Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mun elämä on ohi, miten parantaisin elämääni
11.10.2024 |
Kun täälläkin jankutetaan että kaikki on kiinni itsestä.
Työkyvyttömyyseläke 46vuotiaana. 5vuotta ollut kotona tekemättä mitään. Rahaa vähän kun erosin 25v liitosta. Rahaa netto noin 1400€
Ei mitään elämänsuuntaa. En jaksa olla vaan kotona kaikki päivät. Kaikki rahat menee mitä tulee eikä riitä.
Onko vinkkejä miten tästä jatkaa?
Yksinäinen, onneton ja köyhä
Kommentit (93)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä erosit? Ei ne omat ongelmat eroamalla poistu, eikä silloin ole ketään jota ongelmistansa voi syyttää.
Häh? Mä erosin koska oli huono olo parisuhteessa. Toinen ei arvostanut ja kaikki kaatui mun niskaani hoidettavaksi. Ehkä mä jollain tasolla uskoin että ansaitsen parempaa. Mutta ei sitten niin ole käynyt toteen. Eli ansaitsinkin sitten huonon parisuhteen
Ap
Nyt on aika elää sitä villiä sinkkuelämää!! Nauttia siitä omasta ajasta ja tehdä onlyfanssia!!
Yksi elämä! Kuinka aiot viettää sen? Voivotellenko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ap, mutta liki samassa tilanteessa ja just näitä ilmaisia (ulkoilu, lenkkeily, kirjasto) ja edullisia (eli kukat/hyötykasvit, ristikot, villasukkien neulominen) olen harrastanut jo vuosia eikä ne vaan enää riitä!
Mä olen niin kyllästynyt tähän kuin eristettynä vankina olemiseen. Kaipaan seuraa (ja parisuhdetta) sekä normaalia sosiaalista elämää hyvine ja huonoine puolineen. Jotain kivaa tekemistä yhdessä tai ihan vaan niitä näitä höpöttelyä.
Tai sitten edes yksin jotain vaihtelua eli vaikka vaellusreissua lappiin, mutta eihän sellaiseen ole pätkätyöttömällä varaa. Vakkarityöstä saa enää vain haaveilla ja mihinkään itseä kiinnostavaan koulutukseen en ikinä pääse (olen hakenut moneen ja monesti).
Joo sama. Kaipaan toimintaa päiviin j
Mielenterveysyhdistys? Kolmannen sektorin paikoissa ei kysellä diagnooseja. Suomessa on paljon erilaisia yhdistyksiä. Parhaimmillaan yhdistystoiminta on ihan huippua, on kavereita mutta voi myös rajata ettei tapaa niitä muutoin. Kun joskus voi olla liian tunkeileviakin ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastettuni, mieheni, paras ystäväni!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ap, mutta liki samassa tilanteessa ja just näitä ilmaisia (ulkoilu, lenkkeily, kirjasto) ja edullisia (eli kukat/hyötykasvit, ristikot, villasukkien neulominen) olen harrastanut jo vuosia eikä ne vaan enää riitä!
Mä olen niin kyllästynyt tähän kuin eristettynä vankina olemiseen. Kaipaan seuraa (ja parisuhdetta) sekä normaalia sosiaalista elämää hyvine ja huonoine puolineen. Jotain kivaa tekemistä yhdessä tai ihan vaan niitä näitä höpöttelyä.
Tai sitten edes yksin jotain vaihtelua eli vaikka vaellusreissua lappiin, mutta eihän sellaiseen ole pätkätyöttömällä varaa. Vakkarityöstä saa enää vain haaveilla ja mihinkään itseä kiinnostavaan koulutukseen en ikinä pääse (olen hakenut moneen ja monesti).
Joo sama. Kaipaan toimintaa päiviin ja rutiineja. Samanmielisiä ihmisiä ympärille.
Ap
Nuorempana yritin saada sosiaalisista elämää sopeutumalla ja sietämällä ihan liian erilaisia ihmisiä jotta en olisi ollut yksin, mutta ei siinä vaan ole mitään järkeä. Se ei anna mitään vaan ainoastaan uuvuttaa (ja tekee kyyniseksi) kun joutuu pienentämään itseään ja hiljentämään omat tunteet ja mielipiteet "vääränlaisina" ja olemaan joku muu _"parempi"_ ja erilainen kuin mitä oikeasti on.
