Miten saada motivoitumaton ja asenneongelmainen nuori opiskelemaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiukat keinot ja rajat käyttöön eli rahahanat ainakin kiinni ja puhelimeen rajoitusta.

Keskustele pojan kanssa. Mitä hän haluaa ja aikoo tehdä peruskoulun jälkeen? Kouluun ei voi ketään pakottaa, mutta seuraukset on kurjat, kun jää ihan tyhjän päälle täysikäisenä. Oletteko te vanhemmat kouluttautuneita ja työelämässä? 

Oppimisvaikeuksiin ei auta, että rahahanat katkaistaan. Oppimisvaikeudet ei ole lapsen tahallinen teko, vaan ominaisuus, johon hän tarvitsee apua. Ihan kuten heikkonäköinen ei ala nähdä paremmin, kun häntä rankaisee siitä, ettei näe taululle.

Mutta kyseessä on asenneongelma. Siinä ei auta kuin rehellisesti sanoa mikä on kohtalo, jos ei kouluja käy. Tietääkö nuori, että työttömyysluvut on hurjat ja töitä ei riitä koulutetuillekaan ja kouluttamattomat on täysin töiden ulkopuolella. Kukaan ei palkkaa kouluttamatonta, kun koulutettujakin on tarjolla. 

Kylmästi rehelliset sanat eteen miten käy, jos ei koulua käy. Oletteko koskaan keskustellut missä nuori näkee itsensä esim vuoden kuluttua ja missä haluaisi olla viiden vuoden kuluttua. Vaadi joku vastaus.

Motivaatio täyttyy löytää jotenkin ja se ehkä löytyy. Jos nuorella olisi joku tulevaisuudentoive. Haluaako esim asua tietyssä paikassa. Onko Nuorella haaveammatti ja tietääkö miten siihen pääsee? 

"Sanokaa suoraan mikä on kohtalo eli ei pääse kouluun ja joutuu meneen tuva - opintoihin, jossa oikeasti on ne surkeat oppilaat ja opetus ala-arvoista."

Tuva-opetuksen järjestämisessä on laadullisesti isoja eroja eri kuntien välillä. Suosittelen ottamaan etukäteen selvää, onko tuvalla matematiikan opettaja opettamassa matematiikkaa, englannin opettaja opettamassa englantia ja ruotsin opettaja ruotsia ym. Joissain oppilaitoksissa tuvan opettajat eivät ole kelpoisia aineopettajia ja siksi opetuksen taso on todella heikko eli opetus on huonompaa kuin yläkoulussa oli. 

Vierailija kirjoitti:

Oppimisvaikeudet lievenevät harjoittelulla. Nykyään on tapana vaan todeta ettei pysty, ja lopettaa kuntouttava harjoittelu. Treenaamalla vaikeita asioita, voi löytää omat tavat kiertää aivojen huonosti toimivat alueet. Jos ei treenaa, eivät kompensaatiomekanismit kehity.

Kerro lapsellesi, ettei aikuisten elämässä anneta mitään myönnytyksiä oppimisvaikeuksien takia. Jatkossa kaikenlaisten tukipalveluiden yms. määrää vähennetään säästösyistä. Itse olisi selvittävä mahdollisimman hyvin.

Käydä tutustumiskäynnillä asunnottomien asuntolassa. Se voisi vähän herättää sisäistä motivaatiota.

Asunnottomien asuntoloihin ei vaan mennä pällistelemään asunnottomia kuin eläintarhaan. Mitä muka luulet asunnottomia auttavan, jos Ritva tulee räkänokkaisten kakaroiden kanssa ihmettelemään köyhyyttä? 

Vierailija kirjoitti:

Nuori on siis tehostetun tuen piirissä. Erityistä tukea ei ole hänelle tiedossa koska koululla ei ole siihen resursseja. Tehostettu tuki on hänen kohdallaan sitä että hän tekee joskus kokeita erityisopettajan tilassa. Tukiopetusta saa pyytämällä - matikkaan on pyydetty ja saatu. Sieltä opettajan viesti oli että hän ei voi tukarissa opettaa kaikkea vaan töitä pitäisi tehdä kotonakin. 

