Miten saada motivoitumaton ja asenneongelmainen nuori opiskelemaan?

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteista, en ehdi vastata jokaiseen yksitellen. Hyviä pointteja on tullut, kiitos. Positiivista tosiaan se että käy sitä koulua kyllä eli ei lintsaa, eikä käytä päihteitä. Meillä on aika tiukat kotiintuloajat joista hän kyllä valittaa mutta joita hän noudattaa. Hän tekee läksyt, teemme usein niitä myös yhdessä, ja valmistautuu kokeisiin, ja me kyselemme kyllä. Ehkä palvelen itse häntä liikaa, teen mm. aamupalat valmiiksi (koska muuten hän ei söisi mitään ennen koulua). Hänellä on vastuualueita kotona, joista kyllä huolehtii. Leikkaa nurmikon kesällä ja tekee lumityöt talvella. Oman huoneensa siivoaa. No, ei oma-aloitteisesti mutta heti käskettäessä. 

Ja siis nuorella on paljon hyviä ominaisuuksia. Hän on esim. tosi huomaavainen ja kiltti muita kohtaan. 

Ajattelemisen aihetta sain ketjusta, kiitos vielä. 

Ap

Mitä sitten tarkoitat, ettei nuori tee mitään? Sitten kuitenkin kerrot, että hän käy koulua, tekee läksyt ja siivoaa huoneensa. Ristiriitaista puhetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteista, en ehdi vastata jokaiseen yksitellen. Hyviä pointteja on tullut, kiitos. Positiivista tosiaan se että käy sitä koulua kyllä eli ei lintsaa, eikä käytä päihteitä. Meillä on aika tiukat kotiintuloajat joista hän kyllä valittaa mutta joita hän noudattaa. Hän tekee läksyt, teemme usein niitä myös yhdessä, ja valmistautuu kokeisiin, ja me kyselemme kyllä. Ehkä palvelen itse häntä liikaa, teen mm. aamupalat valmiiksi (koska muuten hän ei söisi mitään ennen koulua). Hänellä on vastuualueita kotona, joista kyllä huolehtii. Leikkaa nurmikon kesällä ja tekee lumityöt talvella. Oman huoneensa siivoaa. No, ei oma-aloitteisesti mutta heti käskettäessä. 

Ja siis nuorella on paljon hyviä ominaisuuksia. Hän on esim. tosi huomaavainen ja kiltti muita kohtaan. 

Ajattelemisen aihetta sain ketjusta, kiitos vielä

Osaatko lukea? Kyseessä on oppimisvaikeuksista kärsivä nuori. Oppimisvaikeudet tarkoittavat, ettei hän ei kykene hoitamaan koulua itse vaan tarvitsee siihen vanhempien ja koulun vahvaa tukea.

Todennäköisesti hän tarvitsee erityistä tukea jatko-opinnoissakin. Siksi on ikävää  että täällä kaikki erityinen tuki leimataan luuserien jutuksi, vaikka tosiasiassa se on juuri tapa, jolla vältetään syrjäytyminen aloittajan lapsen tapauksessa. 

Siksihän noita diagnooseja halutaan, että päästään sanomaan, että ei kykene eikä pysty.

Pahoista oppimisvaikeuksista kärsivä ei ehkä kuulu jatko-opintoihin. Tämä kommentti siis tuolle yhdelle, joka jankkaa tuen tarvetta.

Tiukat keinot ja rajat käyttöön eli rahahanat ainakin kiinni ja puhelimeen rajoitusta.

Keskustele pojan kanssa. Mitä hän haluaa ja aikoo tehdä peruskoulun jälkeen? Kouluun ei voi ketään pakottaa, mutta seuraukset on kurjat, kun jää ihan tyhjän päälle täysikäisenä. Oletteko te vanhemmat kouluttautuneita ja työelämässä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteista, en ehdi vastata jokaiseen yksitellen. Hyviä pointteja on tullut, kiitos. Positiivista tosiaan se että käy sitä koulua kyllä eli ei lintsaa, eikä käytä päihteitä. Meillä on aika tiukat kotiintuloajat joista hän kyllä valittaa mutta joita hän noudattaa. Hän tekee läksyt, teemme usein niitä myös yhdessä, ja valmistautuu kokeisiin, ja me kyselemme kyllä. Ehkä palvelen itse häntä liikaa, teen mm. aamupalat valmiiksi (koska muuten hän ei söisi mitään ennen koulua). Hänellä on vastuualueita kotona, joista kyllä huolehtii. Leikkaa nurmikon kesällä ja tekee lumityöt talvella. Oman huoneensa siivoaa. No, ei oma-aloitteisesti mutta heti käskettäessä. 