Sen sijaan noita rutiineja olen itselleni jo luonut ja minulle tekee hyvää että on jopa hieman kurinalainen elämänrytmi ja askeettinenkin elämäntapa. Hassua ehkä, mutta minulle se luo tietyllä tapaa turvallisuuden tunnetta, että ne tietyt asiat toistuu samanlaisina päivästä ja viikosta toiseen olin sitten töissä, vapaalla tai työttömänä.
Se kyllä surettaa, että tämän kaiken tajusi liian myöhään ja itseen olisi pitänyt tutustua jo vähintään pari vuosikymmentä aikaisemmin. Nimittäin just ne asiat jotka kiinnosti lapsena / esiteininä ja esim omat haaveammatit (niitä siis oli aina kaksi ja samat ne on edelleen) on juuri sellaisia, että niiden myötä koko elämä olisi aivan toisen näköistä ihan jo asuinpaikkaa myöten. Olen myös melko varma, että tuota kautta olisi myös löytynyt elämään edes muutamia ihmissuhteita joissa oltaisiin sillä kuuluisalla samalla taajuudella ja kenties olisi löytynyt se sopiva elämänkumppanikin jonka kanssa perustaa perhe. Sekin kun jäi saamatta.
Ja jos ei olisikaan niin ainakin asuinpaikkakunta olisi nykyistä mieleisempi sekä parempipalkkainen työpaikka mahdollistaisi ainakin omannäköisiä vapaa-ajanviettotapoja vaikka sitten yksinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä erosit? Ei ne omat ongelmat eroamalla poistu, eikä silloin ole ketään jota ongelmistansa voi syyttää.
Häh? Mä erosin koska oli huono olo parisuhteessa. Toinen ei arvostanut ja kaikki kaatui mun niskaani hoidettavaksi. Ehkä mä jollain tasolla uskoin että ansaitsen parempaa. Mutta ei sitten niin ole käynyt toteen. Eli ansaitsinkin sitten huonon parisuhteen
Ap
Miten asia muuttui sitten kun erosit. Sanon nyt vaan suoraan että monella on tapana syyttää parisuhdetta omasta huonosta olosta, vaikka syy on oman pään sisällä. Moni sanoo että kaikki kaatui omaan niskaan, mutta kuka sen kaiken haluaa tapahtuvan? Usein on niin että toinen määrittelee mitä kuuluu olla ja mitä kuuluu tehdä. Kannattaa kuunnella sitä toistakin ja jos hän haluaa tyytyä vähempään, silloin vaihtoehtona on tehdä itse tai erota, ei uhriutua.
Nöyrästi eteenpäin ja jos päädyt parisihteeseen, toivottavasti olet oppinut edellisestä suhteesta jotakin.
Ehdotus: opiskele verhoilijaksi. Voit käyttää sinulla olevaa estetiikan tajua ja mikäli haluat siitä ammatin, asiakkaita riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankala tilanne, mutta kaukana toivottomasta. Eli tuosta kyllä noustaan, mutta töitä se vaatii.
Ensiksi päiviin pitää saada sisältöä - rytmi tulee sitten sen jälkeen kun on tarpeeksi paljon tekemistä. Eli, ekana voisit miettiä keiden kaikkien kanssa tykkäät viettää aikaa ja alat kontaktoimaan heitä. Sovit tapaamisia ja meette vaikka kävelemään. Mutta muista ettet kohtele heitä roskatynnyreinä, vaan olet kiinnostunut heidän asioista.
Toiseksi, meet kirjastoon. Sieltä lainaat kirjoja, jotka sua kiinnostaa. Koska oot nyt tuossa tilassa, niin self-helpit yleensä auttaa alkuun.
Sit voisit hakeutua kunnan mielenterveyspalveluiden pariin. Siellä saattaa olla jotain ryhmiä, joihin voisit mennä.
Eli yritä nyt saada ympärillesi elämää niin paljon kuin mahdollista. Tulet huomaamaan, että ihmisllä on keskimäärin aivan tolkuttomasti ongelmia, etkä ole yksi omiesi kanssa.
