että opintolaina on halpakorkoista. Opintolainat on olleet vuodesta 1992 lähtien markkinakorkoisia. Niissä ei ole matalia korkoja vaan korot on se sama Euribor kuin muissakin lainoissa + pankin marginaalikorko siihen päälle.
Niin, se on halpakorkoista, koska siinä on olematon marginaali. Toki korko muuttuu niin kuin kaikissa lainoissa (paitsi niissä missä on erikseen sovittu kiinteä korko).
Tämäkin on puppua. Opintolainojen marginaali on samaa luokkaa kuin asuntolainassa. Toki kummassakin tapauksessa marginaali vaihtelee yksilöllisesti, mutta ei opintolainassa ole halpa kokonaiskorko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanteesi ei ole niin huono kuin luulet. Puhu jollekin läheisellesi joka tietää raha-asioista jotain ja tehkää yhdessä laskelmia ja suunnitelmia? Itse maksoin yli 10 000€ opintolainan pois kansaneläkkeestä muutamassa vuodessa.
Eihän tuo hyvältä kuulosta ja laina on ahdistava asia, mutta entä jos et olisi opiskellut? Olisitko saanut töitä sen sijaan? Olisiko ne työt olleet mieluisia? Olisitko töiden ohessa jaksanut toteuttaa niitä intohimoja? Vai olisitko ehkä joutunut työttömäksi ja syrjäytynyt köyhänä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä kummassa opiskelit, kun et joutunut kappalejakoon tutustumaan?
Puhumattakaan pilkun käytöstä :(
Jos AP olisi opiskellut jotain muuta, kuin i-gorin elämäkolua, niin olisi ehkä opetellut kirjoittamaan paremmin. Sepustus on jotain alakoululaisen tasoista mökellystä, joten tuskin yliopisto-opintoja on takana tuntiakaan. Jos on, niin en tiedä mitä pitäisi sääliä, AP:n lahjoja vai yliopistojen tilaa.
Huvittavinta näissä provoissa on se, että surkeaa kielellistä ulostuloa ymmärtää parhaiten se matalasti koulutettu tai kouluttamaton pölhöpopulaatio, joka vihervasemmistolaisessa kuplassa ottaa kaikki tällaiset kirjoitukset todesta ja öyhötys alkaa. Toki myös on joukko luusereita, jotka keksivät selityksen saamattomuudelleen näistä tarinoinneista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on myös kusetettu olo. Opintolainan piti olla halpaa ja työpaikkoja piti olla, kun isot ikäluokat jää eläkkeelle. Korot on hirveät ja missähän ne työpaikat on? Persut on vielä ajaneet maan lamaan reilussa vuodessa, joten ei vielä vuosikausiin niitä hyväpalkkaisia asiantuntijatöitä odotettavissa, jos koskaan.
Mietin edelleen ap:n alaa. Hänen kertomus ei täsmää. Varman työllisyyden matalapalkka-aloja maisterin tutkinnolla on vähän.
Sosiaalityö ei ole matalapalkka-ala. Varhaiskasvatus ei vaadi maisterin tutkintoa. Luokanopettajat ei ole matalapalkkaisia ja palkka nousee iän ja vastuiden myötä. Lisäksi tutkinnolla voi tehdä muutakin. Mikä se ala siis voi olla?
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin melkein huijattu olo? Siis kuka sinua on tuossa huijannut, muut kuin sinä itse itseäsi!
Lähinnä siinä mielessä että nuoria painostetaan opiskelemaan ja sen tekemällä luvataan hyvä tulevaisuus. Lisäksi se, että koulutukseni vaatii maisterin tutkinnon on mielestäni kohtuutonta suhteessa palkkaan josta työssä maksetaan. Opintolainasysteemissä ei ole huomioitu matalapalkka-aloja. Oletus on, että maisteri tienaa yli mediaanin ja kykenee ongelmitta maksamaan opintolainan takaisin. Näin ei kuitenkaan läheskään kaikilla aloilla ole, ja tätä minun mielestä pitäisi selkeämmin korostaa nuorille.
No eikai siitä nyt voi opiskelua syyttää, mikäli rahankäyttö on ollut holtitonta. En ihan purematta niele tuollaista 30k opintolainaa, mikäli on vielä käynyt opiskelujen aikana töissäkin. Ainakin jos töitä on tehnyt hieman enemmän kuin nimeksi.
Tai saahan sitä rahaa kulumaan, mutta mitä järkeä on syyttää opiskelua omasta kulutuksesta? Onko työelämäkin perseestä ja petettyjä lupauksia jos menot on 4k ja tulot vain 3k?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä kummassa opiskelit, kun et joutunut kappalejakoon tutustumaan?
Puhumattakaan pilkun käytöstä :(
Trollikoulusta valmistunut. Ei kun valmistumassa. Huono palkka mutta töitä riittää.
Niinhän se aina on, että itselle osuu se paskanakki ja huono tuuri ja yksiössäkin oli pakko asua (ei voinut vaihtaa kesken soluun? Tai hankkia kämppistä?), mutta muilla on ollut vain hyvää onnea ja jos nyt on rahaa, oli varmasti vanhempien rahaa...
Anteeksi vaan, mutta elämääsi auttaisi nyt melko paljon se, että alkaisit ottaa vastuuta valinnoistasi ja miettiä, mitkä on ne seuraavat valinnat jotka vielä voit tehdä, niin että joskus on paremmin. Nyt kuulostat olevan hyvän matkaa menossa tilanteeseen, jossa Elämä On Tehnyt Väärin ja Mikään Ei Enää Onnistu. Se ei auta sua.
18-vuotias minä oli kieltämättä ajattelematon. Halusin nopeasti muuttaa kotoa pois ja aloittaa oman elämän. Alan valitsin sen perusteella mikä silloin kiinnosti. Ja kiinnostaa se edelleenkin, se kiinnostus ei kuitenkaan laskujani maksa. Ihan itse olen tähän tilanteeseeni ajautunut ja kannan siitä vastuun. Se ei kuitenkaan poista sitä faktaa että elämä tuntuu ikuiselta puurtamiselta vailla merkitystä. Uutta alaa en voi opiskella sillä opintotuet on käytetty.
ap