Ja siis nuorella on paljon hyviä ominaisuuksia. Hän on esim. tosi huomaavainen ja kiltti muita kohtaan. 

Ajattelemisen aihetta sain ketjusta, kiitos vielä. 

Ap

Mitä

Joo totta, hyvä pointti. Hänen kohdallaan se läksyjen tekeminen ja kokeisiin valmistautuminen riittää siis arvosanoihin 4-6. Häneltä vaadittaisiin enemmän, samoin kuin meiltä vanhemmilta. Yläkoulun aikana koko ajan isommaksi ongelmaksi on ehkä tullut se että meidän vanhempien mahdollisuudet opettaa asioita hänelle ovat koko ajan huonommat. Esim. matematiikka alkaa olla meillekin jo vaikeaa kun ei olla kymmeniin vuosiin niitä itse opiskeltu. Kasilla matikka oli hänellä vielä 7 mutta nyt ysillä kokeet on mennyt vitosen tasoisesti. 

Ehkä todellinen ongelma oikeasti onkin se että me vanhemmat haluttaisiin häneltä enemmän kuin mihin hänen rahkeensa riittää. Mä itse jotenkin olisin toivonut että kun hänellä ON sitä oppimisen pulmaa niin hän voisi kompensoida sitä yrittämällä vähän enemmän. Tekemällä vähän ekstraa. Olemalla vielä vähän sinnikkäämpi. 

Ehkä tosiaan todellinen ongelma olen minä. 

Miksi nykyään kaikki halutaan saada koulun penkille pänttäämään?

Kamalasti laitetaan resursseja erilaisiin tukitarpeisiin. Mutta jos nuorta ei kiinnosta, häntä ei kiinnosta.

Mikä vitosessa on vikana? Pääseehän sillä läpi. Huono numero, mutta mitä siitä? Ei kaikilla voi olla kymppi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko aihetta selvittää mahdolliset oppimisvaikeudet ja niiden syy?

"Voit viedä varsan joelle, mutta et voi pakottaa sitä juomaan."

Hänellä on oppimisen pulmaa, on tutkittu ja  tiedetty jo vuosia. Mutta ei se muuta sitä tosiasiaa että hän ei tee mitään. 

Surullista, että et ymmärrä mitä oppimisvaikeudet tarkoittavat. Se tarkoittaa, että se lapsi ei pysty siihen asian tekemiseen ilman tukea. Et voi odottaa, että hän "tekee jotain" vaan sitä kaikkea tekemistä pitää tukea.

Millä tavalla lapsi saa tarvitsemaansa tukea? Vaatiminen ei ole tukemista.

Niin, no me teemme niitä läksyjä yhdessä. En ole opetusalan ammattilainen, en tosiaan yksityiskohtaisesti tiedä miten voisin tukea hänen oppimistaan. Hän

Jos lapsesi tekee läksyt, miksi väität ettei hän tee mitään? Hänhän tekee. Se, että arvosanat on huonoja, johtuu siitä että hänellä on oppimisvaikeuksia. Oletteko lainkaan keskustelleet erityisopettajan kanssa hänen opinnoistaan?

Miten voi olla, ettet tiedä, miten voit tukea lasta?Ptäisi olla päivänselvää, ettet syytä lasta vaan yhdessä koulun kanssa mietitte ratkaisuja. On hyvin mahdollista, että lapsi tarvitsee erityistä tukea jatkossakin. Tähän tarvitaan kuitenkin yhteistyötä erityisopettajan ja koulun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Tiukat keinot ja rajat käyttöön eli rahahanat ainakin kiinni ja puhelimeen rajoitusta.

