Sinä +50
Oletko koskaan havahtunut mietteistä, että näinkö se meni, elämä. Ihan OK työpaikka, mutta jos olisi käynyt hieman enemmän koulua, olisiko paremmin. Ihana puoliso ja lapset, mutta miten olisi mennyt sen toisen kanssa, jos olisi kohdattu myöhemmin. Saitko ne unelmat joista haaveilit, vai haluaisitko uuden yrityksen. Olla rohkeampi.
Kommentit (53)
Olen 50+ eli YLI viisitoista ja kaikki hoidettu.
Mulla oli pari unelmaa nuorena ja saavutin ne. En ole keksinyt uusia. Elämä ja työ on ok, lapset ihania. Yritän nauttia joka hetkestä ennen kuin lapset lähtee kotoa. Sitten voi kyllä tulla tylsää ja pitää keksiä jotain, alkaa matkustella enemmän ym.
Olen miettinyt. Olen pelännyt tehdä päätöksiä koko elämäni. Ollut huonon itsetunnon omaava. Nyt olen masentunut kun pitkä parisuhde päättyi muutama vuosi sitten. Kolme vuotta ollut alakuloinen, tyhjää haluttomuutta. Yksinäisyyttä. Ei saisi valittaa mutta ei ole edes voimia yrittää ylös.
Tottakai aina silloin tällöin tulee miettineeksi "mitä jos olisinkin valinnut/tehnyt silloin toisin...". Varsinkin joskus ennen viiskymppisiä tuli mietittyä näitä useammin. Yleisesti ottaen olen kuitenkin erittäin tyytyväinen valintoihini, eikä ole mitään sellaista mistä olisin erityisen tyytymätön. Omalla tavallaan olen menestynyt elämässä jopa paremmin kuin uskalsin aikoinaan toivoakaan. Ei mennyt niinkuin ajattelin vaan oikeastaan yli odotusten.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset kirjoittavat +50 eli ihan väärinpäin? Sehän on 50+, eli viisikymmentä plus jotain. Onko alle 50-vuotias näiden logiikan mukaan sitten -50?
Aivan, jos on yli 50, niin se on 50+. Aika loogista mutta ei mene joillakin jakeluun. Samoja kuin nämä jotka kirjoittavat juhlineensa 50- kymppisiään. 5- kymppisiä olisi vähän fiksumpaa.
Nyt 50 v. Ja kyllähän sitä välillä miettii mitä jos. Mietin asiaa enemmän tuossa seitsemän vuotta sitten.
Ei olla jääty sammaloitumaan vaan toteutettu niitä asioita mistä on haaveiltu. Mökki, matkustelu, harrastukset, ystävät ja kulttuuri itselleni tärkeitä asioita. Lapset teinejä, joten he eivät ole vielä muutttamassa pois kotoa. Myös heitelty ideoita mitä sitten kun teinit muuttavat pois. Pienempi asunto, osa vuodesta lämpimässä - mene ja tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset kirjoittavat +50 eli ihan väärinpäin? Sehän on 50+, eli viisikymmentä plus jotain. Onko alle 50-vuotias näiden logiikan mukaan sitten -50?
Aivan, jos on yli 50, niin se on 50+. Aika loogista mutta ei mene joillakin jakeluun. Samoja kuin nämä jotka kirjoittavat juhlineensa 50- kymppisiään. 5- kymppisiä olisi vähän fiksumpaa.
Vastaan todennäköisesti trolliin, mutta 50-kymppinen on ainoa oikea tapa internetissä. Jos kirjoittaa jollain muulla tavalla, paljastaa olevansa uusi internetin ihmeellisessä maailmassa.
En missään vaiheessa elämääni ole miettinyt että miksi tein niin enkä noin ja miten olisi jos olisin valinnut toisin.
Olen työssä jossa viihdyn koska siinä on tarpeeksi haastetta ja stressiä sopivasti jota kaipaan, muuten tulee liian tylsäksi.
Elän yksin vaikka nuorena kokeilin myös parisuhdetta jonka huomasin sitten ajan kuluessa vääräksi tavaksi minulle elää. Tarvitsen tilaa ja oman paikan missä elän ja olen vain minä. Kyllästyn nopeasti enkä jaksa koko ajan panostaa jotenkin toiseen ihmiseen. En ole kärsivällinen. En siedä rajoituksia ja mustasukkaisuutta.
Minulla ei ole lapsia ja se on ollut hyvin tietoinen päätös jo 9-vuotiaana kun ilmoitin vanhemmilleni että lapsia ei sitten tule.
Olen luonteeltani joustava siinä mielessä että jos jokin suunnitelma ei toteudu kuten olen ajatellut, muutan kurssia ja yritän toista kautta. En jää suremaan mennyttä. Olen erittäin positiivinen ja haen aina kaikesta hyvät puolet.