Kuulostaa pahalta, että erityistä tukea ei saa, koska koululla ei ole resursseja. Jos kyse on siitä, niin ala vaatimaan. Tuki pitää määrittää tarpeen perusteella. Muutenkin kysy nyt ainakin ihan konkreettisesti vaikka matematiikan tukiopettajalta, että mitä kotona pitäisi tehdä. Jos lapsi jo tekee läksyt, niin kuulostaa siltä, että vaikea paljon enempää tehdä.

Lisäksi jos sinulla riittää kapasiteettia, niin opiskele itse opiskelutekniikoita, jotta voit opettaa lastasi. Hullulta kuulostaa, mutta tiedän vanhempia, jotka ovat näin tehneet ja saanet lastensa numerot nousuun. Nykykoulussa ei enää usein opeteta esim. otsikkojen silmäilyä, miellekarttoja, muistiinpanojen kirjoittamista tai puhuta auditiivisista, visuaalisista tai kinesteettisistä oppijoista.

Matematiikassa eniten auttaa ylioppiminen eli tehtäviä pitää tehdä, tehdä ja tehdä. Siinä tieto myös kasaantuu eli jos on puutteita vaikka kertotaulujen osaamisessa tai jakolaskussa, niin ei ihme, jos vaativammat jutut tuntuvat mahdottomilta. Tiedän myös matikkanopiskelijoita, jotka pientä korvausta vastaan antavat tukiopetusta, sekin on vaihtoehto, jos on rahaa. Tsemppiä! Pidä vähintään yllä tuota, että sinusta opiskelu on tärkeää ja tue parhaasi mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiukat keinot ja rajat käyttöön eli rahahanat ainakin kiinni ja puhelimeen rajoitusta.

Keskustele pojan kanssa. Mitä hän haluaa ja aikoo tehdä peruskoulun jälkeen? Kouluun ei voi ketään pakottaa, mutta seuraukset on kurjat, kun jää ihan tyhjän päälle täysikäisenä. Oletteko te vanhemmat kouluttautuneita ja työelämässä? 

Oppimisvaikeuksiin ei auta, että rahahanat katkaistaan. Oppimisvaikeudet ei ole lapsen tahallinen teko, vaan ominaisuus, johon hän tarvitsee apua. Ihan kuten heikkonäköinen ei ala nähdä paremmin, kun häntä rankaisee siitä, ettei näe taululle.

Aphan kirjoitti, ettei lasta kiinnosta. Onhan se silloin tavallaan tahallinen teko. Jos ei osaa, mutta haluaa oppia, asia on eri.

Ei sinuakaan kiinnosta lukea vaikkapa kiinankielistä tekstiä ilman käännöstä, jos et ymmärrä siitä mitään tai juuri mitään. 

Oppimisvaikeuksissa on kyse siitä, ettei henkilö suoriudu samalla tavalla kuin muut, vaikka haluaisi. Se vie motivaation keneltä vain. Äärimmäisen kankeaa ihmistä ei kiinnosta yrittää spagaattia, koska hän tietää sen turhaksi. Sitä ei kannata edes ottaa tavoitteeksi. Hän voi kehittää notkeutta muilla tavoilla. Oppiminen on innostavaa vain silloin, jos asiasta ymmärtää jotain. Jos ei ymmärrä, se ei edes voi kiinnostaa.

Historia osoittaa, että maailma on  ollut täynnä nuoria, joita eivät perheet , saatikka koulut ole ymmärtäneet. Nykyään luemme heistä historian tunnilla. ( onko semmoisia enää?).  Paa kirja kouraan, suosittelen John Steinbeckiä tai sitten kuuntelemaan Wilko Johnsonia.

Eli kyse onkin siitä, että erityistä tukea tarvitseva oppilas ei saa sitä. Tässä vanhemmat on avainasemassa. Tukea ja tutkimuksia pitää vaatia, niitä ei saa pyytämällä. Normaaliopetus ei selvästi ole nyt eikä jatkossa oikea paikka. 