46 v. Sinullahan on vielä melkein puolet elämästä elettävänä. Älä nyt vielä laita hanskoja naulaan. Hyviä ehdotuksia tullut. Verhoilija, vanhan entisöijä, sitä minäkin voisin joskus kokeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämän reaaliteetit tulee tuossa iässä vastaan ja väärien odototisten ja valintojen vaikutikset kasaantuvat. Sitä ikäänkuin herää tähän maailmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt sinulla on aikaa esim. huolehtia terveydestäsi, aloita ruokavalion kuntoon laittamisella. Kirjasto on täynnä kirjoja, suoratoistopalvelut ovat edullisia. Metsissä on kerran vuodessa marjoja ja sieniä. Voit tehdä myös vapaaehtoistöitä, opetella vaikka laulamaan, toteuttaa kaikkea pientä ja mielekästä. Riippuen miten asut, voit ehkä hurahtaa parvekeviljelyyn, tai johonkin muuhun vastaavaan
Kun nää ei kiinnosta. Töitä haluaisin tehdä mutten pysty varmaan. Opiskella haluaisin mutta alan tai asian pitäisi kiinnostaa. Yhteiskunnalliset asiat ei kiinnosta. Vapaaehtoistyö ei kiinnosta ainakaan se mitä on tarjolla ilman mitään korvausta työstä. Sairastumisen jälkeen en ole voinut lukea kirjoista enää mitään hömppää. Siis kun nää kiinnostuksen kohteen itsellä on niin rajalliset...
Ap
Kokeile jos saisit vaikka jonkun osa-aikatyön? Eläkkeellähän voi tehdä jonkun verran töitäkin, jos haluat ja pystyt. Kokeilemalla selviää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos mikään ei kiinnosta ja mitään et ole valmis edes kokeilemaan, miksi edes kysyt? Kaipaatko huomiota? Sääliä? Sen kun mätänet sitten kotonasi. Ei ketään kiinnosta.
Mätäne sinä paskaasi!
Vierailija kirjoitti:
Ehdotus: opiskele verhoilijaksi. Voit käyttää sinulla olevaa estetiikan tajua ja mikäli haluat siitä ammatin, asiakkaita riittää.
Emme voi tietää että ap sopii estetiikantajultaan yhtään mihkään, se selviää vain kokeilemalla. Ei pidä valehdella, eikä luoda valheellista omakuvaa, se on toksista. Realistinen ajattelutapa ja omien puutteiden hyväksyminen on avain onnelliseen elämään.
Kuulostaa siltä, että masennus saattais vaivata. Masentuneena mikä ei kiinnosta eikä mikään tunnu miltään. Sitä paitsi täysin uuden ja kuormittavan elämäntilanteen edessä toivottomuus saa helposti vallan. Pääsisitkö tuettuun psykoterapiaan tai ainakin juttelemaan psykiatriselle sairaanhoitajalle? Saisit ehkä vinkkejä miten löytäisit taas merkitystä elämääsi.
Suosittelen myös erilaisia harrastuskerhoja! Facebookista voisi löytää aikuisten askartelu- tai ompelukerhon tai vaikka porukan, joka kokoontuu juttelemaan muotitrendeistä viikoittain. Saisi samanhenkistä seuraa. Itse käyn viikoittain neulomassa ystävien kanssa, ihmisten kanssa, joita en tuntenut ennen kerhoon menoa, mutta jotka nyt luen ystävikseni.
Tiedän kokemuksesta, että (masentuneena) ovesta ulos lähteminen ei ole helppoa ja uusien asioiden kokeilu vielä vaikeampaa, mutta ne on lääkkeitä, niitä tekemällä pääsee taas elämään kiinni. Tsemppiä!
Prinsessalinnat sortuvat yhä vain myöhemmin ja myöhemmin.
Olet kaunis, upea ja ansaitset parempaa. Sitten jätit sen sian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä erosit? Ei ne omat ongelmat eroamalla poistu, eikä silloin ole ketään jota ongelmistansa voi syyttää.
Häh? Mä erosin koska oli huono olo parisuhteessa. Toinen ei arvostanut ja kaikki kaatui mun niskaani hoidettavaksi. Ehkä mä jollain tasolla uskoin että ansaitsen parempaa. Mutta ei sitten niin ole käynyt toteen. Eli ansaitsinkin sitten huonon parisuhteen
Ap
Normaali feministinen harha jota syötetään joka tuutista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä erosit? Ei ne omat ongelmat eroamalla poistu, eikä silloin ole ketään jota ongelmistansa voi syyttää.
Häh? Mä erosin koska oli huono olo parisuhteessa. Toinen ei arvostanut ja kaikki kaatui mun niskaani hoidettavaksi. Ehkä mä jollain tasolla uskoin että ansaitsen parempaa. Mutta ei sitten niin ole käynyt toteen. Eli ansaitsinkin sitten huonon parisuhteen
Ap
Normaali feministinen harha jota syötetään joka tuutista.
Niin mistä sä puhut?
Alue: Aihe vapaa
Voisitko alkaa pitämään blogia jostain tällaisesta aiheesta. Sitä olisi helppo tehdä oman jaksamisen mukaan.