Mietittekö te lapsettomat koskaan, että melkein aikuinen lapsi on helppo?
Eli lapsi kasvaa? Eli aina hänestä ei ole vain vaivaa vaan etenkin isoa hänestä on paljon iloa.
Kommentit (111)
Ei me aikuiset lapsetkaan olla aina niin helppoja! Jouduin juuri lainaamaan isäni autoa pariksi päiväksi, koska meidän autostamme hajosi rengas. Miehen isä puolestaan kävi auttamassa, että saatiin vararengas paikoilleen, että päästiin huoltoon. Joutuu meitä keski-ikäisiäkin aina välillä huoltamaan :)
N41
Joo, mutta on ihan valtava työ saada lapsi aikuiseksi. Sitä paitsi, jos siitä lapsesta tulee aikuisena rikollinen tai narkkari, niin ei siitä suoraan sanottuna ole vanhemmille paljoa iloa.
En todellakaan mieti, koska melkein aikuinen lapsi voi olla kaikkea muuta kuin helppo. Eikös se niin mene, että mitä isommat lapset sitä isommat ongelmat.
Joku 6v ei käytä huumeita, karkaile kotoa, päädy laitokseen tai tee rikoksia. 16v voi tehdä vaikka nuo kaikki. Lisäksi melkein aikuinen voi sairastua psyykkisesti (esim. skitsofrenia, kaksisuuntainen mielialahäiriö) mikä on pienillä lapsilla hyvin harvinaista.
16 - 17v teini on helppo? Ei ole useinkaan muutoinkaan ja ei koskaan taloudellisesti. Harrastukset ja muut menot kalliita sekä lapsilisäkin loppuu tuossa iässä. Paljon iloa = ovat huoneessaan ja korkeintaan murahtelevat vastaukseksi. Vanhemmat raha-automaatteja.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut ettei kaikilla ei ole helppoa aikuistuvien eikä aikuustenkaan lastensa kanssa. Olen ainakin säästynyt monilta mahdollisilta murheilta, kun en ole hankkinut omia lapsia. Toisen vanhempani suvussa on esiintynyt paljon päihdeongelmia enkä kyllä olisi kestänyt jos olisin saanut lapsia ja heille olisi periytynyt tämä alttius päihteiden liikakäyttöön.
Olet oikeassa. Olet säästynyt monilta mahdollisilta murheilta. Samalla olet säästynyt myös monilta varmoilta onnen hetkiltä.
En. Miksi miettisin?
Ei vapaaehtoisesti lapseton halua lasta, minkään ikäistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut ettei kaikilla ei ole helppoa aikuistuvien eikä aikuustenkaan lastensa kanssa. Olen ainakin säästynyt monilta mahdollisilta murheilta, kun en ole hankkinut omia lapsia. Toisen vanhempani suvussa on esiintynyt paljon päihdeongelmia enkä kyllä olisi kestänyt jos olisin saanut lapsia ja heille olisi periytynyt tämä alttius päihteiden liikakäyttöön.
Olet oikeassa. Olet säästynyt monilta mahdollisilta murheilta. Samalla olet säästynyt myös monilta varmoilta onnen hetkiltä.
Olen eri, mutta vapaaehtoisesti lapseton ei saa onnea lapsista, vaan muista asioista.
Sivusta seurattuna ei ole ollut todellakaan helppoo. Isovanhemmat raatoivat lapsenvahtina kaikki vapaapäivänsä työiässä ja eläkkeellä juokisivat lapsen lasten lasten hoitajinakin peräsuolipitkällä. Ihan loputon työmaa, kunnes tulee niin vanhaksi ettei voi enää hyväksikäyttää.
Ei olisi minusta ollut tuollaiseen rääkkiin ja luojan kiitos ettei ole jälkeläistä.
En ole miettinyt. Mutta ei siitä aikuisesta lapsesta välttämättä pelkkää iloa ole, ihan on tuurista kiinni kasvaako siitä järkevä aikuinen ja millaisia valintoja tekee.
Oletaan, että olisin miettinyt. Olisiko se saanut mun yhteistyökyvyttömän lisääntymiselimistöni putkauttamaan lapsen tai pari? Mieskin oli, ja hän olisi kyllä mielellään pistänyt mut paksuksi.
LouLou kirjoitti:
Joo, mutta on ihan valtava työ saada lapsi aikuiseksi. Sitä paitsi, jos siitä lapsesta tulee aikuisena rikollinen tai narkkari, niin ei siitä suoraan sanottuna ole vanhemmille paljoa iloa.
No eipä ole ei. Saat seurata sivusta kun omalle kullannupulle kertyy putkareissuja, rikostuomioita, häätöjä ja tietenkin pitkä ulosottorekisteri. Kirsikkana kakun päällä saat kantaa osan häpeästä itse, kun kaikki tietävät että se sinä sen synnytit ja kasvatit.