Keskustele pojan kanssa. Mitä hän haluaa ja aikoo tehdä peruskoulun jälkeen? Kouluun ei voi ketään pakottaa, mutta seuraukset on kurjat, kun jää ihan tyhjän päälle täysikäisenä. Oletteko te vanhemmat kouluttautuneita ja työelämässä? 

Oppimisvaikeuksiin ei auta, että rahahanat katkaistaan. Oppimisvaikeudet ei ole lapsen tahallinen teko, vaan ominaisuus, johon hän tarvitsee apua. Ihan kuten heikkonäköinen ei ala nähdä paremmin, kun häntä rankaisee siitä, ettei näe taululle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Häräntappoase on ehdottomasti hyvä kirja lukea vaikka yhdessä perheen kesken ääneen, jos ei itsekseen lue. Ensin pitää lukea, vasta sitten katsoa se leffa / tv sarja. "

Se EI ole hyvä kirja, ei ole koskaan ollutkaan, voidaanko lopettaa sen jumalointi? 

Se on erinomainen kirja. Eikä vähiten siksi, että herättää tunteita, mielipiteitä puolesta ja vastaan, jää mieleen, kestää aikaa, ei kohtele lukijaa pullamössön lutkuttajana vaan jättää vastuun luetun ymmärtämisrstä ja prosessoinnista lukijalle.

Häräntappoase on älykkään, kunnianhimoisen ja taitavan kirjailijan nuoruudentyö, joka ei tehnyt kompromisseja aikanaan eikä sen jälkeen. Se on nimenomaan nuoren lukijan kehitystä ja itsenäistymistä monella eri tavalla tukeva kirja.

Siihen palaa vielä aikuisena, kun on jo ammatit, työt, omat perheet ja valinnat tehty, eikä elämä ole kuten s

Samaa voi sanoa Juoppohullun Päiväkirjoista, eikä nekään ole hyviä kirjoja. 

Nuori on siis tehostetun tuen piirissä. Erityistä tukea ei ole hänelle tiedossa koska koululla ei ole siihen resursseja. Tehostettu tuki on hänen kohdallaan sitä että hän tekee joskus kokeita erityisopettajan tilassa. Tukiopetusta saa pyytämällä - matikkaan on pyydetty ja saatu. Sieltä opettajan viesti oli että hän ei voi tukarissa opettaa kaikkea vaan töitä pitäisi tehdä kotonakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiukat keinot ja rajat käyttöön eli rahahanat ainakin kiinni ja puhelimeen rajoitusta.

Keskustele pojan kanssa. Mitä hän haluaa ja aikoo tehdä peruskoulun jälkeen? Kouluun ei voi ketään pakottaa, mutta seuraukset on kurjat, kun jää ihan tyhjän päälle täysikäisenä. Oletteko te vanhemmat kouluttautuneita ja työelämässä? 

Oppimisvaikeuksiin ei auta, että rahahanat katkaistaan. Oppimisvaikeudet ei ole lapsen tahallinen teko, vaan ominaisuus, johon hän tarvitsee apua. Ihan kuten heikkonäköinen ei ala nähdä paremmin, kun häntä rankaisee siitä, ettei näe taululle.

Aphan kirjoitti, ettei lasta kiinnosta. Onhan se silloin tavallaan tahallinen teko. Jos ei osaa, mutta haluaa oppia, asia on eri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteista, en ehdi vastata jokaiseen yksitellen. Hyviä pointteja on tullut, kiitos. Positiivista tosiaan se että käy sitä koulua kyllä eli ei lintsaa, eikä käytä päihteitä. Meillä on aika tiukat kotiintuloajat joista hän kyllä valittaa mutta joita hän noudattaa. Hän tekee läksyt, teemme usein niitä myös yhdessä, ja valmistautuu kokeisiin, ja me kyselemme kyllä. Ehkä palvelen itse häntä liikaa, teen mm. aamupalat valmiiksi (koska muuten hän ei söisi mitään ennen koulua). Hänellä on vastuualueita kotona, joista kyllä huolehtii. Leikkaa nurmikon kesällä ja tekee lumityöt talvella. Oman huoneensa siivoaa. No, ei oma-aloitteisesti mutta heti käskettäessä. 

