Lue keskustelun säännöt.
Onko elämä kolmekymppisenä ohi?
11.10.2024 |
Minulta jäi kokematta biletys, matkustaminen, myöhään valvotut yöt ja opiskelemaankin pääsin vasta myöhemmin, korona-aikana. Tuntuu, että nuoruus jäi elämättä ja tein vain töitä 20-vuotiaana. Mitä nyt 30-vuotiaana? Ikätovereiden elämät ovat täynnä pilttipurkkeja, vaippoja, gugguuta. Mennään naimisiin ja ostetaan talo. Alanko avantouimaan, että tämä elämään liittyvä ahdistus katoaisi, vai mitä pitäisi tehdä.
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikätoveriesi elämä kuulostaa minusta aika ankealta. Kukin tavallaan. Tee itse ihan mitä haluat, tee elämästäsi mieleisesi!
Elämä ei ole ohi edes sitsemänkymppisenä, jos vain elää saa.
Niin kuulostaa minustakin. Yksi parhaita nuoruuden epäonnistumisiani oli se, etten löytänyt pysyvää kumppania, koska silloin olisin jossain mielenhäiriössä saattanut hankkia lapsia. Nyt kolmekymppisenä olen tyytyväinen että asiat menivät kuten menivät ja tiedän, ettei äitiys olisi minua varten. Haluan käyttää elämäni jollakin toisella tavalla.
Et sinä tiedä, onko äitiys sinua varten, koska et ole äiti. Voit toki kertoa itsellesi, ettei se ole sinua varten.
Tuollaista argumentointityyliä käyttävät ihmiset, joilla ei itsellään ole kykyä asettua toisen asemaan, eikä myöskään mielikuvitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikätoveriesi elämä kuulostaa minusta aika ankealta. Kukin tavallaan. Tee itse ihan mitä haluat, tee elämästäsi mieleisesi!
Elämä ei ole ohi edes sitsemänkymppisenä, jos vain elää saa.
Niin kuulostaa minustakin. Yksi parhaita nuoruuden epäonnistumisiani oli se, etten löytänyt pysyvää kumppania, koska silloin olisin jossain mielenhäiriössä saattanut hankkia lapsia. Nyt kolmekymppisenä olen tyytyväinen että asiat menivät kuten menivät ja tiedän, ettei äitiys olisi minua varten. Haluan käyttää elämäni jollakin toisella tavalla.
Et sinä tiedä, onko äitiys sinua varten, koska et ole äiti. Voit toki kertoa itsellesi, ettei se ole sinua varten.
Tuollaista argumentointityyliä käyttävät ihmiset, joi
Eli samaa argumentaatiotyyli kuin ihmisillä, jotka kuvailevat toisten elämää "ankeaksi", jos se ei ole juuri sitä, mitä he itse haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikätoveriesi elämä kuulostaa minusta aika ankealta. Kukin tavallaan. Tee itse ihan mitä haluat, tee elämästäsi mieleisesi!
Elämä ei ole ohi edes sitsemänkymppisenä, jos vain elää saa.
Niin kuulostaa minustakin. Yksi parhaita nuoruuden epäonnistumisiani oli se, etten löytänyt pysyvää kumppania, koska silloin olisin jossain mielenhäiriössä saattanut hankkia lapsia. Nyt kolmekymppisenä olen tyytyväinen että asiat menivät kuten menivät ja tiedän, ettei äitiys olisi minua varten. Haluan käyttää elämäni jollakin toisella tavalla.
Mun mielestä on outoa tuo, että toisen ihmisen elämä kuulostaa ankealta, jos se ei ole juuri sitä, mitä itse sattuu haluamaan. Puuttuuko kykyä nähdä asioita muiden näkökulmasta?
Tietenkin ymmärrän että jollekin sellainen elämä voi aidosti olla parasta ikinä, vaikka minulle se kuulostaa ankealta.
Elämä on ohi vasta sitten kun kuolee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikätoveriesi elämä kuulostaa minusta aika ankealta. Kukin tavallaan. Tee itse ihan mitä haluat, tee elämästäsi mieleisesi!
Elämä ei ole ohi edes sitsemänkymppisenä, jos vain elää saa.
Niin kuulostaa minustakin. Yksi parhaita nuoruuden epäonnistumisiani oli se, etten löytänyt pysyvää kumppania, koska silloin olisin jossain mielenhäiriössä saattanut hankkia lapsia. Nyt kolmekymppisenä olen tyytyväinen että asiat menivät kuten menivät ja tiedän, ettei äitiys olisi minua varten. Haluan käyttää elämäni jollakin toisella tavalla.
Et sinä tiedä, onko äitiys sinua varten, koska et ole äiti. Voit toki kertoa itsellesi, ettei se ole sinua varten.