Nisteillä on vielä se erityispiirre, että ovat koko ajan kärttämässä rahaa milloin milläkin verukkeella. "Äiti laita 200e oikeesti nää tappaa mut jooko laita 200e äiti auta äiti laita nyt maksan kyl takas ens tuista oikeesti maksan" Ja valehtelevat jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Ei me aikuiset lapsetkaan olla aina niin helppoja! Jouduin juuri lainaamaan isäni autoa pariksi päiväksi, koska meidän autostamme hajosi rengas. Miehen isä puolestaan kävi auttamassa, että saatiin vararengas paikoilleen, että päästiin huoltoon. Joutuu meitä keski-ikäisiäkin aina välillä huoltamaan :)
N41
Kuulostaa tutulta kun oma autoni on juuri ollut pari viikkoa lainassa pojalla kun omansa ei mennyt katsastuksesta läpi ja oli pajalla. Vanhemmat kyllä auttaa mielellään, sehän se on, että heihin voi turvautua isommissa ja pienemmissä asioissa vielä aikuisenakin kun välit on hyvät ja sanoisin normaalit. Oli se sitten aineellista tai muuta tukea.
Kovasti täällä pelätään jo syntymättömien lasten päide- ja mielenterveysongelmia? Tuntuu aika kaukaa haetulta. Ei kyllä itselle tullu mieleen siinä lastentekoiässä moiset skenaariot.
Allun aloitus kai taas. Roikkuu vieläkin syyllistämässä mammaa ongelmistaan. Semmonen muillekin, yves.
Miksi velat miettisi mitään olemattomia tai random lapsia? Ärsyttää tällainen lapsien pakkotyrkyttäminen! Ja minulla on lapsia. Mutta jos ja kun niitä lapsia joku ei halua niin se on ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mitä lapsetomat miettii, itse olen ollut onnellinen lapsieni kaikista ikävaiheista. Nyt he on aikuisia/aikuistumassa ja on hyvä vaihe tämäkin.
Positiivisesta viestistä saa täällä pelkkiä alapeukkuja, voi taivas. Vai oliko ketju suljettu perheellisiltä, mielestäni useampi vastaus oli lapsia saaneilta?
Jos ketjussa ns vedotaan heihin, jotka ei halua lapsia älä jaksa olla lapsellinen ja odottaa jotain heräämistä positiivisiin ajatuksiin lapsista.
Vierailija kirjoitti:
16 - 17v teini on helppo? Ei ole useinkaan muutoinkaan ja ei koskaan taloudellisesti. Harrastukset ja muut menot kalliita sekä lapsilisäkin loppuu tuossa iässä. Paljon iloa = ovat huoneessaan ja korkeintaan murahtelevat vastaukseksi. Vanhemmat raha-automaatteja.
Puhutko nyt siitä, millainen itse olit teininä?
Vierailija kirjoitti:
Siitähän ne huolet ja ongelmat vasta alkavatkin. Esim jo se että jos lapsi lähtee opiskelemaan väärää, huonosti työllistävää alaa. Vaikka olisi muuten tunnollinen ihminen.
Ennemmin valitsisin uhmaavan taaperon/rajusti kapinoivan teinin, joka kuitenkin siinä lukion tai amiksen aikana kypsyy ja viisastuu, ja opiskelee hyvin työllistävän ammatin. Lapsestani, 6 ällän ylioppilaasta tuli apurahataiteilija (+taiteen tohtori vielä) ja suren hänen kohtaloaan joka päivä.
Tuota vanhempani halusivat välttää ja yritin toteuttaa heidän toiveitaan. Helppoa ei ole, kun pitää pakottaa itsensä asioihin, jotka eivät kiinnosta yhtä paljon kuin ne asiat, jotka pitää hylätä. Onnekkaita ovat he, jotka luonnostaan ovat kiinnostuneita matematiikasta ja rahasta.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan mieti, koska melkein aikuinen lapsi voi olla kaikkea muuta kuin helppo. Eikös se niin mene, että mitä isommat lapset sitä isommat ongelmat.
Joku 6v ei käytä huumeita, karkaile kotoa, päädy laitokseen tai tee rikoksia. 16v voi tehdä vaikka nuo kaikki. Lisäksi melkein aikuinen voi sairastua psyykkisesti (esim. skitsofrenia, kaksisuuntainen mielialahäiriö) mikä on pienillä lapsilla hyvin harvinaista.
Mun veli jäi päihteisiin koukkuun 9- vuotiaana. Luojalle kiitos, että hän otti hänet pois 22-vuotiaana. Hän teki vanhempien elämästä helvettiä. Ja edelleen vanhemmat kantaa sitä taakkaa. Olen itsekin ollut mukana Huoman tarjoamilla vertaistuki tilaisuudessa, se on kamalaa olla läsnä paikassa, jossa esim äiti on menettänyt lapsensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut ettei kaikilla ei ole helppoa aikuistuvien eikä aikuustenkaan lastensa kanssa. Olen ainakin säästynyt monilta mahdollisilta murheilta, kun en ole hankkinut omia lapsia. Toisen vanhempani suvussa on esiintynyt paljon päihdeongelmia enkä kyllä olisi kestänyt jos olisin saanut lapsia ja heille olisi periytynyt tämä alttius päihteiden liikakäyttöön.
Olet oikeassa. Olet säästynyt monilta mahdollisilta murheilta. Samalla olet säästynyt myös monilta varmoilta onnen hetkiltä.
Tuo on aika karusti sanottu.
Ei elämän kai tarvitse aina olla helppoa. Jotain pitää ehkä itsestään antaa, jotta voi myös saada ja oppia.