Äitini haukkuu kokoani todella ällöttävällä tavalla. Meinaa todella mennä nuppi nurin.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Mikset kerro painoos?

Mihin ihmeeseen tarvitset tietoa sinulle tuntemattoman ja yhdentekevän ihmisen painosta?

Haukuitko juuri AP:ta yhdentekeväksi

Usein se, että persoona muuttuu kun nauttii alkoholia, kertoo jonkinlaisesta alkoholiongelmasta. Omakin selvin päin kiltti vanhempani oli humalapäissään vihainen ja haukkui kaikki. Suosittelen monen muun ketjuun vastanneiden tavoin, että et tapaisi häntä kun hän juo. 

Se sanonta on mennä kuppi nurin. 

Lukisit edes enemmän

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Mikset kerro painoos?

Mihin ihmeeseen tarvitset tietoa sinulle tuntemattoman ja yhdentekevän ihmisen painosta?

Haukuitko juuri AP:ta yhdentekeväksi

 

Eihän haukkunut. Tuskin sinullekaan on jokainen ketjuun kirjoittanut henkilö tärkeä ja läheinen.

Tästä on nyt reilu viikko aikaa ja edelleen olen asiasta vihainen. En kykene vastaamaan hänelle puhelimeen. Yrittänyt soittaa neljä kertaa sen jälkeen kun lähti. 

Olen edelleen sitä mieltä, että haluan katkaista välit. Puhuin tästä terapeuttini kanssa joka sanoi, ettei se ole ehkä järkevä vaihtoehto vaan etääntyminen voisi riittää. 

Itse olen jo vuosia yrittänyt asettaa rajoja useamman kerran mutta koska niitä tallotaan alituiseen kuitenkin niin minun kärsivällisyys on loppunut. 

Älä riehu läski ettei tule infarktia.

Kännissä ja läpällä. Kuka idiootti kutsuu äitinsä tai isänsä kotiinsa ryyppäämään?

Kertoikohan ajanvietealoituksen ap kuvitteelliselle terapeutilleen totuuden. Eli että: "Kutsuin äidin ryyppäämään, siinä kännissä vitt@iltiin toisillemme - ja sit äiti sanoi, että paljonko aattelit vielä lihoa - sit minä sanoin äidille, että jos se nyt ei oo hiljaa, vedän sitä turpaan. Jatkettiin riitelyä siihen asti, että viina loppui ja mentiin sit nukkumaan. Tai oikeestaan sammuttiin. Nyt haluan katkaista välit äitiini kun se on niin RAJATON. Hirveä äitihaava on!"

Vierailija kirjoitti:

Pituus ja painosi?

Sinun lyhyytesi? Äo:si <100?

Vierailija kirjoitti:

Älä riehu läski ettei tule infarktia.

Ota sinä iisisti ettet ylirasitu siinä sohvalla, sipsipersu.

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti rähjää joka asiasta. Hänen tapansa tehdä asioita on se ainoo oikee. Puuttuu joka asiaan, esmes kuinka syödään, kuinka juodaan, kuinka laitetaan kengät jalkaan, kuinka ne otetaan pois, missä kohtaa kadulla saa kävellä, saako pitää ikkunaa auki yms. Isä joi ittensä kuoliaaksi ja nyt veli tekee samaa. Mää en aatellu eli todellakin pakko katkaista välit.

Oma äitini myös. Heittäytyy täysin avuttomaksi, jos pitää esim. löytää paikasta A paikkaan B, mutta samaan aikaan räpättää taukoamatta sille, joka reittiä opastaa, että nyt mennään väärin ja miksi täältä kierrellään jne. Sitten kun sanoo että ole hyvä ja opasta kun kerran noin hyvin reitin tiedät, niin alkaa itkun vääntäminen ja uhriutuminen. Niin raskas ja raivostuttava ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Minua vain ahdistaa kun olen oikeasti jopa laihtunut vuodessa 8 kiloa suunnilleen eikä hän sitä näe. Minulla on omat ongelmani johon olen hakenut apua. Olen hakenut lääkityksen, terapian ja nyt olen aikeissa hakea salikortin. Vielä kun meillä oli mukavaa niin sanoin siitä, että vihdoin tuntuu siltä että haluan alkaa liikkumaan kunnolla ja purkaa fyysistä energiaa ja haen sen salijäsenyyden. 

Silti kaikesta tuosta huolimatta minulle aukoo päätään lopulta. Voihan se olla että selvinpäin ajattelee tuon kaiken ja humalassa purkaa ulos.

Vaikka minäkin joskus juon niin osaan aikuisena ihmisenä pitää pääni kiinni mielummin kuin solvata toista ihmistä (vain jos joku on ilkeä niin osaa minäkin olla). 

Tuntuu muutenkin että joudun peittelemään itseäni kun olen samassa tilassa äidin kanssa. Siis löysemmillä vaatteilla tai muuten olemaan varuillani. En vain jaksa enää. 

Tämä jopa aiheuttaa minussa its

Kummallista että äiti keskittää huomionsa painoosi. Oletko kysynyt miten hänen lapsuus meni, oliko isoäitinne painontarkkailija. Ala elämään omaa elämääsi, jospa äitisi löytäisi myös muuta puuhaa itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Tästä on nyt reilu viikko aikaa ja edelleen olen asiasta vihainen. En kykene vastaamaan hänelle puhelimeen. Yrittänyt soittaa neljä kertaa sen jälkeen kun lähti. 

Olen edelleen sitä mieltä, että haluan katkaista välit. Puhuin tästä terapeuttini kanssa joka sanoi, ettei se ole ehkä järkevä vaihtoehto vaan etääntyminen voisi riittää. 

Itse olen jo vuosia yrittänyt asettaa rajoja useamman kerran mutta koska niitä tallotaan alituiseen kuitenkin niin minun kärsivällisyys on loppunut. 

Miten olet niitä rajoja asettanut? Tiedän että se on vaikeaa, itsekin kamppailen saman asian kanssa. Mutta esimerkiksi se on nyt tullut selväksi, että minä en voi nähdä äitiäni yhtään pidempiä aikoja kerrallaan. Voin vierailla ja voidaan käydä uimahallissa tms. Mutta ei mitään yön yli visiittejä tai reissuja, niissä aina menee riitelyksi.



Eli vain se, että toivoisi toisen käyttäytyvän toisin tai sanallisesti sitä pyytää, ei useinkaan ole millään lailla riittävää rajojen laittamista. Mutta on kuitenkin monta asiaa, mitä voi tehdä ennen kuin laittaa välit poikki. Ja niinkin toki voi tehdä, jos oma hyvinvointi sitä vaatii.

Nyt on kyllä vähän tyhmää uhriutumista. Tiedät että haukkuu sinua kun juo ja kutsuit juomaan ja yökylään? Kaikille ei tosiaan ole lusikalla annettu. Koska aijot kuitenkin vielä tavata äitiäsi voisit seuraavaksi kysyä puhuisitko noin sun esimiehelle? Jos ei niin omaa esimiestä arvostaa enemmän kuin lastaan, siitä sitten miettimään jatkoa. 

Elä niin kuin hyvinvointisi vaatii.Syyllisyyttä ei tarvitse tuntea siitä, että haluaa säilyttää mielenterveytensä.

Vältä siis huonosti käyttäytyviä ihmisiä, olivatpa kuinka läheisiä tahansa.