Ja siis nuorella on paljon hyviä ominaisuuksia. Hän on esim. tosi huomaavainen ja kiltti muita kohtaan. 

<

Mitä sekoilet? Peruskouluikäinen lapsi ei taatusti ole halunnut diagnooseja eikä sellaisista itselleen päätä. On kyllä harvinaisen tietämätöntä porukkaa täällä. Suosittelen sivistämään itseään edes sen verran, ettei tartte nolata itseään tietämättömyydellä.

Oppimisvaikeuksista saa hyvin tietoa esimerkiksi Erilaisten oppijoiden liitosta. Suosittelen, että ap itsekin tutustuu aiheeseen paremmin, eikä syytä lasta asiasta, joka ei ole lapsen oma valinta.

Vierailija kirjoitti:

Ja siis koko yläkoulu on ollut vaikeaa eli kyse ei ole pelkästään tästä syksystä. Mutta tilanne on mennyt vain huonompaan suuntaan. 

Sanot, että kyse on asenneongelmasta, mutta tiedätkö sä oikeasti miten se nuori voi? Tuonikäinen sanoo, ettei kiinnosta ja haistakaa p*ska silloinkin, kun on henkisesti ihan hajalla. Se kuuluu tuohon ikään.

Onko teillä luottamukselliset välit ja tuleeko hän kertomaan murheistaan, kun niitä on?

Vierailija kirjoitti:

Mikä vitosessa on vikana? Pääseehän sillä läpi. Huono numero, mutta mitä siitä? Ei kaikilla voi olla kymppi.

Pitää saada kymppejä ja mennä lukioon! 

Oppimisvaikeudet lievenevät harjoittelulla. Nykyään on tapana vaan todeta ettei pysty, ja lopettaa kuntouttava harjoittelu. Treenaamalla vaikeita asioita, voi löytää omat tavat kiertää aivojen huonosti toimivat alueet. Jos ei treenaa, eivät kompensaatiomekanismit kehity.

Kerro lapsellesi, ettei aikuisten elämässä anneta mitään myönnytyksiä oppimisvaikeuksien takia. Jatkossa kaikenlaisten tukipalveluiden yms. määrää vähennetään säästösyistä. Itse olisi selvittävä mahdollisimman hyvin.

Käydä tutustumiskäynnillä asunnottomien asuntolassa. Se voisi vähän herättää sisäistä motivaatiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteista, en ehdi vastata jokaiseen yksitellen. Hyviä pointteja on tullut, kiitos. Positiivista tosiaan se että käy sitä koulua kyllä eli ei lintsaa, eikä käytä päihteitä. Meillä on aika tiukat kotiintuloajat joista hän kyllä valittaa mutta joita hän noudattaa. Hän tekee läksyt, teemme usein niitä myös yhdessä, ja valmistautuu kokeisiin, ja me kyselemme kyllä. Ehkä palvelen itse häntä liikaa, teen mm. aamupalat valmiiksi (koska muuten hän ei söisi mitään ennen koulua). Hänellä on vastuualueita kotona, joista kyllä huolehtii. Leikkaa nurmikon kesällä ja tekee lumityöt talvella. Oman huoneensa siivoaa. No, ei oma-aloitteisesti mutta heti käskettäessä. 

Ja siis nuorella on paljon hyviä ominaisuuksia. Hän on esim. tosi huomaavainen ja kiltti muita kohtaan. 

Ajattelemisen aihetta sain ketjusta, kiitos vielä. 

Ap

Mitä

Kuulostaa tosi hyvältä tyypiltä tuo ap:n lapsi. Suunnilleen jokainen tämän maan äiti, isä, opettaja, mummi, vaari, kummi tai kesätyönantaja hihkuisi ilosta, että kaveri on olemassa ja harjoittelee nuoruuden huminassa itsenäiseksi kasvamista.

