Lue keskustelun säännöt.
Voi kun saisi takaisin edes palasen sitä fiilistä mikä oli nuorena
09.10.2024 |
Kaikki oli auki. Se into ja uteliaisuus. Tunteet ylipäätään. Onhan näin alle nelikymppisenä edelleenkin mahdollista vaikka mikä, mutta kaikki on niin laimeaa. Olen aloittanut vaikka mitä uusia juttuja tänäkin vuonna, mutta ne tuntuu tylsältä suoritukselta.. Mistä löytäisin vielä sitä intoa. Sellaista tunnetta kun ei meinaa pysyä nahoissaan kun miettii tai odottaa jotain. Nuorena jaksoi painaa viikot täysillä koulua tai töitä ja vapaapäivinä nautti täysin siemauksin kun sai harrastaa ja rentoutua. Nyt vaan jokainen päivä on yhtä tasapaksu.
Kommentit (49)
Päihteet piristää, kokeile vaikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikisinkkuna lisään tähän, että kun ei enää ihastu kehenkään! Aiemmin se toi pientä jännitystä elämään, kun oli aina välillä ihastunut johonkin.
No älä muuta sano. Olen kyllä parisuhteessa, mutta kyllä piristäisi päiviä jos olisi joku, jota ihan vaan kaukaa voisi ihailla. Mutta en ole ihastunut vuosikausiin.
Kaipaan 70-80 lukua,silloin oli mulla kaikki päin helvetti mutta kuitenkin... jotenkin hyvin asiat.
Et sä tietenkään voi koko elämää tuntea samoin. Sä kasvat. Et sä pienenä lapsena myöskään ajatellut ja kokenut asioita samoin kuin teininä.
Vierailija kirjoitti:
Et sä tietenkään voi koko elämää tuntea samoin. Sä kasvat. Et sä pienenä lapsena myöskään ajatellut ja kokenut asioita samoin kuin teininä.
Joo mutta jos elän vielä yli 40 vuotta, onko tää loppuaika sitten tällaista? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoruuden epävarmuudesta olen kasvanut yli 60 vuotiaaksi yksitoikkoiseksi jääräpääksi.
Kehitys on ollut huomattava ja nyt odottelen innokkaasti viimeistä monttua.
Se on pakko jotenkin koittaa palata TÄHÄN HETKEEN, NYT hetkeen, eli läsnäoloon ja sen voimaan.
Sen takia nuorena kaikki oli niin siistiä, koska nuorena ihminen on LÄSNÄ siinä hetkessä missä se on.
Me aikuiset, me ei tulla ikinä saamaan sitä tunnetta takaisin, koska me eletään aina siellä vanhassa.
Se on ihan helvetin vaikeaa oikeasti päästä pois sieltä ja tarttua kiinni NYT hetkeen, mä tiedän sen omastakin kokemuksesta.
Mut se on se ongelma, me ei olla läsnä enää.
Mä just alotin kuuntelee Echart Tollen The Powe Of Now ihan vaan muistuttaakseni itseäni myös tästä asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on varmaan ihan tyhmää, mutta mulle tuli jotenkin tuollainen vanha, hyvä fiilis (ainakin hetkeksi siis) kun aloin katsomaan tuota uusintakierrokselle alkanutta teho-osastoa. Muuten kaipaan kasarin loppua / ysärin alkua (siis ihan sitä värimaailmaa, vaatteita, autoja, muotoilua jne) ja sitä, että ihmiset näytti vielä ihan normaaleilta ihmisiltä ja kanssakäymisessä oli lämminhenkisyyttäkin eikä kaikkialla toitotettu nonstoppina jotain politiikkaa ja lietsottu eripuraa.
Pilllllllllllllllllllllllllllllu ottakaa kiini ette saa .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sä tietenkään voi koko elämää tuntea samoin. Sä kasvat. Et sä pienenä lapsena myöskään ajatellut ja kokenut asioita samoin kuin teininä.