Tuoll
Voi pitää jotain elämäntapaa ankeana omasta näkökulmastaan ja tietää ettei se sopisi itselle ollenkaan, ja silti ymmärtää, että se ei välttämättä ole ankeaa sille, joka sitä elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Voi pitää jotain elämäntapaa ankeana omasta näkökulmastaan ja tietää ettei se sopisi itselle ollenkaan, ja silti ymmärtää, että se ei välttämättä ole ankeaa sille, joka sitä elää."
No, minusta tuollainen ajattelu edustaa kuitenkin näköalan puutetta ja kyvyttömyyttä asettua toisen asemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikätoveriesi elämä kuulostaa minusta aika ankealta. Kukin tavallaan. Tee itse ihan mitä haluat, tee elämästäsi mieleisesi!
Elämä ei ole ohi edes sitsemänkymppisenä, jos vain elää saa.
Niin kuulostaa minustakin. Yksi parhaita nuoruuden epäonnistumisiani oli se, etten löytänyt pysyvää kumppania, koska silloin olisin jossain mielenhäiriössä saattanut hankkia lapsia. Nyt kolmekymppisenä olen tyytyväinen että asiat menivät kuten menivät ja tiedän, ettei äitiys olisi minua varten. Haluan käyttää elämäni jollakin toisella tavalla.
Mun mielestä on outoa tuo, että toisen ihmisen elämä kuulostaa ankealta, jos se ei ole juuri sitä, mitä itse sattuu haluamaan. Puuttuuko kykyä nähdä asioita muiden näkökulmasta?
Tiet
Ehkä kannattaa sitten sanoa se, eikä kuvailla toisten elämää ankeaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisten pitäisi todeta ennemmin: "Uskon, ettei äitiys olisi minua varten."
Toki, jos on joku heroiininarkkari, niin kyse ei ole uskomuksesta ja 100% faktasta, mutta tavikselle, joka on itselleen perustellut, ettei olisi hyvä äiti, se on enemmän uskomus.
Vierailija kirjoitti:
"Voi pitää jotain elämäntapaa ankeana omasta näkökulmastaan ja tietää ettei se sopisi itselle ollenkaan, ja silti ymmärtää, että se ei välttämättä ole ankeaa sille, joka sitä elää."
No, minusta tuollainen ajattelu edustaa kuitenkin näköalan puutetta ja kyvyttömyyttä asettua toisen asemaan.
Eihän edusta, vaan itsetuntemusta. Se että pitää jotain asiaa ankeana ei tarkoita, että pitäisi kaikkia asioita ankeina. Se olisi jo näköalan puutetta. Ja millä perusteella se kertoo kyvyttömyydestä asettua toisen asemaan? Perusteluna pelkkä mutu ei riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten pitäisi todeta ennemmin: "Uskon, ettei äitiys olisi minua varten."
Toki, jos on joku heroiininarkkari, niin kyse ei ole uskomuksesta ja 100% faktasta, mutta tavikselle, joka on itselleen perustellut, ettei olisi hyvä äiti, se on enemmän uskomus.
Joillain ihmisillä on päättelykykyä, toisten taas pitää kaikki oppia itse vaikka kantapään kautta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten pitäisi todeta ennemmin: "Uskon, ettei äitiys olisi minua varten."
Toki, jos on joku heroiininarkkari, niin kyse ei ole uskomuksesta ja 100% faktasta, mutta tavikselle, joka on itselleen perustellut, ettei olisi hyvä äiti, se on enemmän uskomus.
Joillain ihmisillä on päättelykykyä, toisten taas pitää kaikki oppia itse vaikka kantapään kautta...
Joitain asioita ei ymmärrä kuin kokemalla. Toisen elämän seuraaminen vierestä on täysin eri asia kuin saman eläminen itse. Enkä silti väitä, että esim. vanhemmuus on 100% hyvä tai 100% paha, vaan siinä on aina molempia puolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä biletin 14 - 19 vuotiaana, sitten menin naimisiin ja sain lapsia. Nyt olen tyytyväinen eläkeläinen ja saman puolison kanssa jo 50 vuotta oltu. Sä et vaan aloittanut tarpeeksi ajoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten pitäisi todeta ennemmin: "Uskon, ettei äitiys olisi minua varten."
Toki, jos on joku heroiininarkkari, niin kyse ei ole uskomuksesta ja 100% faktasta, mutta tavikselle, joka on itselleen perustellut, ettei olisi hyvä äiti, se on enemmän uskomus.
Joillain ihmisillä on päättelykykyä, toisten taas pitää kaikki oppia itse vaikka kantapään kautta...
Joitain asioita ei ymmärrä kuin kokemalla. Toisen elämän seuraaminen vierestä on täysin eri asia kuin saman eläminen itse. Enkä silti väitä, että esim. vanhemmuus on 100% hyvä tai 100% paha, vaan siinä on aina molempia puolia.