Ongelma taitaa olla ap, lapsen äiti?, jolle nuoren pojan kasvu mieheksi on surutyön paikka - samalla, kun ilonaihe. Anna pojan kasvaa, älä roiku kiinni. Jos roikut, lapsi oppii, että ralkautta muka pitäisi näyttää ja toteuttaa luopumalla omasta elämästä ja mahdollisuuksista.

Äidin paikka on taka-alalle siirtyminen, että nuori voisi nähdä eteenpäin. Parasta, mitä voitte vanhempina tuossa vaiheessa tehdä, on osoittaa omalla käytöksellään (esimerkillään) kuinka toimiva ja terve avioliitto ja perhe ylläpidetään. Antakaa nuoren nähdä, että perheen aikuisilla on toisiaan tukeva ja arvostava aikuinen suhde.

Ben Furman taisi kirjoittaa tästä, Lapsesi eivät ole sinun, niillä ihmisillä on oma elämänsä.

Oökaa kiinnostuneita, miten nuori ajattelee asioita, tekee valintoja, perustelee ratkaisujaan ja analysoi kokemaansa. Kannattaa kysyä suoraan apua, neuvoa ja mielipidettä myös. Esim. isä voi kysyä, että mitä luulet, tykkäisikö äitisi tästä vai tuosta asiasta joululahjaksi. Sitten kertoo omat perustelunsa ja kuuntelee nuoren sanomat. (Ei se välttämättä puhu, mutta oppii, saa turvallista  kokemusta aikuisen tavasta ajatella.)

Otetaan nuori mukaan aikuisten maailmaan.

Vierailija kirjoitti:

Pahoista oppimisvaikeuksista kärsivä ei ehkä kuulu jatko-opintoihin. Tämä kommentti siis tuolle yhdelle, joka jankkaa tuen tarvetta.

Tämä on täyttä valhetta. 

Nimenomaan oppimisvaikeuksista kärsivä kuuluu jatko-opintoohin. Hänelle on ihan erityinen tarve oppimiseen ja oppivelvollisuus koskee häntä. Hän saa opintoihinsa erityistå tukea. On todella vastuutonta levittää valheita aiheesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis koko yläkoulu on ollut vaikeaa eli kyse ei ole pelkästään tästä syksystä. Mutta tilanne on mennyt vain huonompaan suuntaan. 

Sanot, että kyse on asenneongelmasta, mutta tiedätkö sä oikeasti miten se nuori voi? Tuonikäinen sanoo, ettei kiinnosta ja haistakaa p*ska silloinkin, kun on henkisesti ihan hajalla. Se kuuluu tuohon ikään.

Onko teillä luottamukselliset välit ja tuleeko hän kertomaan murheistaan, kun niitä on?

Täällähän oli jo paljonkin tekstiä, jostain syystä näin vaan tuon ekan sivun. Eli tuota kirjoittaessani en ollut lukenut kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteista, en ehdi vastata jokaiseen yksitellen. Hyviä pointteja on tullut, kiitos. Positiivista tosiaan se että käy sitä koulua kyllä eli ei lintsaa, eikä käytä päihteitä. Meillä on aika tiukat kotiintuloajat joista hän kyllä valittaa mutta joita hän noudattaa. Hän tekee läksyt, teemme usein niitä myös yhdessä, ja valmistautuu kokeisiin, ja me kyselemme kyllä. Ehkä palvelen itse häntä liikaa, teen mm. aamupalat valmiiksi (koska muuten hän ei söisi mitään ennen koulua). Hänellä on vastuualueita kotona, joista kyllä huolehtii. Leikkaa nurmikon kesällä ja tekee lumityöt talvella. Oman huoneensa siivoaa. No, ei oma-aloitteisesti mutta heti käskettäessä. 

Ja siis nuorella on paljon hyviä ominaisuuksia. Hän on esim. tosi huomaavainen ja kiltti muita kohtaan. 

Ajattelemisen aihetta sain ketjusta, kiitos vielä

Jos lapsesi oikeasti saa erityistä tukea nyt, hön voi suorittaa jatko-opinnot erityisille oppijoille tarkoitetussa koulussa ja saada tarvitsemaansa opetusta. Ei siellä tehdä samoin kuin normaaliopetuksessa.