Lapsi kuuluu erityisen tuen piiriin nyt ja toisella asteella. Nyt on korkea aika alkaa toimimaan asian eteen.

"Oppimisvaikeuksissa on kyse siitä, ettei henkilö suoriudu samalla tavalla kuin muut, vaikka haluaisi. Se vie motivaation keneltä vain. Äärimmäisen kankeaa ihmistä ei kiinnosta yrittää spagaattia, koska hän tietää sen turhaksi. Sitä ei kannata edes ottaa tavoitteeksi. Hän voi kehittää notkeutta muilla tavoilla. Oppiminen on innostavaa vain silloin, jos asiasta ymmärtää jotain. Jos ei ymmärrä, se ei edes voi kiinnostaa."

Omaan maksimisuoritukseen pitäisi silti pyrkiä. Jos mikään ei kiinnosta ja jäädään nollatasolle on edessä syrjäytyminen. Ei tulevaisuuden yhteiskunnalla tule olemaan varaa elättää suurta joukkoa kotona makoilevia ihmisiä. Tukien määrä tulee väistämättä laskemaan.

Voi olla, että vaatimuksesi ovat liian suuria suhteessa nuoren potentiaaliin pärjätä koulussa. Se, että hän ennen sai parempia numeroita koulussa, voi johtua siitä, että te vanhemmat pystyitte auttamaan enemmän ja että opittavat asiat olivat helpompia. Onko sinulla, ehkä alitajuisesti, kuva miltä nuoren elämän (koulutus ja työ) pitäisi näyttää? Tai vertaatko lastasi itseesi, esim. jos sinulle koulunkäynti oli suhteellisen helppoa?

Minusta lapsesi tilanteessa on paljon hyvää. Teillä vanhemmilla vaikuttaa olevan keskusteluyhteys häneen, hän ei lintsaa eikä käytä päihteitä, tekee läksyt ja osallistuu kokeisiin, ei vaikuta olevan kiusattu koulussa, kavereita on, oppimisvaikeudet on tiedossa. 

Jos olisin sinä, pyrkisin yhdessä lapsen toisen vanhemman kanssa auttamaan koulutyössä mahdollisimman paljon (esim valmistautuminen kokeisiin) ja ottaisin vastaan kaikki tukitoimet joita koulu tarjoaa. Jos teillä on varaa, miettisin yksityisen tutorin käyttö esim kerran viikossa sellaisessa aineessa joka on lapsellesi erityisen vaikea, esim. alan yliopisto-opiskelija ottaisi varmaa mielellään vastaan keikkatyötä. 

Koska lapsesi on ysillä, miettisin yhdessä hänen kanssaan mihin hän voisi hakea peruskoulun jälkeen. Joku ala, jossa tehdään paljon käytännön hommia eikä istuta pänttämässä. Vaikka hänellä ei ole suurta kiinnostusta mihinkään, voi silti valita alan joka vaikuttaa siedettävältä. Ammattikouluissa on mahdollista suorittaa opintoja esim. oppisopimuskoulutuksella, ja muutenkin oppimisvaikeudet voidaan huomioida eri tavoin.

Tsemppiä teille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteista, en ehdi vastata jokaiseen yksitellen. Hyviä pointteja on tullut, kiitos. Positiivista tosiaan se että käy sitä koulua kyllä eli ei lintsaa, eikä käytä päihteitä. Meillä on aika tiukat kotiintuloajat joista hän kyllä valittaa mutta joita hän noudattaa. Hän tekee läksyt, teemme usein niitä myös yhdessä, ja valmistautuu kokeisiin, ja me kyselemme kyllä. Ehkä palvelen itse häntä liikaa, teen mm. aamupalat valmiiksi (koska muuten hän ei söisi mitään ennen koulua). Hänellä on vastuualueita kotona, joista kyllä huolehtii. Leikkaa nurmikon kesällä ja tekee lumityöt talvella. Oman huoneensa siivoaa. No, ei oma-aloitteisesti mutta heti käskettäessä. 