Joo mutta jos elän vielä yli 40 vuotta, onko tää loppuaika sitten tällaista? :D
Ei ole, huonommaksi se vaan menee.t:viiskymppinen.
Vierailija kirjoitti:
Päihteet piristää, kokeile vaikka.
Ei piristä vaan vie sen viimeisenkin fiiliksen kaikesta. Kokeiltu on.
ei ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä käyn kirpputoreilla fiilistelemässä. Vanhat mutta tutut levyt, kuosit ja design tuovat hyvää mieltä.
Kyllä. Ei se elämä silloinkaan ollut helppoa, erilaista, nyt on vaan toisenlaiset murheet :(
Me, X-sukupolvi naurettiin r*lle ja toisaalta naurettiin myös jenkeille. ..... Sit tuli nää tero-iskut Eurooppaan; tuumasin vaan, et ennen, ei se ollut helppoa, mut helpompaa, kun tiesi, mistäpäin se poteniaaliaaninen vihollinen tulee.
Oudosti ystävästä tuleekin vihollinen ..... (Shakespere'a???)
(just my 2e cents.... ) (=kunhan vaan funtsin ...).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ollut ainakin itsellä. En tajua, miten nuorena jaksoin kesätyöpäivän jälkeen käydä kielikurssilla istumassa ja tehdä kotitehtäviä. Ja tavallisten elokuvien kliseet osaa suunnilleen ulkoa.
6-kymppinen
Kyllä minäkin rimpsuttelen kotona ilman pikkareita. Joskus unohdan pukea kaupassa käynnin ajaksi, olenpa illanvietossakin ollut pikkareitta . On saattanut vilahtaa harmittomasti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sä tietenkään voi koko elämää tuntea samoin. Sä kasvat. Et sä pienenä lapsena myöskään ajatellut ja kokenut asioita samoin kuin teininä.
Joo mutta jos elän vielä yli 40 vuotta, onko tää loppuaika sitten tällaista? :D
Ei ole, huonommaksi se vaan menee.t:viiskymppinen.
kunto kasvaa 64.v...............asennetta nyt ihmiset kyllä tässä mennään vaikka kaatumalla eteenpäin.
Aivot palkitsevat uusista kokemuksista + ovat kitsaampia välittäjäaineiden vapauttamisen suhteen vanhempana. Tämän lisäksi mm. sukupuolihormonit ovat tietty alemmalla tasolla ja elimistö yleisesti raihnaisempi. Vain päihteiden avulla voi saada edes hetkeksi saman tai jopa paremman fiiliksen kuin nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Se on pakko jotenkin koittaa palata TÄHÄN HETKEEN, NYT hetkeen, eli läsnäoloon ja sen voimaan.
Sen takia nuorena kaikki oli niin siistiä, koska nuorena ihminen on LÄSNÄ siinä hetkessä missä se on.
Me aikuiset, me ei tulla ikinä saamaan sitä tunnetta takaisin, koska me eletään aina siellä vanhassa.
Se on ihan helvetin vaikeaa oikeasti päästä pois sieltä ja tarttua kiinni NYT hetkeen, mä tiedän sen omastakin kokemuksesta.
Mut se on se ongelma, me ei olla läsnä enää.
Mä just alotin kuuntelee Echart Tollen The Powe Of Now ihan vaan muistuttaakseni itseäni myös tästä asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Aivot palkitsevat uusista kokemuksista + ovat kitsaampia välittäjäaineiden vapauttamisen suhteen vanhempana. Tämän lisäksi mm. sukupuolihormonit ovat tietty alemmalla tasolla ja elimistö yleisesti raihnaisempi. Vain päihteiden avulla voi saada edes hetkeksi saman tai jopa paremman fiiliksen kuin nuorena.
Kertoo huumekoukussa oleva.
Ikisinkkuna lisään tähän, että kun ei enää ihastu kehenkään! Aiemmin se toi pientä jännitystä elämään, kun oli aina välillä ihastunut johonkin.