Oma elämäni on ollut varsin hyvää ja on sitä edelleen. En ole tyyppi joka katuu mitään, se ei hyödytä.
Olen. Olen miettinyt minkälaista elämäni olisi ollut jos en olisi sairastunut kaksisuuntaiseen alle 30 vuotiaana. Sitä ennen elämäni oli ihan mukavaa ja normaalia. Mielen järkkyminen on tehnyt elämästäni todella vaikeaa ja suoraan sanoen olisin ollut mielelläni syntymättä kuin halunnut kokea näitä asioita.
Min ikäinen on +50? Syntyy 50 v päästä?
50+ on yli 50 v.
Olen minä joskus asioilla jossitellut. Olin laiska koulussa, mutta pärjännyt työelämässä hyvin. Teen samaa työtä akateemisten kanssa samalla 6000€:n palkalla. Seitsemän vuoden avoliitto loppui aikoinaan ja olen varma, että olen onnellisempi nykyisen vaimoni kanssa kuin sen exäni kanssa. Unelmiakin olen voinut toteuttaa. Olen saanut mahdollisuuden asua ulkomailla ja moni muukin haaveeni on toteutunut tai voin toteuttaa ne tulevaisuudessa.
En ole koskaan oikeastaan haaveillut mistään sen kummemmin. Olen mennyt päivä kerrallaan ja katsonut, mitä elämä tuo tullessaan. Mutta mietin, että jotain asioita olisin voinut jättää tekemättä. Ja aika haasteellisia hetkiä on mahtunut elämään. Siksi elän mieluummin päivä kerrallaan. Vaisto yleensä vie johonkin kivaan uuteen juttuun. Tällä hetkellä olen tyytyväinen elämääni.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan oikeastaan haaveillut mistään sen kummemmin. Olen mennyt päivä kerrallaan ja katsonut, mitä elämä tuo tullessaan. Mutta mietin, että jotain asioita olisin voinut jättää tekemättä. Ja aika haasteellisia hetkiä on mahtunut elämään. Siksi elän mieluummin päivä kerrallaan. Vaisto yleensä vie johonkin kivaan uuteen juttuun. Tällä hetkellä olen tyytyväinen elämääni.
Lisään vielä, olen tehnyt paljon rohkeita päätöksiä liittyen työelämään ja parisuhteisiin. Ne ovat olleet onnistuneita päätöksiä. Yksi iso rohkea muutos on johdattanut muihinkin muutoksiin elämän osa-alueilla.
Olen yli 50v. Ei ole "huonoa työpaikkaa" liian vähäisen koulutuksen vuoksi, vaan olen ollut pitkään työtön, koska minulla on "liikaa koulutusta". Nyt on tilanne toinen, koska minulla on myös se "alempi koulutus", ja mieluinen työpaikka.
Minulla on perhe, ja puoliso. En kelpuuttanut niitä "huonompia vaihtoehtoja". Olen se kranttu akka, joka jätti sekä jännikset että kilttikset ruikuttamaan, ja valitsi älykkään nörtin.
Mitään en kadu, mutta en ole vielä lopettanut elämistä. Minulla on suunnitelmia ja unelmia. Onhan tässä vielä puolet elämästä jäljellä.
Olen yli viisikymppinen. Puolisoni kanssa ostimme omakotitalon haja-asutusalueelta muutama vuosi sitten. Täällä nautin siitä, kun elämä on niin ihanan tylsää. On tilaa omille ajatuksille.
Olen välillä miettinyt, mutta palaan ajatukseen, että valintani olen tehnyt siinä hetkessä parhaalla mahdollisella tavalla. Elämä on hyvää, kiva mies, aikuiset fiksut lapset, tavallinen hyvä työpaikka, maksettu kiva koti. En valita, onnellinenkin olen, voin tehdä haluamiani asioita ja elää omannäköistäni elämää.
Vierailija kirjoitti:
Olen välillä miettinyt, mutta palaan ajatukseen, että valintani olen tehnyt siinä hetkessä parhaalla mahdollisella tavalla. Elämä on hyvää, kiva mies, aikuiset fiksut lapset, tavallinen hyvä työpaikka, maksettu kiva koti. En valita, onnellinenkin olen, voin tehdä haluamiani asioita ja elää omannäköistäni elämää.
Sehän se on, kun ymmärtää, että on tehnyt valintansa sen tiedon pohjalta, joka sillä hetkellä on ollut, ja valinta on silloin tuntunut hyvältä. Joskus olen miettinyt, että jos olisi ollut se tieto, mitä nyt on, olisin varmaan valinnut toisin. Mutta en kadu valintaani, koska jos olisin valinnut toisin, en tietäisi jotain, mitä nyt tiedän.
En. Olen ollut todella onnekas. En kaipaa mitään lisää, kaikki on hyvin.
Käytätkö pluskoon vaatteita vai kokoplussan😆