Ja siis nuorella on paljon hyviä ominaisuuksia. Hän on esim. tosi huomaavainen ja kiltti muita kohtaan. 

<

Jos lapsesi oikeasti saa erityistä tukea nyt, hön voi suorittaa jatko-opinnot erityisille oppijoille tarkoitetussa koulussa ja saada tarvitsemaansa opetusta. Ei siellä tehdä samoin kuin normaaliopetuksessa.

Melkoista uuskieltä nuo "erityisten oppijoiden oppilaitokset".

Joku tienaa isot rahat sillä, että mahdollisimman monet leimataan "erityisiksi" ja tarjotaan heille massiiviset palvelut.

Vierailija kirjoitti:

Valtion pitäisi järjestää pillua kaikille miehille

Ja se ei edelleenkään poista ongelmia. Olen elänyt ilman munaa 10v ja menen elämässä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiukat keinot ja rajat käyttöön eli rahahanat ainakin kiinni ja puhelimeen rajoitusta.

Keskustele pojan kanssa. Mitä hän haluaa ja aikoo tehdä peruskoulun jälkeen? Kouluun ei voi ketään pakottaa, mutta seuraukset on kurjat, kun jää ihan tyhjän päälle täysikäisenä. Oletteko te vanhemmat kouluttautuneita ja työelämässä? 

Oppimisvaikeuksiin ei auta, että rahahanat katkaistaan. Oppimisvaikeudet ei ole lapsen tahallinen teko, vaan ominaisuus, johon hän tarvitsee apua. Ihan kuten heikkonäköinen ei ala nähdä paremmin, kun häntä rankaisee siitä, ettei näe taululle.

Mutta kyseessä on asenneongelma. Siinä ei auta kuin rehellisesti sanoa mikä on kohtalo, jos ei kouluja käy. Tietääkö nuori, että työttömyysluvut on hurjat ja töitä ei riitä koulutetuillekaan ja kouluttamattomat on täysi

Oppimisvaikeudet ei ole asenneongelma. Olisi hyvä, että tälläkin palstalla edes yritettäisiin ymmärtää, että lapsen valmiudet oppia ei ole samanlaisia kuin niillä luokkatovereilla.

Ap, jos olet täällä vielä, saat apua täältä: https://www.eoliitto.fi/tuki-ja-valineet/neuvonta-ja-ohjaus/

Pyydän, että olet matalalla kynnyksellä linkin asiantuntijoihin yhteydessä. Apua saa maksutta ja sieltä saat oikeita vastauksia. Palstalla ei ole mitään käsitystä oppimisvaikeuksista ja neuvot ovat jopa vahingollisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko aihetta selvittää mahdolliset oppimisvaikeudet ja niiden syy?

"Voit viedä varsan joelle, mutta et voi pakottaa sitä juomaan."

Hänellä on oppimisen pulmaa, on tutkittu ja  tiedetty jo vuosia. Mutta ei se muuta sitä tosiasiaa että hän ei tee mitään. 

No millaista tukea hän on saanut? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiukat keinot ja rajat käyttöön eli rahahanat ainakin kiinni ja puhelimeen rajoitusta.

Keskustele pojan kanssa. Mitä hän haluaa ja aikoo tehdä peruskoulun jälkeen? Kouluun ei voi ketään pakottaa, mutta seuraukset on kurjat, kun jää ihan tyhjän päälle täysikäisenä. Oletteko te vanhemmat kouluttautuneita ja työelämässä? 

Oppimisvaikeuksiin ei auta, että rahahanat katkaistaan. Oppimisvaikeudet ei ole lapsen tahallinen teko, vaan ominaisuus, johon hän tarvitsee apua. Ihan kuten heikkonäköinen ei ala nähdä paremmin, kun häntä rankaisee siitä, ettei näe taululle.