No, sen kyllä huomaa, että jotkut päättävät vähän vain kokeilla vanhemmuutta miettimättä ollenkaan etukäteen, että sopiikohan sellainen itselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta nelikymppinen täti-nainen täällä hei! Elämä ei loppunut kolmikymppisenä, mutta asetelma ja kaveripiiri kylläkin. Perhettä toivoneet perheellistyi ja ihmiset muutenkin alkoi eriytyä omiin poteroihinsa. Ihmiset ei enää olleet kokeilemassa kaikkea mahdollista, vaan kukin alkoi löytää niitä omia juttujaan. Varsinkin niitä perheellistyneitä ei oikein saanut enää minnekään koska töiden ja perhearjen pyöritys vie niiltä aika lailla kaikki mehut, joittenkin yhteisten harrastusten myötä ehkä jotain yhteydenpitoa. Oletan että tämä on vaihe, joka helpottaa kunhan ne lapset alkaa elämään itsenäisemmin.
OP voisi miettiä mitä elämältään itse oikein haluaa? Jos perhettä haluat, niin se nyt sitten prioriteetiksi. Jos jotain muuta, niin kannattaa etsiä uusia tuttavuuksia kyseisen aiheen ympäriltä. Jos koulut on jo käyty, niin uusien spontaanien kohtaamisten määrä vähenee reippaasti, mutta esim. uusien harrastusten kautta voi löytyä uusia saman henkisiä ihmisiä.
Kolmikymppisenä ihmiset alkaa usein tuntea itseään paremmin, eikä enää siedä ihan mitä tahansa sekoilua niin hyvin kuin nuorempana. Sekoilu ammattilaistuu ja sen alan taitajat myöskin poteroituu omiin porukoihinsa. Kaikenlainen kuplautuminen taitaa olla se avainsana tuohon ikävaiheeseen.
Ole ylpeästi sinä ja elä sitä omaa elämää. Jos koulut on jäänyt käymättä, niin lähde vaikka sesonkitöihin ulkomaille, saat uutta kulmaa elämään, jos olet sellaisen tarpeessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten pitäisi todeta ennemmin: "Uskon, ettei äitiys olisi minua varten."
Toki, jos on joku heroiininarkkari, niin kyse ei ole uskomuksesta ja 100% faktasta, mutta tavikselle, joka on itselleen perustellut, ettei olisi hyvä äiti, se on enemmän uskomus.
Joillain ihmisillä on päättelykykyä, toisten taas pitää kaikki oppia itse vaikka kantapään kautta...
Joitain asioita ei ymmärrä kuin kokemalla. Toisen elämän seuraaminen vierestä on täysin eri asia kuin saman eläminen itse. Enkä silti väitä, että esim. vanhemmuus on 100% hyvä tai 100% paha, vaan siinä on aina molempia puolia.
No, sen kyllä huomaa, että jotkut päättävät vähän vain kokeilla vanhemmuutta miettimättä ollenkaan etuk
Jotkut taas väittävät pelastavansa ilmaston, kun eivät tee lapsia. Meitä on moneen junaan.
Vierailija kirjoitti:
Matkusta vaikka, tai mene tänään jonnekin reiveihin.
Matkustaminen yhtä tyhjän kanssa, rahat menee, saastutat kamalasti jos lennät ja loppujenlopuksi todella tylsää alumiinipötköllä mennä lentokentältä toiselle. Esimerkiksi mökkeily huomattavasti mukavampi ja antoisampi tapa viettää aikaa.
Elämä on kyllä pirun lyhyt ja nopeasti ohitse. Sitä ei tajunnut parikymppisenä.
M47
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matkusta vaikka, tai mene tänään jonnekin reiveihin.
Matkustaminen yhtä tyhjän kanssa, rahat menee, saastutat kamalasti jos lennät ja loppujenlopuksi todella tylsää alumiinipötköllä mennä lentokentältä toiselle. Esimerkiksi mökkeily huomattavasti mukavampi ja antoisampi tapa viettää aikaa.
Tuota nyt ei ainakaan voi yleistää :) Joku tykkää mökkeilystä, joku matkustelusta vieraisiin kulttuureihin ja joku molemmista.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on kyllä pirun lyhyt ja nopeasti ohitse. Sitä ei tajunnut parikymppisenä.
M47
Samaa mieltä. Ihmiset ei välttämättä ymmärrä, että keski-iän jälkeen sitä rapistuu, eikä se loppuelämä ole sellaista kehitystä ja päättymätöntä horisonttia, kuten nuorempana.
Aika varma voin olla, koska tässä iässä tunnen itseni jo hyvin. Pelkkä ajatus äitiydestä tuntuu epämiellyttävältä ja tiedän että olisin huono äiti.