Onko elämä kolmekymppisenä ohi?
Minulta jäi kokematta biletys, matkustaminen, myöhään valvotut yöt ja opiskelemaankin pääsin vasta myöhemmin, korona-aikana. Tuntuu, että nuoruus jäi elämättä ja tein vain töitä 20-vuotiaana. Mitä nyt 30-vuotiaana? Ikätovereiden elämät ovat täynnä pilttipurkkeja, vaippoja, gugguuta. Mennään naimisiin ja ostetaan talo. Alanko avantouimaan, että tämä elämään liittyvä ahdistus katoaisi, vai mitä pitäisi tehdä.
Kommentit (121)
Matkusta vaikka, tai mene tänään jonnekin reiveihin.
Tee ihan mitä tahdot. Ei kaikkea tarvitse tehdä, mitä muka kaikki muut tekee, mutta mitä itse haluaisit kokea?
Mitä kokemista noissa on ?
Mulla jäi kokematta Huumeet. Vankilat ja Psykoosit.
Kuule se vasta alkaa! Tai sanotaan, että sitten kun lapset muuttaa pois kotoa, niin sitten se alkaa. Saat vihdoin sen oman elämäsi takaisin, jotka lapset ovat sinulta ottaneet. Lapset on totta kai ihania ja aikuisinakin niiden kanssa on mukavaa, mutta se oikea oma elämä alkaa vasta niiden muutettua pois.
Pulleat rintalihakset, karvainen rinta, leveät hartiat, hoikka, pitkät paksut vaaleat latvoista luonnonkiharat hiukset, litteähkö masu, lihaksikkaat käsivarret, lihakset näkyvät ihon alta. Naisten päät kääntyvät kun liikun kaupungilla kireässä paidassa. Joo ihan tyytyväinen ulkonäkööni olen.
Mutta työtä se on vaatinut ihan älyttömästi, kymmeniä tunteja liikuntaa viikossa. Enkä ole ulkonäön vuoksi liikkunut vaan terveyden, kaunis kroppa tulee sivutuotteena.
Siis näetkö itse, että esim. biletys, huoraaminen ja kämäinen vuokra-asunto sitten olisi hienoa elämää?
Sinun kaltaiset hommaa sen koiran, maastopyöräilee,matkustelee ja vaeltaa.
Vierailija kirjoitti:
Siis näetkö itse, että esim. biletys, huoraaminen ja kämäinen vuokra-asunto sitten olisi hienoa elämää?
Kyllä hyvin moni palstamamma yhdistää nuo myös "vanhemmuuteen"
Kaikki on turhaa paitsi puutarhanhoito.
Tee mitä haluat. Mun kolmikymppisessä tuttavapiirissä melkein kellään ei ole lapsia tai taloja tai häitä. Osa bilettää joskus, osa on ihan rappiolla, osa elää rauhallista elämää yksin tai kumppanin kanssa.
Kohta ne ikäisesi alkavat erota, nykyään avioliitot ovat määräaikaisia.
Mulla on vähän sama tilanne! Paitsi että ehdin opiskella ennen koronaa (en bilettänyt paljon mut itselleni tarpeeksi) ja sittemmin oon vaan ollut töissä. Muut mun ikäiset tekee niitä lapsia ja niiden elämä on niin kaukana musta, että musta tuntuu ettei mulle oikeasti ole mitään paikkaa missään. Opiskellessa vielä oli.
On joo, ei vaan vitsi, itse aloin elää vasta yli kolmekymppisenä. Ei enää kiinnostanut muiden ajattelu ja aloin elämään vapaasti. Vasta viiskymppisenä tulin taloudellisesti riippumattomaksi, nyt voin tehdä ihan tosiaan mitä vain.
Joo on. Horsmaa joudat jo kasvamaan!
En osaa vastata kun itse biletin ja tein töitä tuon aikavälin, olen siis nyt 29v. Biletän vieläkin jos siltä tuntuu. En rajoita itseäni sen takia että olen kohta kolmekymppinen, teen sitä mistä tykkään.
Ei ole