Mutta kyseessä on asenneongelma. Siinä ei auta kuin rehellisesti sanoa mikä on kohtalo, jos ei kouluja käy. Tietääkö nuori, että työttömyysluvut on hurjat ja töitä ei ri

Oppimisvaikeudet ei ole asenneongelma. Olisi hyvä, että tälläkin palstalla edes yritettäisiin ymmärtää, että lapsen valmiudet oppia ei ole samanlaisia kuin niillä luokkatovereilla.

Ap, jos olet täällä vielä, saat apua täältä: https://www.eoliitto.fi/tuki-ja-valineet/neuvonta-ja-ohjaus/

Pyydän, että olet matalalla kynnyksellä linkin asiantuntijoihin yhteydessä. Apua saa maksutta ja sieltä saat oikeita vastauksia. Palstalla ei ole mitään käsitystä oppimisvaikeuksista ja neuvot ovat jopa vahingollisia. 

Asenneongelmista ei saa puhua. Asenneongelmaiset lapset pitää medikalisoida ja kurin pitämisen sijasta tarjota heille tukipalvelut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteista, en ehdi vastata jokaiseen yksitellen. Hyviä pointteja on tullut, kiitos. Positiivista tosiaan se että käy sitä koulua kyllä eli ei lintsaa, eikä käytä päihteitä. Meillä on aika tiukat kotiintuloajat joista hän kyllä valittaa mutta joita hän noudattaa. Hän tekee läksyt, teemme usein niitä myös yhdessä, ja valmistautuu kokeisiin, ja me kyselemme kyllä. Ehkä palvelen itse häntä liikaa, teen mm. aamupalat valmiiksi (koska muuten hän ei söisi mitään ennen koulua). Hänellä on vastuualueita kotona, joista kyllä huolehtii. Leikkaa nurmikon kesällä ja tekee lumityöt talvella. Oman huoneensa siivoaa. No, ei oma-aloitteisesti mutta heti käskettäessä. 

Ja siis nuorella on paljon hyviä ominaisuuksia. Hän on esim. tosi huomaavainen ja kiltti muita kohtaan. 

<

 

Ei, vaan että saadaan tukitoimia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteista, en ehdi vastata jokaiseen yksitellen. Hyviä pointteja on tullut, kiitos. Positiivista tosiaan se että käy sitä koulua kyllä eli ei lintsaa, eikä käytä päihteitä. Meillä on aika tiukat kotiintuloajat joista hän kyllä valittaa mutta joita hän noudattaa. Hän tekee läksyt, teemme usein niitä myös yhdessä, ja valmistautuu kokeisiin, ja me kyselemme kyllä. Ehkä palvelen itse häntä liikaa, teen mm. aamupalat valmiiksi (koska muuten hän ei söisi mitään ennen koulua). Hänellä on vastuualueita kotona, joista kyllä huolehtii. Leikkaa nurmikon kesällä ja tekee lumityöt talvella. Oman huoneensa siivoaa. No, ei oma-aloitteisesti mutta heti käskettäessä. 

Ja siis nuorella on paljon hyviä ominaisuuksia. Hän on esim. tosi

Onnittelen sinua jos olet elänyt elämäsi niin pullossa, ettet ole koskaan havainnut, että on olemassa erityistä tukea tarvitsevia lapsia. Uutinen: heitä oli ennen ja heitä on nyt. Eipä luulisi olevan niin tietämättömiä ihmisiä, että luulee kaikkien ihmisten olevan samanlaisia ja pärjäävän samanlaisessa opetuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla, että vaatimuksesi ovat liian suuria suhteessa nuoren potentiaaliin pärjätä koulussa. Se, että hän ennen sai parempia numeroita koulussa, voi johtua siitä, että te vanhemmat pystyitte auttamaan enemmän ja että opittavat asiat olivat helpompia. Onko sinulla, ehkä alitajuisesti, kuva miltä nuoren elämän (koulutus ja työ) pitäisi näyttää? Tai vertaatko lastasi itseesi, esim. jos sinulle koulunkäynti oli suhteellisen helppoa?

Minusta lapsesi tilanteessa on paljon hyvää. Teillä vanhemmilla vaikuttaa olevan keskusteluyhteys häneen, hän ei lintsaa eikä käytä päihteitä, tekee läksyt ja osallistuu kokeisiin, ei vaikuta olevan kiusattu koulussa, kavereita on, oppimisvaikeudet on tiedossa. 

Jos olisin sinä, pyrkisin yhdessä lapsen toisen vanhemman kanssa auttamaan koulutyössä mahdollisimman paljon (esim valmistautuminen kokeisiin) ja ottaisin vastaan kaikki tukitoimet joita koulu tarjoaa. Jos teillä on varaa, miettisin yksit

Sinäkään et tunnu hahmottavan, mitä tarkoittaa oppimisvaikeudet. Siinä ei riitä, että vanhemmat lukee yhdessä lapsen kanssa. Siinä koulultakin tarvitaan erityistä tukea, jota tällä hetkellä lapsi ei ilmeisesti saa.

Opetus pitää järjestää niin, että se sopii lapselle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteista, en ehdi vastata jokaiseen yksitellen. Hyviä pointteja on tullut, kiitos. Positiivista tosiaan se että käy sitä koulua kyllä eli ei lintsaa, eikä käytä päihteitä. Meillä on aika tiukat kotiintuloajat joista hän kyllä valittaa mutta joita hän noudattaa. Hän tekee läksyt, teemme usein niitä myös yhdessä, ja valmistautuu kokeisiin, ja me kyselemme kyllä. Ehkä palvelen itse häntä liikaa, teen mm. aamupalat valmiiksi (koska muuten hän ei söisi mitään ennen koulua). Hänellä on vastuualueita kotona, joista kyllä huolehtii. Leikkaa nurmikon kesällä ja tekee lumityöt talvella. Oman huoneensa siivoaa. No, ei oma-aloitteisesti mutta heti käskettäessä. 

Ja siis nuorella

Onnittelen sinua jos olet elänyt elämäsi niin pullossa, ettet ole koskaan havainnut, että on olemassa erityistä tukea tarvitsevia lapsia. Uutinen: heitä oli ennen ja heitä on nyt. Eipä luulisi olevan niin tietämättömiä ihmisiä, että luulee kaikkien ihmisten olevan samanlaisia ja pärjäävän samanlaisessa opetuksessa.

Toki esimerkiksi kehitysvammaisten tai sokeiden oppilaitoksia on ollut hyvin pitkään. Siitä on kuitenkin pitkä matka tuohon asenteeseen missä sovitellaan tätä "erityisyyden" uuskieltä ihan tavallisiinkin lapsiin jolla on esimerkiksi motivaatio-ongelma opiskelun suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteista, en ehdi vastata jokaiseen yksitellen. Hyviä pointteja on tullut, kiitos. Positiivista tosiaan se että käy sitä koulua kyllä eli ei lintsaa, eikä käytä päihteitä. Meillä on aika tiukat kotiintuloajat joista hän kyllä valittaa mutta joita hän noudattaa. Hän tekee läksyt, teemme usein niitä myös yhdessä, ja valmistautuu kokeisiin, ja me kyselemme kyllä. Ehkä palvelen itse häntä liikaa, teen mm. aamupalat valmiiksi (koska muuten hän ei söisi mitään ennen koulua). Hänellä on vastuualueita kotona, joista kyllä huolehtii. Leikkaa nurmikon kesällä ja tekee lumityöt talvella. Oman huoneensa siivoaa. No, ei oma-aloitteisesti mutta heti käskettäessä. 

Ja siis nuorella on paljon hyviä ominaisuuksia. Hän on esim. tosi

 

Ei, vaan että saadaan tukitoimia. 

Kurin poistaminen kouluista ja sen korvaaminen tukitoimilla on yksi suurimmista selittäjistä sille, miksi oppimistulokset ja opiskelurauha heikkenevät jatkuvasti.

Toisissa keskusteluissa palstalla haukutaan inkluusio maanrakoon.

Nytkö palstatrollien mielestä erityisoppilaita ei ole olemassakaan? Kaikki vaan opiskelemaan samat asiat samoissa luokissa?